Pystyykö koronavilkku vastaamaan nykyohjeistuksella todelliseen pandemiahaasteeseen?

THL:n koronavilkkusovellus avattiin tänään (31.8) joka sai välittömästi laajan käyttäjäkunnan jonka olemme mm. sosiaalisesta mediasta saaneet havaita. Sovellusta voidaan varmaankin pitää erittäin tervetulleena sillä ns. manuaalinen jäljitys on salapoliisityötä ja sote-henkilöstön resursseja sitovaa.

Sovelluksen käyttöön ja tietosuojaan liittyviä kysymyksiä on varmastikin pohdittu erittäin tarkkaan etenkin tietosuojan osalta. Sovellus näyttääkin vastaavan erittäin hyvin tähän osa-alueeseen.

Sovelluksen käyttö perustuu vapaaehtoisuuteen kuten lähtökohtaisesti tuleekin olla – tässä tilanteessa koronaa. Mutta mikäli koronakriisi pahenee merkittävästi voitaneen ajatella, että sovelluksen käytöstä voisi tulla myös pakollista. Tämä edellyttää luonnollisesti tartuntamäärien huomattavaa kasvua ja merkittävää kansanterveydellistä, laajaa uhkaa.

Sovellusta voi hyödyntää myös näissä tilanteissa – ei pelkästään enää suosituksena. Tuolloin on luonnollisesti kyse merkittävästä kansallisesta terveysuhasta. 

Kuten todettua, sovelluksen käyttö on vapaaehtoista. Arvio on, että n. miljoona suomalaista lataisi sovelluksen lähiviikkojen aikana. Sovelluksen käytön ja etenkin jäljitystulosten saavuttamisen osalta on kuitenkin iso mutta.

THL:n sovellusta koskevalla ohjesivulla todetaan, Jos sinulla todetaan koronavirustauti, saat terveydenhuollosta avauskoodin. Syöttämällä sen sovellukseen varoitat kohtaamiasi ihmisiä nimettömästi mahdollisesta altistumisesta. Jos taas joku kohtaamistasi henkilöistä ilmoittaa sairastumisestaan, saat itse varoituksen mahdollisesta altistumisesta.” 

Jos henkilöllä on todettu virus, siitä ilmoittaminen koronavilkun kautta on vapaaehtoista. Tulisiko näin olla? Viruksen saanut henkilö voi ilmoittaa siitä koronavilkussa terveydenhuoltohenkilökunnalta saamansa avauskoodin myötä anonyymisti ja vapaaehtoisesti.

Tartuntatautilain 22 §:n mukaan ”Yleisvaaralliseen tai valvottavaan tartuntatautiin sairastuneen ja sairastuneeksi perustellusti epäillyn henkilön on ilmoitettava asiaa selvittävälle lääkärille tartuntataudin leviämisen estämiseksi käsityksensä tartuntatavasta, -ajankohdasta ja -paikasta sekä niiden henkilöiden nimet, jotka ovat voineet olla tartunnan lähteenä tai saada tartunnan.” 

22 §:n tarkoitus ja tavoite on, että tartunnan saaneella on velvollisuus pyrkiä omalta osaltaan estämään taudin leviäminen myös jäljityksen osalta. Koronavilkussa tämä on anonyymisti mahdollista joten kun tarkastellaan em. pykälän tarkoitusta ja tavoitetta, kansalaiselta voidaan sitä jopa velvoittaa ja edellyttää. Nyt tämä aspekti koronavilkun käytön osalta – ainakin toistaiseksi – vielä puuttuu. Ilmoitusvelvollisuus kohdistuu velvoittavana tällä hetkellä vain asiaa selvittävälle lääkärille.

Eikö olisi kansanterveyden kannalta tarkoituksenmukaista, että vapaaehtoisesti sovelluksen ladannut ja positiivisen testituloksen antanut sitoutuu myös tämän tiedon sovellukselle ja muille kansalaisille antamaan? Kansanterveydellinen ja tietosuoja-aspekti toteutuisivat tässäkin tilanteessa. 

Tällöin puntaroitavaksi tulevat yleinen kansanterveys (pandemia) ja yksilönvapaus. Kumpi menee kriittiseksi puhkeavassa pandemiassa edelle? Ollenee selvää, että mikäli virus leviää laajoihin kansanjoukkoihin, yleinen etu menee yksityisen edun edelle, tässäkin tapauksessa.

Etenkin STM:ssä asiaa kannattaa vakavasti pohtia sillä ei voine olla myöskään niin, että positiivisen testituloksen antanut henkilö saa itse vapaasti päättää pyritäänkö ko. tapauksessa jäljitykseen sovelluksen kautta vaiko pelkästään käsivoimin ja manuaalisesti salapoliisityönä? 

Viime päivien merkit viittaavat vahvasti siihen, että virus lähtee leviämään kulovalkean tavoin. Skenaariota kannattaa jo etupainottelisesti sovelluksen jatkokäytön osalta lähteä hahmottamaan, sillä kysymys saattaa olla edessä nopeammin kuin huomaammekaan.

Se, miten tiheästi vilkku tulee todellisuudessa ja käytännössä vilkkumaan on puhtaasti riippuvainen niistä henkilöistä joilla virus on todettu. Ratkaiseva tekijä ei ole se, kuinka monta miljoonaa suomalaista on sovelluksen ladannut jos sitä ei käytetä tarkoitukseensa.

Sovelluksen latausmäärät ovat lähipäivinä yleisen kiinnostuksen kohteena, mutta varsinaisen lopputuloksen ratkaisee se, minkä verran sovellukseen tehdään tosiasiallisia – vapaaehtoisia – tartuntailmoituksia, joiden voidaan pandemian levitessä ajatella tulevan myös pakollisiksi. 

Kuten edellä todettiin, etenkin STM:ssä joudutaan – mielellään jo ennakkoon – pohtimaan sitä milloin yleinen kansanterveys menee yksityisen henkilön vapaaehtoisuuden edelle? Kysymys voi olla STM:n sylissä nopeastikin.

Yhtä kaikki, kiitokset sovelluksen mahdollistamasta lainsäädännöstä kuuluu eittämättä STM:lle,  projektin läpiviennistä THL:lle ja varsinaisille sovelluskehittäjille.

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu