Sote-maakuntauudistuksessa erittäin paha valuvika – Miten reagoivat eduskuntaryhmät alkavalla viikolla? – Ärähtääkö PeV?

Sote-maakuntauudistuksen osalta hallituksen ministerityöryhmä on valvoskellut yötä päivää kuntien ja kaupunkien lausuntojen osalta. Parran pärinää on aiheuttanut se, onko työryhmä perehtynyt annettuihin lausuntoihin riittävällä vakavuudella.

Parhaillaan ministeriöiden virkamiehet viikonlopun aikana kirjoittavat lakitekstiluonnosta, jota eduskuntaryhmät alkavalla viikolla pureksivat ja lainvalmistelun arviointineuvosto myöhemmin.

Kuten tiedossamme on, hallituksen esitysluonnokseen on tulossa muutoksia mm. kuntien rahoitukseen liittyen. Hyvä näin. Sen sijaan yksikään kunta tai kaupunki ei käsitykseni mukaan  herännyt lausunnossaan siihen, että kategorinen kaikkia kuntia koskeva veroleikkuri (n. 13 %), joka kunnilta viedään sotepalveluiden järjestämiseksi maakunnissa ei ole herättänyt kiinnostusta, saati parran pärinää.  Voisi olettaa, että herättäisi.

Olisi voinut olettaa, että kiinnostusta em. n. – 13 % kategorinen leikkuri olisi kuntia ja kaupunkeja kiinnostanut. Henkilökohtaisesti en ole lukenut lakiluonnokseen annettua n. 800 lausuntoa, mutta voisin olettaa, että koska julkisuudessa ei ole kiinnitetty huomiota em. problematiikkaan joka ei ole vähäinen, lausunnoissa asiaan ei ole kiinnitetty huomiota.

”Tammi-joulukuussa 2019 terveystoimen nettomenot/asukas olivat keskimäärin 1 933 €. Vaihteluväli perusterveydenhuollossa oli 1 022 – 370 €/asukas ja erikoissairaanhoidossa 1 929 – 1 004 €/asukas.” (Kuntaliitto)

Edellä mainittu käppi kuntien ja kaupunkien välillä on valtava. Nyt kunnilta ja kaupungeilta valtio repii kategorisen n. -13 %:n siivun ottamatta huomioon edellä mainittua käppiä.

”Savonlinnassa oli 16 % suuremmat ja Ylöjärvellä 23 % pienemmät asukaskohtaiset sosiaali- ja terveystoimen nettomenot suhteessa yhteenvedon kuntiin keskimäärin.” (Kuntaliitto)

Hallituksen esityksen mukainen kategorinen laskelma kunnille ja kaupungeille ei voi perustua muuhun kuin siihen, että laskelmassa on otettu sote-kustannukset kokonaisuudessaan kaikkia kuntia ja kaupunkeja koskien, jota maakunnat tarvitsevat, mutta ei ole huomioinut lainkaan sitä, miten valtavia eroja kategorinen -13 % leikkaus eri kunnille ja kaupungeille tarkoittaa.

Kaikkia kuntia ja kaupunkeja koskeva kategorinen veroleikkurin ei tule mennä alkavalla viikolla eduskuntaryhmissä, myöhemmin lainsäädännön arviointineuvostossa, perustuslakivaliokunnassa saati eduskunnassa läpi. 

Kyse on perimmiltään kuntien ja kaupunkien täysin eriarvoisesta kohtelusta sotemenojen tosiasiallisten ja jo toteutuneiden kustannusten osalta joka tulee ehdottomasti huomioida epätasa-arvoisena tekijänä. Lähtökohdan tulee olla, että kuntien ja kaupunkien sotemenot huomioidaan edeltävän 3-4 vuoden tosiasiallisen toteuman/kustannusten osalta.

Sote-maakuntalakia ei tule saattaa voimaan ennen kuin maakunnilla on verotusoikeus. 

”Kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden sekä muista maista saatujen kokemusten valossa pehmeän budjettirajoitteen ongelma on erityisen relevantti terveyspalvelujen järjestämisen tapauksessa. Verotusoikeuden myöntäminen maakunnille todennäköisesti vähentäisi pehmeän budjettirajoitteen ongelmaa sekä kannustaisi maakuntia järjestämään sote-palvelut tehokkaammin tai kustannuksia säästäen.” (VATT 23.1.2019).

Voisi olettaa, että tulipalokiireellä valmistelun alla olevasta sote-maakuntalaista tulee susi, ellei mm. edellä mainittuihin seikkoihin kiinnitetä huomiota. Lainsäädännön ei tule lähteä ajatuksesta, jota muutamat senaattorit jopa julkisesti peräänkuuluttavat toteamalla, että ”korjataan matkan varrella”. Kyse on tällöin vastuuttomasta lainsäädännöstä.

Näin leväperäistä lainvalmistelua ei tule hyväksyä ottaen huomioon miten suuri merkitys terveyspalveluiden järjestämisellä toiminnan, vaikuttavuuden ja talouden osalta on.

Voisi olettaa, että kunnat ja kaupungit tarkastelevat vielä kunta/kaupunkikohtaisia sotemenojaan suhteessa valtakunnan keskimääräiseen tasoon. On päivän selvää, että kuntien ja kaupunkien nykyiset 3-4 vuotta sitten toteutuneiden sotemenojen tulee olla määräävä tekijä, eikä kategorinen – 13 %:n, kaikkia kuntia ja kaupunkeja koskeva kategorinen veroleikkuri.

Suosittelen erittäin läpimästi kuntien ja kaupunkien äitejä ja isiä perehtymään asiaan (-13 % kategorinen leikkuri) ja suhteuttamaan sitä siihen mitkä ovat tosiasialliset omaa kuntaa/kaupunkia ja valtakunnan keskitasoa koskevat sotekustannukset viimeisen 3-4 vuoden periodilla.

Voisi olettaa, että alkavalla viikolla hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä lakiluonnos menee sukkana läpi, mutta meneekö enää lainsäädännön arviointineuvostossa ja Perustuslakivaliokunnassa. Voisi olettaa, että ei. Siinä määrin kuntia ja kaupunkeja koskeva em. kategorinen – 13 % veroleikkuri kuntia ja kaupunkeja eriarvoistaa.

Mikäli kunnat ja kaupungit halutaan saada sotemenojen laskennan osalta samalle viivalle, lähtökohdan tulee olla edellisten 3-4 vuoden todelliset sote-kustannukset, eikä etenkään missään nimessä kategorinen – 13 %:n kaikkia kuntia ja kaupunkeja koskeva veroleikkuri. 

Olli-Pekka Salminen, hall.maist./kunnallisoikeus 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu