Pukit kaalimaan vartijoina – tarvitaan oikeuskanslerin vahvaa ”käsiohjausta”

Eduskunta debatoi kuluvalla viikolla kansanedustaja Juha Mäenpään tapauksesta. Kansanedustajan ”koskemattomuutta” voidaan pitää perustuslakimme, lakiemme lain irvikuvana.

Blogin alkuun on tärkeää todeta, että blogi ei ota kantaa Mäenpään tapaukseen vaikka siihen esimerkinomaisesti viitataankin vaan perustuslaissamme olevaan, kansanedustajan läpimentävään aukkoon.

”Kokoomus luopui ryhmäkurista, myös keskustassa jokainen kansan­edustaja saa harkita itse, miten äänestää Juha Mäenpään syyttämislupa-asiassa. Poliisin esitutkinnan mukaan kansanedustaja Juha Mäenpäätä (ps) on syytä epäillä rikoksesta, sillä hän rinnasti eduskunnassa turvapaikanhakijat ja vieraslajit. Eduskunta äänestää syyttämisluvasta perjantaina.” (HS 23.6)

Itseään sivistyneinä pitävien puolueiden olettaisi olevan yksiselitteisesti edustajan syytteen puolella, etenkin kun poliisi on esitutkinnan jälkeen katsonut, että on syytä epäillä rikosta.

Edelleenkään blogissa ei oteta kantaa case-Mäenpäähän vaan kiinnitetään huomio perustuslain valuvikaan yleisellä tasolla.

”Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on pyytänyt eduskunnalta suostumusta saada asettaa kansanedustaja Juha Mäenpää (ps) syytteeseen hänen eduskunnan täysistunnossa käyttämänsä puheenvuoron johdosta. Poliisi on esitutkinnan jälkeen katsonut, että on syytä epäillä Mäenpään syyllistyneen kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.” (HS 23.1)

”Asian oikeudellisen luonteen takia emme tee sitovaa ryhmäpäätöstä äänestysmenettelystä, vaan kukin edustaja tekee oikeudellisen harkintansa ryhmän keskustelun pohjalta”, viestittää eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen HS:lle.” (HS 23.6)

”Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen sanoo, että Mäenpään tapauksessa on kysymys niin isoista periaatteista, että harkintavalta halutaan jättää jokaiselle kansanedustajalle.” (HS 23.6)

Perustuslain 30 §:n mukaan, ”Kansanedustajaa ei saa estää hoitamasta edustajantointaan. Kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on kannattanut.”

Perustuslain 31 §:n mukaan, ”Kansanedustajalla on eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä. Kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä. Jos kansanedustaja rikkoo tätä vastaan, puhemies voi huomauttaa asiasta tai kieltää edustajaa jatkamasta puhetta. Eduskunta voi antaa toistuvasti järjestystä rikkoneelle kansanedustajalle varoituksen tai pidättää hänet enintään kahdeksi viikoksi eduskunnan istunnoista.”

Kun tarkastellaan em. PL 30 ja 31 §:ä, nähdään, että kansanedustuslaitos on perustuslakia säätäessään saattanut edustajat etuoikeutettuun asemaan suhteessa kansalaisiin. Miten ylipäätään voi olla mahdollista, että perustuslakimme, lakiemme laki mahdollistaa asettamaan eri kansalaisryhmät – oli kyseessä sitten kansanedustaja tai ei – eriarvoiseen asemaan? 

Perustuslain 6 §:n (Yhdenvertaisuus) mukaan, ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Hallituksen esityksessä perustuslaiksi todetaan (Oikeusturva), ”Pykälä sisältää säännökset jokaisen oikeudesta saada asiansa käsitellyksi ja ratkaistuksi tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeudesta saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi (1 mom.). Lisäksi pykälä edellyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeiden turvaamista lailla (2 mom.).” 

Kun tarkastellaan em. PL 30/31 §:ä ja PL yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa koskevia pykäliä nähdään, että jopa perustuslaissa on perustavaa laatua oleva normiristiriita – normikollisio. Ristiriita syntyy siitä, että kansanedustajat saavat toimilleen suojaa, mutta kansalaiset eivät. Voidaanko perustuslakiamme pitää oikeusvaltioperiaatteen mukaisena? 

Kansanedustajien ”koskemattomuutta” perustellaan sillä, että he ovat saaneet vahvan mandaatin äänestäjiltään. Kun tarkastellaan vastaavaa tilannetta kuntahallinnossa, vastaavaa suojaa valtuutetuilla ei ole siitäkään huolimatta, että heillä on kuntalaisten myöntämä mandaatti.

Kuntalain 85 §:n (Virheellinen menettely luottamustoimessa) mukaan ”Luottamushenkilö hoitaa tointaan virkavastuulla ja häneen sovelletaan rikoslain (39/1889) virkarikoksia koskevia säännöksiä.

Jos luottamushenkilön voidaan todennäköisin perustein epäillä syyllistyneen toimessaan virkarikokseen tai muuten menetelleen siinä velvollisuuksiensa vastaisesti, kunnanhallituksen on vaadittava asianomaiselta selitys sekä tarvittaessa ilmoitettava asiasta valtuustolle. Asiasta on viipymättä tehtävä rikosilmoitus, jos kysymyksessä on ilmeinen virkarikos.

Valtuusto voi tutkimuksen tai oikeudenkäynnin ajaksi pidättää luottamushenkilön toimestaan. Ennen valtuuston kokousta voi pidättämisestä väliaikaisesti päättää valtuuston puheenjohtaja. Pidättämispäätös voidaan panna täytäntöön heti.”

Mikäli lainsäädäntömme olisi kaikkia kansalaisia – myös valtuutettuja ja kansanedustajia – kohtaan yhdenvertainen, perustuslain 30 § tulee välittömästi poistaa lainsäädännöstämme. 

Oikeusvaltiossa kansanedustajiin tulee soveltaa kaikkia niitä lakeja jotka koskevat myös kansalaisia ja heidät tulee saattaa samalla tavoin tuomioistuinten eteen yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti.

Perustuslain 30 § tulee poistaa joka johtaa myös siihen, että kansanedustajat eivät saa perustuslain myöntämää – perusteetonta – suojaa. On paradoksaalista, että jos poliisi haluaa 30 §:n mukaista asiaa tutkia ja oikeuslaitos mahdollisesti siitä syyttää, perustavaa laatua oleva oikeusvaltiollinen toimi voidaan torpetoida muualla kuin viranomaisessa tai tuomioistuinlaitoksessa. Isossa salissa.

Vaikka oikeuskanslerin toimenkuvaan ei kuulukaan puuttua voimassa olevaan lainsäädäntöön vaan siihen, miten sitä noudatetaan, voisi olla kuitenkin paikallaan, että oikeuskansleri ”käsiohjaisi” hallitusta ja eduskuntaa poistamaan PL 30 §:n.

Kyseisessä pykälässä on kyse tilanteesta ”pukki kaalimaan vartijana”. Perustuslakimme, lakiemme lain ei toivoisi mahdollistavan tätä. Kun eduskunnassa ko. asiasta kuluvana viikkona keskustellaan, olisi varsin tervetullutta jos joku edustajista nostaisi kyseisen ristiriidan esille ja esittää ko. pykälän poistamista lakiemme laista. Kansalaisten ja oikeusvaltioperiaatteiden näkökulmasta esitystä ei voida pitää kohtuuttomana.

Esimerkinomaisesti, mikäli perustuslakimme olisi kaikille kansalaisille yhdenvertainen, voidaan luoda tilanne jossa kuvitteellisessa työyhteisössä tapahtuu rikoslain alainen tapahtuma. Kyseinen työyhteisö kuitenkin päättää, että mahdollinen rikoksen tekijä ei ansaitse tuomiota joka hänelle mahdollisesti kuuluisi ja työyhteisö toteaa – ilmoitusluonteisesti -, että aihetta syytteeseen ei ole ja ilmoittaa siitä poliisiviranomaiselle ja syyttäjälaitokselle jotka lopettavat toimintansa. PL 30 § mahdollistaa kyseisen menettelyn työyhteisössä nimeltä kansanedustuslaitos – eduskunta.

Perustuslaissamme on kansanedustajan läpimentävä aukko joka on tarkoituksenmukaista tukkia, mikäli mielimme puhua oikeusvaltiosta ja kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta, oli hän kansanedustaja tai ei.

PL 30 § ei vastaa oikeusvaltioperiaatteita ja kansalaisten yhdenvertaista kohtelua lain (mm. rikoslain) edessä. Ratio legis – lain tarkoitus – jollaiseksi se on kirjoitettu ja kansanedustuslaitoksessa hyväksytty, sotii vahvasti kansalaisten oikeustajua vastaan.

Perustuslakimme ei voi olla ikuisesti kiveen hakattu. PL 30 § tulee poistaa perustuslaistamme, lakiemme laista, nopeasti. Kyseinen pykälä mahdollistaa sen, että työyhteisössä voidaan huutoäänestämällä päättää siitä, onko sen jäsen mm. rikoslain alainen vai ei. Tämän ei olettaisi olleen – oikeusvaltiossa – ko. lain ratio legis?

Lisätty 24.6. klo 10.57. Suomi markkinoi itseään Euroopassa ja maailmalla oikeusvaltion mallimaana. PL 30 § kertoo oikeusvaltiostamme täysin päinvastaista.

Lisätty 24.6. klo 11.25. Perustuslakivaliokunta on todennut aikaisemmissa poliittisestikin tärkeissä kysymyksissä, että valiokunnassa ei politikoida vaan mm. lausunnot perustuvat puhtaasti oikeudellisiin ja juridisiin seikkoihin. Case-Mäenpään osalta hyvänä puolena voidaan pitää ainakin sitä, että se osoitti perustuslakivaliokunnan olevan yhtä poliittisesti värittynyt kuin muutkin valiokunnat ja iso sali. Näin ollen myös perustuslakivaliokunnan roolia osana kansanedustuslaitosta on tarkoituksenmukaista arvioida ja pohtia, olisiko jokin muu toimielin, muine kuin poliitikkoineen, pätevämpi arvioimaan lakien ja niiden soveltamisen perustuslaillisia kysymyksiä.