Pyöräyttävätkö pormestariehdokkaat kuntavaalit henkilövaaleiksi?

Kuten olemme kuulleet, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori ei lähde pormestarikisaan Helsingissä tulevissa kuntavaaleissa. En keskity tässä asiayhteydessä kysymykseen mitä tämä tarkoittaa mm. kokoomuksen osalta vaan laajennan aiheeseen liittyvää perspektiiviä siihen, mitä muutamissa kunnissa ja kaupungeissa käyttöön otettu pormestarijärjestelmä tarkoittaa kuntavaalien ja ennen kaikkea äänestäjän näkökulmasta.

Kuten otsikossakin todetaan, pormestarivalinnat pyöräyttävät kuntavaalit entistä enemmän henkilövaaleiksi ja varsinaiset kuntalaisia koskevat asiakysymykset puolueiden kautta uhkaavat jäädä taka-alalle ja keskustelua lähtevät puolueiden laajojen ehdokasjoukkojen sijaan viemään pormestariehdokkaat. Toki asiakysymyksiä ja kuntalaisia koskevia asioita nousee tätäkin kautta esille, mutta julkisen keskuskustelun henkilöityessä, näkökulma väkisinkin kapenee yhden ehdokkaan näkökulmaksi joka ei välttämättä ole edes jokaisessa asiakysymyksessä oman puolueenkaan näkökulma.

Pormestariehdokkaiden julistautuessa ennen vaaleja puolueidensa pormesteriehdokkaiksi, ”kärjiksi”, johtaa siihen, että lisääntyvän medianäkyvyyden myötä heistä myös mitä suuremmalla todennäköisyydellä tulee myös puolueensa ääniharavia ilmaisella ja laajalla medianäkyvyydellä. Muut puolueiden ehdokkaat jäävät statistin asemaan ja kuten tiedämme, vaaleissa vihollinen ei tule naapurista  vaan omista riveistä. 

Problematiikkaan kiinnitti huomiota kuntatutkija Jenni Airaksinen; ” – Pormestarimalli antaa kansalaiselle mahdollisuuden valita myös henkilön kunnan johtoon. Toisaalta on kritisoitu sitä, että kuntavaaleistakin tulee liikaa henkilövaali.” (IS 11.11) Airaksisen näkemykseen on helppo yhtyä.

Kuntavaalien alla medioilla on tärkeä merkitys viestiä kuntalaisille siitä miten pormestari ylipäätään valitaan. Jos medioissa tähän proseduuriin ei kiinnitetä huomiota, kuntalaisille jotka seuraavat vähemmän kunnallispolitiikkaa saati siihen liittyvää juridiikkaa voi synytyä väärä käsitys siitä miten pormestari tosiasiallisesti valitaan.

Viestin kuntalaisille medioiden suunnalta tulee olla selkeä, mm. sitä osin, että pormestarivaali ei ole suora kansanvaali vaan kaikkea muuta.  

Nyt käynnistynyt keskustelu Helsingin pormestari Vapaavuoren osalta antaa äkkinäiselle helsinkiläiselle lukijalle ymmärtää, että kyse on suorasta kansanvaalista. Kiinnostuksensa Helsingin pormestariksi ovat ilmaisseet tässä vaiheessa mm. LiikeNyt:n Hjallis Harkimo ja SDP:n Nasima Razmyar. Näissä ulostuloissa ja uutisoinneissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Medioiden tulee kuitenkin terävöittää uutisointia pormestarivalintaprosessin osalta kun vuoden vaihteen korvilla myös muita ehdokkaita eri kunnissa ja kaupungeissa ilmaantuu.

Meille politiikan penkkiurheilijoille toki pormestarivaali on tuttua kauraa, mutta nostetaan tärkeät vaaliin liittyvät paragraafit vielä esille.

Kuntalain 44 §:n 2 momentin mukaan; ”Pormestarin valitsee valtuusto. Pormestariksi voidaan valita myös henkilö, joka ei ole vaalikelpoinen kunnanhallitukseen ja lautakuntaan. Valtuusto voi päättää, että pormestarin on oltava kyseisen kunnan valtuutettu.”

Helsingin kaupungin hallintosäännön 3. luvun 1 §:n 4 momentissa todetaan; ”Kaupunginvaltuusto valitsee pormestarin valtuutettujen ja varavaltuutettujen keskuudesta toimikaudekseen.”

Pormestariehdokkaan tulee mm. Helsingissä tulla valituksi ensiksi valtuustoon ja vasta sen jälkeen alkaa varsinainen kamppailu itse pormestaripestistä josta käytännössä päättävät valtuustoryhmät niiden hallitsemilla voimasuhteilla, eivät kuntalaiset ja äänestäjät suoraan.

Vallitsevana käytäntönä voidaan pitää, että pormestariksi tulee valituksi suurimman valtuustoryhmän ääniharava, ei siis automaattisesti koko kunnan/kaupungin ääniharava, etenkin jos hän on pienimmistä valtuustoryhmistä.

Niillä medioilla jotka toimivat pormestarikuntien/kaupunkien vaikutusalueilla on vastuu kuntalaisille siitä, että he ovat riittävän hyvin informoituja miten pormestari kunkin omassa kunnassa valitaan. ”Rautalankaversioiden” on tarkoituksenmukaista ilmestyä myös pormestarikuntien/kaupunkien verkkosivuille. Kysymys kun ei ole äänestäjien näkökulmasta vähäpätöisestä asiasta. 

Kuntavaaleista uhkaa puoleiden julistaessa etukäteen pormestariehdokkaansa tulla henkilövaali, josta ei ole missään määrin kysymys. Peli pelataan ja ratkotaan – oli puolueiden välisiä herrasmies-sopimuksia tai ei – valtuustoryhmissä ja kabineteissa, kuntalaki kun ei totea, että pormestariksi tulee automaattisesti valituksi eniten ääniä saanut ehdokas.  

Olen varsin vahvasti taipuvainen vastaamaan otsikossa esitettyyn kysymykseen siten, että puolueiden nostaessa pormestariehdokkaansa etukäteen ennen vaaleja julkisuuteen, kuntavaalit uhkaavat henkilöityä joka ei kuten edellä todettiin ole välttämättä hyvä asia. 

Samaan hengenvetoon voidaan todeta, että pormestarijärjestelmässä on varmasti sekä hyviä, että huonoja puolia. Vastauksia näihin kysymyksiin osaa kiinnostuneille antaa Tampereen yliopiston kunnallisoikeuden emeritusprofessori Aimo Ryynänen Orimattilasta, sikäli mikäli medioilla kiinnostusta teemaan riittää ja Aimolla aikaa käytävään keskusteluun on.

Kunnallisoikeuden professori (emeritus) Aimo Ryynänen on perehtynyt aihepiiriin tutkimustoimintansa ohella myös toiminnassaan kunnallisena luottamushenkilönä kaupunginvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajana samoin kuin viranhaltijana.

Pormestari-teos nousee tiedon tarpeesta, jota kuntakentässä aihepiiriä kohtaan laajasti tunnetaan. Teos on samalla paitsi laaja esitys itse järjestelmästä, mutta myös avartava puheenvuoro kaikille kuntapäättämisestä kiinnostuneille. (United Press 2018).

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu