Sotilasjuntta uhkaa Suomea, oletko valmis?

Blogin otsikko on luonnollisesti viritetty humoristiseen asentoon, joten lähestytään blogia siitä vinkkelistä olkoonkin, että sotilasjuntat tuleekin ottaa sinänsä vakavasti.

IL julkaisi mielenkiintoisen artikkelin, jossa tutkimusjohtaja Juho Rahkonen esitti kysymyksen; Halutaanko meille tänne sotilasjuntta? (IL 19.3)

Eduskuntavaaliehdokkaina ovat sotilaista mm. kenraalimajuri (evp) Pekka Toveri ja puolustusvoimain komentaja (evp) Jarmo Lindberg.

Kieltämättä lievä hymyn kare piirtyi blogistin kasvoille. Sotilasjuntta -termin esiin nostaminen em. kontekstissa ei saanut blogistin naamaa pysymään peruslukemilla. Sen sijaan Pekka Toveri ottaantui asiaan sille kuuluvalla vakavuudella.

Pekka Toveri hämmästeli Rahkosen lausuntoa.

Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaana oleva kenraalimajuri evp Pekka Toveri tyrmää kysymyksen suoraan. – Lapsellisen typerä lausunto, Toveri sanoo. Toveri sanoo, että vaikka kaikki sotilastaustan omaavat eduskuntavaaliehdokkaat valittaisiin – mitä hän pitää epätodennäköisenä – ei silti voitaisi puhua juntasta. – Yhtä hyvin voitaisiin kysyä, onko talossa jo poliisijuntta. Siellähän on melkein kymmenen poliisia, ellei enemmänkin. Voitaisiin kysyä, onko Suomesta tulossa poliisivaltio. Ihan yhtä fiksu lausunto. (IL 19.3)

Toveri jatkoi keskustelua twitterissä; ”Täytyy myöntää että tuo lausunto tuli aika puun takaa. En osannut odottaa että yhdeltä ammattikunnalta halutaan viedä oikeudet demokraattiseen toimintaan osallistumiseen jopa aktiiviuran jälkeen. Ja viittaus ”sotilasjunttaan” oli todella loukkaava.” (Pekka Toveri, twiitti 19.3)

Sotilaiden (lue: rivissä olevat) osallistumista politiikkaan on rajoitettu. Perusoikeuksiin kuuluu yhdistymisvapaus, jota kuitenkin sotilaiden osalta rajoitetaan edelleen. Sen sijaan sotilaiden sananvapautta koskevista rajoituksista rajoituksista luovuttiin parisenkymmentä vuotta sitten.

Voimassa olevassa rikoslain 45 luvun 19 pykälässä (Luvaton poliittinen toiminta) todetaan;

Tämän luvun 27 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitettu sotilas tai rajavartiolaitoksen sotilastehtävässä palveleva, joka liittyy jäseneksi puolueeseen tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavaan tai sitä selvästi tukevaan yhdistykseen taikka jättää eroamatta puolueesta tai edellä tarkoitetusta yhdistyksestä, on tuomittava luvattomasta poliittisesta toiminnasta kurinpitorangaistukseen.

Kyseistä pykälää perusteltiin hallituksen esityksessä seuraavalla tavalla.

Voimassa olevan lain luvatonta poliittista toimintaa koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä asetetuista sotilaan sananvapautta koskevista rajoituksista luovuttaisiin. Niin kuin edellä on todettu, tällaiset rajoitukset eivät ole sopusoinnussa hallitusmuodon sananvapautta koskevan 10 §:n 1 momentin eivätkä myöskään Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 1 0 artiklan kanssa. (HE 17/1999 vp)

Hallituksen esityksessä poliittisen osallistumisen ja toiminnan rajoittamista perusteltiin seuraavalla tavalla:

Valtakunnan turvallisuusnäkökohdat sekä puolustusvoimien tehtävien ja toiminnan erityislaatu edellyttävät kuitenkin, että puolustusvoimissa kantahenkilökuntaan kuuluvina palvelevien poliittista osallistumista ja toimintaa täytyy voida rajoittaa. Puolustusvoimien on kyettävä toteuttamaan tehtävänsä riippumatta valtakunnassa kulloinkin vallitsevista poliittisista voimasuhteista ja niissä tapahtuvista muutoksista. Puolustusvoimien puoluepoliittista sitoutumattomuutta onkin perinteisesti pidetty tärkeänä. (HE 17/1999 vp)

Kun kuva puolustusvoimista käytännössä paljolti syntyy sen henkilökunnan toiminnan perusteella, on paikallaan asettaa kantahenkilökunnan poliittiselle toiminnalle rajoituksia. Puolueisiin kuulumisen salliminen saattaisi
myös vaarantaa virkanimitysten ja tehtävään määräämisten eli virkasijoitusten puolueettomuuden, tai ainakin herättää sotaväen kaltaisessa jyrkän hierarkkisessa yhteisössä epäilyksiä puolueettomuuden vaarantumisesta. (HE 17/1999 vp)

Kun puolustusvoimien toiminnan luonteeseen kuuluu käskyvaltajärjestelmä ja kun yleisen asevelvollisuuden perusteella jokainen miespuolinen kansalainen joutuu asevelvollisena palvelemaan puolustusvoimissa,
kantahenkilökuntaan kuuluvien esimiesten poliittisen sitoutumattomuuden merkitys on erityisen tärkeä. Muussa tapauksessa saattaisi syntyä epäilyksiä käskyvallan käytön objektiivisuudesta esimerkiksi määrättäessä henkilöitä vaarallisiin tehtäviin. Ehdotuksen mukaan rangaistavaksi jäisi edelleen muiden kuin asevelvollisuuttaan suorittavien puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa palvelevien sotilaiden kuuluminen jäsenenä puolueeseen tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavaan tai sitä tukevaan yhdistykseen.” (HE 17/1999 vp)

Kuten olemme panneet jo useiden vuosien ajan merkille, muutamia evp sotilaita on siirtynyt politiikan puolelle, joten ainutlaatuisesta asiasta mm. Toverin ja Lindbergin ehdokkuudessa ei ole kysymys.

Ruotuväki-lehdessä avattiin menettelyn taustaa ja historiaa. https://ruotuvaki.fi/-/suomessa-sotilaat-eivat-politikoi

Puolustusvoimat ja politiikka on Suomessa totuttu pitämään visusti erillään toisistaan. Mallin juuret ulottuvat yli vuosisadan päähän, aikaan ennen Suomen itsenäistymistä vuonna 1917 ja puolustusvoimien perustamista vuotta myöhemmin. Vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksessä säädettiin, ettei ”vakinaisessa sotapalveluksessa” oleva henkilö ollut eduskuntavaaleissa äänioikeutettu eikä vaalikelpoinen. Rajoitusta höllennettiin vuonna 1944, kun puolustusvoimien kantahenkilökunta sai äänioikeuden.

Autonomian aikana, ennen vuoden 1906 valtiopäiväjärjestystä, sotilaat päätyivät monesti korkeaan poliittiseen asemaan. Kenraalikuvernöörinä, senaatin jäseninä ja ennen vuotta 1906 Suomen suuriruhtinaskunnan säätykokouksessa erityisesti aatelissäädyn edustajina oli usein sotilashenkilöitä.

Oikeustieteen emeritusprofessori Antero Jyrängin mukaan jo 110 vuotta sitten asetetun rajoituksen taustalla oli halu taata puolustusvoimien riippumattomuus.

– Malli saatiin tähän muualta Euroopasta. Säännös jäi voimaan ja toistumaan myöhemmin vastaavissa säädöksissä. Takana on ajatus, ettei puolustusvoimissa politikoida, vaan toimitaan yksinomaan valtiollisten elinten, siis valtionpäämiehen, hallituksen ja eduskunnan viitoittamalla tavalla, Jyränki valottaa. (Ruotuväki 10.3.2016)

Puolustusvoimat ja henkilökunta on pyritty pitämään erossa politiikasta, joka on vallan kolmijako-opin mukaan perusteltu. On kuitenkin naiivia ajatella, etteikö sotilailla kuten meillä muillakin ei olisi poliittinen kanta, ellei satu olemaan sitoutumaton. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että sotilaat saivat äänioikeuden vasta vuonna 1944! 2020-luvulta taaksepäin (v. 1944) tarkasteltuna olemme olleet demokratian ja oikeusvaltion näkökulmista varsinainen takapajula.

Mitä Rahkosen viittaama sotilasjuntta tarkoittaa? Wikipedia toteaa; ”Sotilasjuntta < esp. junta, ’johtoryhmä’ tai ’johtokunta’) on hallitusvaltaa käsissään pitävä sotilaiden ryhmä. Sotilasjunttia on sotilasdiktatuureissa.” Wikipedian mukaan sotilasjunttia on nykyään Burkina Fasossa, Malissa, Myanmarissa ja Guineassa.

Sotilasjuntassa on käsitykseni mukaan kysymys sotilasvallankaappauksesta. Korjannette toki jos olen väärässä.

Wikipedian mukaan ”Vallankaappaus tarkoittaa valtion johdon syrjäyttämistä äkillisellä, yleensä sotilaallisella, hankkeella. Usein tärkeimmät hallintorakennukset miehitetään, joukkotiedotusvälineistä tärkeimmät otetaan haltuun ja valtiojohto pidätetään tai ajetaan maanpakoon.”

Rahkosen esiin nostama sotilasjuntta -termi siinä kontekstissa, jossa evp sotilaiden eduskuntavaaliehdokkuudesta puhutaan on varsin kaukaa haettu. Juntat toteutetaan yleensä väkivalloin tai sillä uhkaamalla. Näkeekö Rahkonen niin, että Lindberg, Toveri ja kumppanit ovat käynnistämässä sotilasjunttaa?

Ajatus on haettu niin kaukaa, että Rahkosen kommenttia ei voi lähestyä pokerinaamalla. Oliko Rahkosen heitto tarkoitettu vitsinä? Koska konteksti on suoraan evp upseereihin liittyvä ja laajemmin demokratiaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen (mm. oikeus asettua ehdolle vaaleissa) Rahkosen ”laukaus” ei ehkä ollut aivan napakymppi, joskin varsin viihdyttävä sellainen.

Mikäli Rahkosen esittämä uhka sotilasjuntasta on todellinen, eduskuntatalon vahtimestareiden kannattaa olla tarkkana – mikäli Toveri ja Lindberg tulevat valituiksi – ettei heidän povitaskustaan tai housunliepeestä löydy eduskunnan turvatarkastuksessa mahdollisesti paljastuvia kiellettyjä – väkivaltaan ja vallankaappaukseen viittaavia esineitä.

Kyseisen uhan vallitessa myös eduskunnan turvallisuuspalvelun on syytä lähestyä Supoa, mikäli edellä mainitut herrat tulevat vaaleissa valituksi. Heidät on eittämättä syytä ottaa erityistarkkailuun.