Sulaako kokoomuksen ja demareiden välillä oleva, hyytävän kylmä jäävuori? Siltä haiskahtaa

Eduskuntavaaleihin on tasan kuukausi. Gallupit povaavat tiukkaa vääntöä. Kolmen kärki (kok, sd, ps) ovat gallupeissa ”rinta rinnan” ja järjestys voi muljahtaa mihin asentoon tahansa vaalipäivänä.

Medioissa ryhdytään pian kirjoittamaan enemmältikin siitä, että hallitusneuvottelut tulevat olemaan äärimmäisen vaikeat. Varmasti niinkin, mutta aina on hallituspohja saatu puristettua kasaan.

Vuoden 2019 ek-vaalien osalta povattiin myös vaikeita hallitusneuvotteluita.

”IL-analyysi: Nyt pukkaa punavihreää tai sinipunaista hallitusta. Tasainen eduskuntavaalitulos vaikeuttaa neuvotteluja hallituspohjasta. Vaalien kärki on nyt niin tasainen, että hallitusneuvotteluista tulee vaikeat. Kolme suurinta puoluetta on lähes tasoissa.” (IL 14.4.2019)

”Pääkirjoitus: Edessä on todella vaikeat hallitusneuvottelut, sillä johtava puolue puuttuu. Huhtikuun vaalien jälkeen nähdään todella vaikeat hallitusneuvottelut, sillä vaaleissa ei ole selkeää voittajaa, todetaan Ilta-Sanomien pääkirjoituksessa.” (IS 25.2.2019)

Vuonna 2019 hallitustunnustelut -ja neuvottelut sujuivat kuitenkin kohtuullisen sutjakkaasti Antti Rinteen (sd) vetämänä. Kokoomuksella jäi Musta Pekka käteen. Rinne sai keskustan hallituksen mukaan, jonka vaalituloksen pohjalta olisi pitänyt muljahtaa oppositioon hakemaan kannatukselleen vauhtia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Nyt keskusta maksaa punavihreään hallitukseen lähdöstä kovaa hintaa.

Ovat hallitustunnustelut -ja neuvottelut olleet joskus toki vaikeitakin. Vuoden 2011 hallitusneuvottelut olivat pitkä yhdeksän viikon ”pihtisynnytys”, jonka lopputulemana oli Jyrki Kataisen (kok) sixpäk-hallitus, jota veti loppukauden osalta Alexander  Stubb (kok). Kyseinen hallitus oli siinä määrin sekalainen seurakunta, että se innostui äänestämään loppumetreillä jopa omia esityksiään vastaan.

Kataisen hallitus oli lähtökohdiltaankin täysin absurdi, jota virhettä seuraava hallitustunnustelija ei tee. ”Jyvät karsitaan akanoista” jo neuvotteluiden alkumetreillä, joka haiskahtaa siltä, että perussuomalaiset  taklataan pelistä ulos siitäkin huolimatta vaikka Riikka Purrasta tulisi hallitustunnustelija.

Sanna Marin (sd) ”lyö liinat kiinni” ja Petteri Orpo (kok), mikäli hän pitää periaatteistaan kiinni mm. EU-politiikassa, ei lähde Purran ”wingmaniksi”, ”siipimieheksi”. Suomen harrastamaa EU-politiikkaa seurataan myös rajojemme ulkopuolella, Brysselin suunnalla.

Demareiden ja kokoomuksen välillä vallitsee hyytävän kylmä, jäävuoren kokoinen jännite finanssipolitiikan osalta. Haiskahtaakin siltä, että näistä vaaleista tulee verovaalit, josta saamme kuulla pj-tenteissä enemmältikin. Kokoomuksen ”Nato-kortti” on jo pelattu eduskunnan hyväksyessä ns. Nato-lain.

Kokoomus on peräänkuuluttanut kovaa finanssipolitiikkaa, joka voi kovuudessaan koitua puolueen kohtaloksi. Inflaation jyllätessä juuri vaalien alla kova kansalaisiin kohdistuva finanssipolitiikka on äänestäjille myrkkyä.

Nähtäväksi jääkin, joutuuko kokoomus muuttamaan ainakin osittain kurssia ”pehmeämmän” finanssipolitiikan suuntaan? Jos ja kun näin todennäköisesti käy, demareiden ja kokoomuksen välinen jäävuori sulaa ja tuleva hallitus on – niin paradoksaaliselta kuin se nyt kuulostaakin – Marinin ja Orpon sorvaama hallitus.

Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu