Saamelaiskäräjälaki: Illuusio perustuslakivaliokunnan poliittisesta riippumattomuudesta on harhaa

Olemme, tai ainakin allekirjoittanut on ”uskonut ja luottanut” perustuslakivaliokunnan politiikasta vapaaseen toimintaan, jonka tehtävänä on lakien perustuslainmukaisuuden arviointi. ”Illuusio” on kuitenkin väärä.

Saamelaiskäräjälaki kosahti tuoreeltaan perustuslakivaliokunnan (PeV) jykevään tammioveen: ”Poliittiset palttoot” eivät jääneet oven ulkopuolelle. ”Edustaja Lohi esitti todettavan, että valiokunnalla ei ole edellytyksiä laatia asiasta mietintöä. Edustaja Immonen kannatti ehdotusta. Edustaja Lohen esitys voitti äänestyksen 9—7 (1 tyhjä).” (PeV 24.2)

Ratkaisuaan PeV perusteli sillä, että ”Esityksen käsittelylle eduskunnassa on valtioneuvoston toimesta varattu sen merkittävyyteen nähden niukasti aikaa. Valiokunta joutuu toteamaan esityksen asianmukaisen käsittelyn valiokunnassa edellyttävän edelleen valtiopäivillä vielä käytettävissä olevaa aikaa olennaisesti pidempää ajanjaksoa. Valiokunnalla ei siten ole aikataulusyistä edellytyksiä laatia asiasta asianmukaista mietintöä.” (PeV 24.2)

Valiokunnan kiireet ovat varmasti perusteltuja, mutta voitanee esittää myös kysymys, onko asiassa ollut kyse enää PeV:n tehtävästä eli perustuslainmukaisuuden arvioinnista vaiko politiikasta? ”Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.” (Perustuslain 74 §)

Olemme, tai ainakin allekirjoittanut on lähtökohtaisesti omaksunut näkemyksen, että politrukit jättävät ”poliittiset palttoonsa” tammioven ulkopuolelle, eikä politiikkaa ja perustuslainmukaisuuden arviointia sekoiteta keskenään. Kyseinen näkemykseni – jonka oletan olevan myös suomalaisten enemmistön – on naiivi, joka on ääneen tunnustaminen. PeV:n toiminta on läpeensä politisoitunut. 

”Jyränki on katsonut, että oikeudellisen harkinnan rinnalla perustuslakivaliokunta käyttää myös poliittista tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Täten perustuslakivaliokunnalla on kaksi toisistaan poikkeavaa roolia: poliittinen ja kvasijudisiaalinen, eli tuomioistuinta muistuttava rooli. Toisaalta Saraviita on katsonut perustuslakivaliokunnan pidättäytyvän oikeudellisessa harkinnassa.  Myös Lavapuro katsoo valiokunnan jäsenten yhteiskuntapoliittisten ja eettisten näkemysten asettuvan varsin usein etusijalle suhteessa jokaiselle yhtäläisesti kuuluviin oikeuksiin ja ihmisarvoisen kohtelun vaatimuksiin. (Laakso Ville, Perus- ja ihmisoikeudet lainsäädäntö- ja oikeuskäytännössä, Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta 15.11.2020)

”Parlamentin sisällä tehtävään normikontrolliin nojaava järjestelmä on maailmalla ainoa laatuaan, muttei välty tasapainoilulta poliittisen ja oikeudellisen harkinnan välimaastossa, sillä kuten Saraviita on tuonut esille, voisi perustuslakivaliokunnan vakiintunut ja laajasti legitiimi asema lakien perustuslainmukaisuuden valvontaelimenä vaarantua, jos voitaisiin osoittaa, että se pyrkii lausunnoillaan poliittisiin tavoitteisiin.” (Laakso emt.)

”Husa ja Jyränki ovat katsoneet, että perustuslakivaliokunnan saavuttama juridinen arvovalta on eräänlainen suomalaisen valtiosääntökulttuurin ydin: kansanedustajista koostuva, parlamentin sisällä toimiva, lähtökohdiltaan täyspoliittinen elin pystyy, pitkälti kulttuurisen tradition voimin toiminnassaan pitämään erillään poliittisen ja oikeudellisen harkinnan.” (Laakso emt.)

Edellä mainittuihin oikeustieteilijöiden kannanottoihin viitaten ainakin allekirjoittanut on ”luottanut” siihen, että PeV:n toiminta ei politisoidu. Saamelaiskäräjälain uudistus – kuten sote-uudistus mm. valinnanvapauslain osalta –  on tästä karu esimerkki. Ajatus siitä, että PeV:n jäsenet jättävät ”poliittiset palttoot” tammioven ulkopuolelle on harhaa. PeV on läpeensä politisoitunut instanssi ja ajatus siitä, että valiokunta olisi politiikasta vapaa, kannattaa unohtaa.

Parta on pärissyt enemmän ja vähemmän siltä osin, tulisiko lakien perustuslainmukaisuuden ennakollinen arviointi siirtää pois PeV:ltä? Kuten edellä todettiin, PeV on läpeensä politisoitunut instanssi ja kun otetaan huomioon, että se käsittelee perustuslaillisia kysymyksiä, perustuslainmukaisuuden ennakollinen arviointi tulisi tulipalokiireellä siirtää PeV:stä joko oikeuskanslerille tai korkeimmille oikeuksille (KKO, KHO). PeV:stä on tullut sen alkuperäisestä tarkoituksesta – perustuslainmukaisuuden riippumaton arviointi – poiketen politiikan hiekkalaatikko.