Sammio
Kirjaudu blogeihin

Pukit kaalimaan vartijoina – tarvitaan oikeuskanslerin vahvaa ”käsiohjausta”

Eduskunta debatoi kuluvalla viikolla kansanedustaja Juha Mäenpään tapauksesta. Kansanedustajan ”koskemattomuutta” voidaan pitää perustuslakimme, lakiemme lain irvikuvana.

Blogin alkuun on tärkeää todeta, että blogi ei ota kantaa Mäenpään tapaukseen vaikka siihen esimerkinomaisesti viitataankin vaan perustuslaissamme olevaan, kansanedustajan läpimentävään aukkoon.

”Kokoomus luopui ryhmäkurista, myös keskustassa jokainen kansan­edustaja saa harkita itse, miten äänestää Juha Mäenpään syyttämislupa-asiassa. Poliisin esitutkinnan mukaan kansanedustaja Juha Mäenpäätä (ps) on syytä epäillä rikoksesta, sillä hän rinnasti eduskunnassa turvapaikanhakijat ja vieraslajit. Eduskunta äänestää syyttämisluvasta perjantaina.” (HS 23.6)

Itseään sivistyneinä pitävien puolueiden olettaisi olevan yksiselitteisesti edustajan syytteen puolella, etenkin kun poliisi on esitutkinnan jälkeen katsonut, että on syytä epäillä rikosta.

Edelleenkään blogissa ei oteta kantaa case-Mäenpäähän vaan kiinnitetään huomio perustuslain valuvikaan yleisellä tasolla.

”Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on pyytänyt eduskunnalta suostumusta saada asettaa kansanedustaja Juha Mäenpää (ps) syytteeseen hänen eduskunnan täysistunnossa käyttämänsä puheenvuoron johdosta. Poliisi on esitutkinnan jälkeen katsonut, että on syytä epäillä Mäenpään syyllistyneen kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.” (HS 23.1)

”Asian oikeudellisen luonteen takia emme tee sitovaa ryhmäpäätöstä äänestysmenettelystä, vaan kukin edustaja tekee oikeudellisen harkintansa ryhmän keskustelun pohjalta”, viestittää eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen HS:lle.” (HS 23.6)

”Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen sanoo, että Mäenpään tapauksessa on kysymys niin isoista periaatteista, että harkintavalta halutaan jättää jokaiselle kansanedustajalle.” (HS 23.6)

Perustuslain 30 §:n mukaan, ”Kansanedustajaa ei saa estää hoitamasta edustajantointaan. Kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on kannattanut.”

Perustuslain 31 §:n mukaan, ”Kansanedustajalla on eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä. Kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä. Jos kansanedustaja rikkoo tätä vastaan, puhemies voi huomauttaa asiasta tai kieltää edustajaa jatkamasta puhetta. Eduskunta voi antaa toistuvasti järjestystä rikkoneelle kansanedustajalle varoituksen tai pidättää hänet enintään kahdeksi viikoksi eduskunnan istunnoista.”

Kun tarkastellaan em. PL 30 ja 31 §:ä, nähdään, että kansanedustuslaitos on perustuslakia säätäessään saattanut edustajat etuoikeutettuun asemaan suhteessa kansalaisiin. Miten ylipäätään voi olla mahdollista, että perustuslakimme, lakiemme laki mahdollistaa asettamaan eri kansalaisryhmät – oli kyseessä sitten kansanedustaja tai ei – eriarvoiseen asemaan? 

Perustuslain 6 §:n (Yhdenvertaisuus) mukaan, ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Hallituksen esityksessä perustuslaiksi todetaan (Oikeusturva), ”Pykälä sisältää säännökset jokaisen oikeudesta saada asiansa käsitellyksi ja ratkaistuksi tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeudesta saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi (1 mom.). Lisäksi pykälä edellyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeiden turvaamista lailla (2 mom.).” 

Kun tarkastellaan em. PL 30/31 §:ä ja PL yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa koskevia pykäliä nähdään, että jopa perustuslaissa on perustavaa laatua oleva normiristiriita – normikollisio. Ristiriita syntyy siitä, että kansanedustajat saavat toimilleen suojaa, mutta kansalaiset eivät. Voidaanko perustuslakiamme pitää oikeusvaltioperiaatteen mukaisena? 

Kansanedustajien ”koskemattomuutta” perustellaan sillä, että he ovat saaneet vahvan mandaatin äänestäjiltään. Kun tarkastellaan vastaavaa tilannetta kuntahallinnossa, vastaavaa suojaa valtuutetuilla ei ole siitäkään huolimatta, että heillä on kuntalaisten myöntämä mandaatti.

Kuntalain 85 §:n (Virheellinen menettely luottamustoimessa) mukaan ”Luottamushenkilö hoitaa tointaan virkavastuulla ja häneen sovelletaan rikoslain (39/1889) virkarikoksia koskevia säännöksiä.

Jos luottamushenkilön voidaan todennäköisin perustein epäillä syyllistyneen toimessaan virkarikokseen tai muuten menetelleen siinä velvollisuuksiensa vastaisesti, kunnanhallituksen on vaadittava asianomaiselta selitys sekä tarvittaessa ilmoitettava asiasta valtuustolle. Asiasta on viipymättä tehtävä rikosilmoitus, jos kysymyksessä on ilmeinen virkarikos.

Valtuusto voi tutkimuksen tai oikeudenkäynnin ajaksi pidättää luottamushenkilön toimestaan. Ennen valtuuston kokousta voi pidättämisestä väliaikaisesti päättää valtuuston puheenjohtaja. Pidättämispäätös voidaan panna täytäntöön heti.”

Mikäli lainsäädäntömme olisi kaikkia kansalaisia – myös valtuutettuja ja kansanedustajia – kohtaan yhdenvertainen, perustuslain 30 § tulee välittömästi poistaa lainsäädännöstämme. 

Oikeusvaltiossa kansanedustajiin tulee soveltaa kaikkia niitä lakeja jotka koskevat myös kansalaisia ja heidät tulee saattaa samalla tavoin tuomioistuinten eteen yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti.

Perustuslain 30 § tulee poistaa joka johtaa myös siihen, että kansanedustajat eivät saa perustuslain myöntämää – perusteetonta – suojaa. On paradoksaalista, että jos poliisi haluaa 30 §:n mukaista asiaa tutkia ja oikeuslaitos mahdollisesti siitä syyttää, perustavaa laatua oleva oikeusvaltiollinen toimi voidaan torpetoida muualla kuin viranomaisessa tai tuomioistuinlaitoksessa. Isossa salissa.

Vaikka oikeuskanslerin toimenkuvaan ei kuulukaan puuttua voimassa olevaan lainsäädäntöön vaan siihen, miten sitä noudatetaan, voisi olla kuitenkin paikallaan, että oikeuskansleri ”käsiohjaisi” hallitusta ja eduskuntaa poistamaan PL 30 §:n.

Kyseisessä pykälässä on kyse tilanteesta ”pukki kaalimaan vartijana”. Perustuslakimme, lakiemme lain ei toivoisi mahdollistavan tätä. Kun eduskunnassa ko. asiasta kuluvana viikkona keskustellaan, olisi varsin tervetullutta jos joku edustajista nostaisi kyseisen ristiriidan esille ja esittää ko. pykälän poistamista lakiemme laista. Kansalaisten ja oikeusvaltioperiaatteiden näkökulmasta esitystä ei voida pitää kohtuuttomana.

Esimerkinomaisesti, mikäli perustuslakimme olisi kaikille kansalaisille yhdenvertainen, voidaan luoda tilanne jossa kuvitteellisessa työyhteisössä tapahtuu rikoslain alainen tapahtuma. Kyseinen työyhteisö kuitenkin päättää, että mahdollinen rikoksen tekijä ei ansaitse tuomiota joka hänelle mahdollisesti kuuluisi ja työyhteisö toteaa – ilmoitusluonteisesti -, että aihetta syytteeseen ei ole ja ilmoittaa siitä poliisiviranomaiselle ja syyttäjälaitokselle jotka lopettavat toimintansa. PL 30 § mahdollistaa kyseisen menettelyn työyhteisössä nimeltä kansanedustuslaitos – eduskunta.

Perustuslaissamme on kansanedustajan läpimentävä aukko joka on tarkoituksenmukaista tukkia, mikäli mielimme puhua oikeusvaltiosta ja kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta, oli hän kansanedustaja tai ei.

PL 30 § ei vastaa oikeusvaltioperiaatteita ja kansalaisten yhdenvertaista kohtelua lain (mm. rikoslain) edessä. Ratio legis – lain tarkoitus – jollaiseksi se on kirjoitettu ja kansanedustuslaitoksessa hyväksytty, sotii vahvasti kansalaisten oikeustajua vastaan.

Perustuslakimme ei voi olla ikuisesti kiveen hakattu. PL 30 § tulee poistaa perustuslaistamme, lakiemme laista, nopeasti. Kyseinen pykälä mahdollistaa sen, että työyhteisössä voidaan huutoäänestämällä päättää siitä, onko sen jäsen mm. rikoslain alainen vai ei. Tämän ei olettaisi olleen – oikeusvaltiossa – ko. lain ratio legis?

Lisätty 24.6. klo 10.57. Suomi markkinoi itseään Euroopassa ja maailmalla oikeusvaltion mallimaana. PL 30 § kertoo oikeusvaltiostamme täysin päinvastaista.

Lisätty 24.6. klo 11.25. Perustuslakivaliokunta on todennut aikaisemmissa poliittisestikin tärkeissä kysymyksissä, että valiokunnassa ei politikoida vaan mm. lausunnot perustuvat puhtaasti oikeudellisiin ja juridisiin seikkoihin. Case-Mäenpään osalta hyvänä puolena voidaan pitää ainakin sitä, että se osoitti perustuslakivaliokunnan olevan yhtä poliittisesti värittynyt kuin muutkin valiokunnat ja iso sali. Näin ollen myös perustuslakivaliokunnan roolia osana kansanedustuslaitosta on tarkoituksenmukaista arvioida ja pohtia, olisiko jokin muu toimielin, muine kuin poliitikkoineen, pätevämpi arvioimaan lakien ja niiden soveltamisen perustuslaillisia kysymyksiä.

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu

Kommentit (13)

Kommentoi

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kommentoida.
  1. kosonenjuhapekka

    Olisiko kuitenin niin, että entisaikain viisaat ovat pohtineet asiaa siltä kantilta, että parlamenttiedustajan syytesuoja on tarpeen, jotta lainsäädäntö ei vaikuttaisi mm. lainsäädäntötyöhön.

    Mäenpään tapaus ei varmaankaan olisi ongelma edes perussuomalaisille, jos hän olisi näpistänyt eduskunnan kahvikassan. Nyt kuitenkin puhutaan teosta, joka on juridiikan näkökulmasta hyvin tulkinnanvarainen.

    Ollako rikos vai eikö olla, kas siinä pulma.

    Ilmoita asiaton viesti

  2. tapani-lahnakoski

    Onhan näitä muitakin perustuslain kanssa ristiriitaisia, mutta täysin hyväksyttyjä asioita, kuten työmarkkinoilla yleissitovuus.

    Ilmoita asiaton viesti

  3. Olli-PekkaSalminen
    Olli-Pekka Salminen #3196810 Kirjoittaja

    Kiitos Mikolle hyvästä kommentista. Tarkoitukseni blogissa ei ollut ottaa kantaa yksittäiseen ceissiin vaan perustuslain mahdollistamaan tilanteeseen jossa jopa työyhteisö voi päättää keskenään, että polisiisitutkinta ja tuomioistuinkäsittely päättyy. Logiikka ei ollene kansalaisten yleisen oikeustajun mukainen. Mainitsemasi tärkeä sananvapaus tulee luonnollisesti olla jatkossakin – tietyissä rajoissa.

    Ilmoita asiaton viesti

    • maxjussila
      Max Jussila #3196839
      Vastaus kommenttiin: #3196810

      Ensinnäkin, suomessa ei ole sellaista sanaa kuin ”ollene”, kirjoittaja lienee tarkoittanut sanaa, niin, ”lienee”.

      ”Voidaanko perustuslakiamme pitää oikeusvaltioperiaatteen mukaisena?”

      Kysymykseen voisi antaa pitkän tai lyhyen vastauksen. Tyydyn tällä kertaa lyhyeen:

      Jos Suomea ei kirjoittajan esittämän perusteella voida pitää ”oikeusvaltiona”, suurinta osaa läntisistä demokratioista ei sitten voida katsoa oikeusvaltioiksi. Lähes jokaisessa niistä on perustuslain turvaama parlamentaarinen koskemattomuus, joka koskee nimenomaisesti parlamenttiedustajan valtiopäivillä lausumia mielipiteitä ja asian käsittelyssä noudattamaa menettelyä.

      Ilmoita asiaton viesti

  4. MattiKarjalainen1

    Kaikkialla missä noudatetaan aitoa edustuksellista demokratiaa parlamentin, kansanedustuslaitoksen, jäsenet nauttivat erityistä koskemattomuutta mielipiteidensä esittämisen osalta. Muussa yksityiselämässään parlamentaarikot ovat lunnollisesti samojen lakien alaisia kuin kaikki muutkin kansalaiset. Nyt on käynyt Suomessa sellainen huono rouvaonni, että maan ylimmäksi syyttäjäksi on saatu rouva, joka ei ymmärrä edustuksellisen demokratian perusluonnetta, johon kuuluu kansanedustajien mielipiteiden ja puhumisen vapaus kansanedustuslaitoksessa. Sama ylin syyttäjä jahtaa vääristyneestä tasa-arvoideologiastaan eri mieltä olevia kansalaisia ja ennen muuta yrittää estää kansanedustajia kertomasta omasta vakaumusestaan. Ensimmäinen tapaus oli Päivi Räsäsen vainoaminen ja Juha Mäenpää on nyt vuorossa. Jollei Raija Toiviaista vapauteta tehtävästään niin hän ehtii jäljellä olevan kahden virkavuotensa aikana aiheuttamaan mittaamatonta vahinkoa Suomen edustukselliselle demokratialle ja Suomen maineelle oikeusvaltiona. Mäenpään koko puheesta on tempaistu vain yksi virke irralleen ja se on tahallaan tulkittu väärin, siinä on haluttu nähdä sellaista mitä siinä ei ole sanottu. Mäenpää yritti käsittääkseni vain sanoa, että ei ole olemassa sellaista yleismaailmallista ihmisoikeutta, joka antaisi kenelle tahansa oikeuden tulla Suomeen vaatimaan oleskelulupaa ja elatusta suomalaisten kustannuksella. Jos ja kun ns. turvapaikanhakijat kulkevat läpi Euroopan useiden turvallisten maiden päästäkseen nimenomaisesti Suomeen anomaan kansainvälistä suojelua, niin kyseessä ei ole aito suojelun tarvitsija vaan onnenonkija, joka Suomen tulee palauttaa ensimmäiseen Euroopan unionin maahan, johon tulija on saapunut. Jos tulija kieltäytyy ilmoittamasta ensimmäistä EU:n maata, johon on saapunut, niin hänet tulee palauttaa lähtömaahansa. Tällaisen laittoman maahantunkeutujan torjuminen on hyvin rinnastettavissa vieraslajien torjuntaan.

    Ilmoita asiaton viesti

  5. Esko Karinen
    Esko Karinen #3196885

    Maahantulijat eivät kai voi olla kansanryhmä jos joukossa on yksi ruotsalainenkin.

    Jos olisi, niin silloinhan esim. rikolliset olisivat myös kansanryhmä.

    Olisi rikollista vaatia rikollisia vankilaan, sillä se olisi kiihottamista kansanryhmää vastaan.

    Ilmoita asiaton viesti

  6. veikkohuuska
    Veikko Huuska #3196954

    Olli-Pekka, kysyt blogisi välikommentissa hyvän kysymyksen:

    ”Kun tarkastellaan em. PL 30 ja 31 §:ä, nähdään, että kansanedustuslaitos on perustuslakia säätäessään saattanut edustajat etuoikeutettuun asemaan suhteessa kansalaisiin. Miten ylipäätään voi olla mahdollista, että perustuslakimme, lakiemme laki mahdollistaa asettamaan eri kansalaisryhmät – oli kyseessä sitten kansanedustaja tai ei – eriarvoiseen asemaan?”

    Voinko yrittää vastata tähän kysymykseen?
    Teen sen mielelläni ”suulla suuremmalla”, eli Perutuslakivaliokunnan asiassa laatiman mietinnön tekstillä. Sen sisältöä ja ”ratiota” tuskin ihan suoraan haluamme asettaa kyseenalaiseksi?

    Siispä:
    PeV:n Mietintö on hyvin ja perusteellisesti laadittu.
    Tässä on osa sitä. Se osa, jossa valiokunta hahmottelee ja määrittää blogin aihetta, nimittäin ”Kansanedustajan sananvapautta”. Julkaisin tämän jo viime torstaina omassa blogissani, mutta blogi-isäntä hyväksynee että se julkaistaan tässäkin yhteydessä.
    Perustuslakivaliokunta:

    Kansanedustajan sananvapaus
    Perustuslain 30 §:n 2 momentin säännöksen tarkoitus liittyy kansanedustajan koskemattomuuden sekä kansanedustajan toimen häiriöttömän hoitamisen turvaamiseen (HE 1/1998 vp, s. 84—85). Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että säännöksen tarkoitus ei näin ole, että kansanedustaja henkilönä asetettaisiin rikosoikeudellisesti erityisasemaan suhteessa muihin kansalaisiin, vaan säännöksen tarkoitus liittyy kansanedustajan toimen suojaamiseen kansanvallan keskeisenä toimijana.

    Perustuslakivaliokunta korostaa, että kansanedustajan suoja rajoittuu edustajan toimen kannalta merkitykselliseen toimintaan (”valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta”).

    Kansanedustajan toimintaa muualla kuin valtiopäivillä lausutun johdosta arvioidaan kuten muiden kansalaisten.

    Perustuslain 30 §:n sääntelyllä on kiinteä yhteys kansanedustajan puhevapautta koskevaan perustuslain 31 §:ään. Perustuslain 31 §:n 1 momentin mukaan kansanedustajalla on eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä.

    Edustajan puhevapautta on perinteisesti pidetty varsin laajana ja kansanedustajan puhevapauden suurta periaatteellista merkitystä on tähdennetty (PeVM 10/1998 vp, s. 15/I).
    Puhevapautta rajoittaa ennen muuta säännöksen 2 momentti, jonka mukaan kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä.

    Jos kansanedustaja rikkoo tätä vastaan, puhemies voi huomauttaa asiasta tai kieltää edustajaa jatkamasta puhetta.
    Eduskunta voi antaa toistuvasti järjestystä rikkoneelle kansanedustajalle varoituksen tai pidättää hänet enintään kahdeksi viikoksi eduskunnan istunnoista.

    Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) käytännössä on korostettu kansanedustajien ja parlamenttien jäsenten sananvapauden merkitystä ennen muuta poliittisen puheen ja nimenomaan kansanedustajien toimesta toteutetun poliittisen puheen suhteen (esim. Castells v. Espanja, 23.4.1992, 42 kohta ja Piermont v. Ranska, 27.4.1995, 76 kohta).

    Parlamentissa toteutetun puheen on katsottu nauttivan korotettua suojaa, koska parlamentti on ainutlaatuinen demokraattisen yhteiskunnan keskustelun foorumi, ja yksi tämän korotetun suojan ilmenemismuodoista on esimerkiksi parlamentaarinen immuniteetti (esim. Karácsony ym. v. Unkari [GC], 17.5.2016, 138 kohta).

    EIT on toisaalta käytännössään myös korostanut, että vaikka parlamentaarisen keskustelun vapaus on perustavanlaatuisen tärkeää demokraattisessa yhteiskunnassa, se ei ole kuitenkaan luonteeltaan absoluuttista.

    EIT:n käytännössä onkin pidetty mahdollisena sellaisia parlamentaarisen puhevapauden rajoituksia, jotka pyrkivät turvaamaan parlamentaarisen työn asianmukaisuuden (Karácsony ym. v. Unkari, 139 kohta).
    EIT on käytännössään pitänyt tärkeänä erottaa puhevapauteen kohdistuvat yhtäältä puheen sisältöön ja toisaalta puheen aikaan, paikkaan ja tapaan kohdistuvat rajoitteet.

    Jälkimmäisten EIT on katsonut kuuluvan kansallisten parlamenttien itsensä päätettäviin rajoituksiin, kun puheen sisältöön kohdistuvien rajoitteiden suhteen se on korostanut hyvin rajallista harkintavaltaa (Karácsony ym. v. Unkari, 140 kohta).
    Esimerkkinä hyväksyttävästä puheen sisällöllisestä rajoittamisesta EIT:n käytännössä on mainittu epäsuora tai suora väkivaltaan yllyttäminen (Karácsony ym. v. Unkari, 140 kohta ja Pastörs v. Saksa, 3.1.2019, 38 kohta).

    Myös Euroopan neuvoston alainen ns. Venetsian komissio on parlamentaarista immuniteettia koskevassa raportissaan (Report on the Scope and Lifting of Parliamentary Immunity, Venice Commission, 2014) korostanut parlamentaaristen immuniteettinormien tärkeyttä edustuksellisen demokratian toiminnan turvaamisessa ja pitänyt immuniteettia koskevia normeja perusteltuina kansanedustuslaitoksen ja kansanedustajien häiriöttömän toiminnan turvaamisen kannalta.

    Erityisesti Venetsian komissio on korostanut opposition ja parlamentaaristen vähemmistöjen toiminnan turvaamisen tärkeyttä tässä suhteessa (36 kohta).

    Edelleen Venetsian komissio on tähdentänyt kansanedustajien sananvapauden merkitystä demokratian aidon toteutumisen kannalta (79 kohta). Toisaalta komissio on pitänyt mahdollisena, että kansanedustajien sananvapautta rajoitetaan sisällöllisesti, joskin se on korostanut asian kuuluvan lähtökohtaisesti valtioiden valtiosääntöisen harkintavallan piiriin.

    Komissio on nimenomaisesti katsonut, että myös niissä maissa, joissa parlamentaarinen immuniteetti kattaa myös loukkaavan puheen, esimerkiksi vihapuheen tai väkivaltaan yllyttämisen, eikä rikosoikeudellisia toimenpiteitä tällaista puhetta kohtaan ole mahdollista toteuttaa, kansallisilla parlamenteilla tulisi olla sisäiset tuomitsemis- ja sanktiomekanismit tämänkaltaista puhetta vastaan (93 kohta).

    Kaiken kaikkiaan kansanedustajien puhevapaudella on demokraattisessa yhteiskunnassa huomattavan suuri merkitys edustuksellisen demokratian ja kansanedustuksellisen järjestelmän häiriöttömän toiminnan näkökulmasta.

    Poliittinen puhe nauttii kenties suurinta mahdollista sananvapauden suojaa, ja erityistilanteena, jossa sananvapauden rajoituksiin tulisi suhtautua lähtökohtaisesti erityisen pidättyväisesti, voidaan pitää parlamentin istunnossa toteutettua puhetta.

    Kansanedustajankaan sananvapaus ei kuitenkaan ole absoluuttista vaan myös siihen voidaan kohdistaa etenkin vakavimmissa tapauksissa rajoitteita.”
    *
    Lähde:
    Perustuslakivaliokunnan Mietintö
    https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/PeVM_21+2020.aspx
    Julkaistu 18.6.2020
    *
    Lopuksi liitän tähän erään sitaatin, jonka lähdettä en mainitse, koska siinä esitettyyn ajatukseen on ehkä helpompi paneutua tietämättä välittömästi, kuka sen on sanonut/kirjoittanut.

    Eli jospa ajatus pysyisi paremmin koossa?

    Lainaus:

    ”Yli 100-vuotiaan Suomen eduskunta ei ole koskaan antanut lupaa asettaa kansanedustajaa syytteeseen eduskunnassa pidetyn puheen vuoksi. Olemme siis todella historiallisen päätöksen äärellä, ja tämän toivoisin herättelevän niitäkin, joiden mielestä on aina paikallaan syyttää ja tuomita perussuomalaisia. Ennennäkemättömän syyteluvan antaminen tarkoittaisi, että edustaja Mäenpään puhe oli ennennäkemättömän kauhea, pahinta, mitä tässä talossa on sataan vuoteen sanottu.

    Jokainen voi itse pohtia, onko näin”.
    *

    Ilmoita asiaton viesti

  7. veikkohuuska
    Veikko Huuska #3196959

    Olli-Pekka,
    ihan ystävällisesti:
    Oikeuskanslerin ”käsiohjausta” ei kaivata.
    Oikeuskansleri ei nimittäin valvo Eduskuntaa.

    Oikeuskanslerin toimivaltaan ei kuulu:

    Oikeuskanslerin toimivaltaan ei kuulu eduskunnan valtiopäivätoiminnan valvonta tai kansanedustajien toiminnan valvonta edustajantoimessaan.”

    https://www.okv.fi/fi/oikeuskansleri/tehtavat_ja_toiminta/mita-oikeuskansleri-ei-tee/

    *

    Ilmoita asiaton viesti

  8. Pekka Toivonen
    Pekka Toivonen #3196968

    Mutta kuka on se ”toinen henkilö” , jota kansanedustaja Mäenpää on valtakunnansyyttäjän mielestä eduskunnassa pitämässään puheenvuorossa loukannut ?

    Maallikkona juridiikkaan suhteen jään tätä pohtimaan muistaen samalla, että valtaosa kansanedustajistammekin on maallikoita juridiikan suhteen vaikka lakeja säätävätkin.

    Ilmoita asiaton viesti