Puheet III-maailmansodasta ovat retoriikkaa, joille ei löydy katetta

Kuten olemme panneet merkille maailman turvallisuustilanne on heikentynyt mm. Ukraina-Venäjä, Gaza, Israel-Iran, Kiina-Taiwan olosuhteiden myötä. Tässä yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista lähteä käymään läpi eri konfliktialueiden tilanteita ja mahdollista tulevaisuutta vaan blogissa kiinnitetään huomiota vast´ikää tapetille nousseeseen kolmanteen maailmansotaan, jota on ryhdytty viljelemään viime päivinä enemmältikin.

Ulkoministeri Elina Valtoselta kysyttiin YLE:n Ykkösaamussa (20.4), joko tässä on kolmas maailmansota lähellä vai onko se jo menossa? Valtonen totesi, että ”ei ole viitteitä siitä, että tällaisesta keskustelusta olisi aihetta.” Valtonen vastasi toimittajan kysymykseen varsin fiksusti.

Slovakian pääministeri Robert Fico oli todennut Tass:lle Ukrainan sotaan liittyen, että ”sotilaallista ratkaisua ei ole, eikä tule koskaan olemaan. Tulee vain 100 000 kuollutta lisää. Ainoa asia, joka voi auttaa, on Naton väliintulo – ja se olisi kolmas maailmansota.” (IL 18.4.2024)

Ukrainan pääministeri Denys Shmyhal oli todennut BBC:n haastattelussa 18.4.2024: ”If we will not protect… Ukraine will fall,” he added. ”So the global, the global system of security will be destroyed… and all the world will need to find… a new system of security. Or, there will be many conflicts, many such kinds of wars, and in the end of the day, it could lead to the Third World War.”

On ymmärrettävää, että Ukraina pyrkii varsin perustellusti Venäjän suurhyökkäysuhan alla vaikuttamaan myös retorisesti kumppaneihinsa, jotta apu Ukrainalle alkaisi lopulta toimimaan.

Puheet kolmannesta maailmansodasta ovat kuitenkin varsin ennenaikaisia elleivät jopa katteettomia.

Hiroshiman ja Nagasakin v. 1945 pommitukset ja niiden jäljet ovat siinä määrin kovaa tavaraa, että niin kauan kuin ihmiskunnan tiedossa ja tietoisuudessa pommitukset ja niiden tuhoisat jäljet ovat kolmatta maailmansotaa ei synny. Jos syntyy ovat maailman kirjat menneet lopullisesti sekaisin.

”Hiroshimassa kuoli heti 70 000 ja 80 000 haavoittui. Yhden kilometrin säteellä kuoli väestöstä 95 prosenttia. Joulukuuhun mennessä pommi oli tappanut jälkivaikutuksillaan 130 000–150 000, ja vuoteen 1950 mennessä 200 000. Yhteensä pommi vaikutti 310 000–320 000 ihmiseen. Nagasakissa kuoli heti 40 000 ja haavoittui 20 000. Joulukuuhun 1945 mennessä Nagasakin pommi tappoi yhteensä 60 000–80 000 ja vuoteen 1950 mennessä 100 000. Täällä pommi vaikutti 270 000–280 000 ihmiseen.” (Wikipedia).

Nagasakin pommin aiheuttama sienipilvi (Wikipedia)

Kuuban vuoden 1962 ohjuskriisi on erinomainen esimerkki siitä mikä vaikutus Hiroshiman ja Nagasakin tuhoisilla pommituksilla tuolloin oli ja on edelleen.

”Lokakuun 27. päivää 1962 on sanottu ”ihmiskunnan historian vaarallisimmaksi päiväksi” (Rislakki, Jukka: Paha sektori, Atomipommi, kylmä sota ja Suomi, s. 396. Helsinki: WSOY, 2010). Tuolloin U-2-kone ammuttiin alas Kuuban yllä ja Neuvostoliiton kuljetusalukset lähestyivät Yhdysvaltain määrittämää saartorajaa. (Wikipedia)

Onkin paradoksaalista, että saamme 2020-luvulla kiittää Hiroshiman ja Nagasakin pommituksissa kuolleita satoja tuhansia uhreja. Juuri he ovat hengellään taanneet sen, että kolmas maailmansota ei ole syttynyt.

 

 

 

 

Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu