Suomen Nato-jäsenyyden aika edellyttää TP:ltä muutakin kuin povitaskussa olevaa jäsenkirjaa

Keskustelu UPI:n johtaja Mika Aaltolan mahdollisesta presidenttiehdokkuudesta näyttää saaneen kierroksia. Hesari julkaisi mielenkiintoisen artikkelin otsikolla ”Mikä Aaltola?” Artikkelissa perattiin varsin seikkaperäisesti Aaltolan uraa ja tämän hetkistä asemaa tutkijana ja mahdollisena presidenttiehdokkaana. Mainittakoon tässä yhteydessä, että artikkeli sisälsi sitaatteja, jotka tulivat nimeltä mainitsemattomilta, anonyymeiltä henkilöiltä. Vaikka HS:n artikkeli on sinänsä ansiokas, politiikan penkkiurheilija poistaa välittömästi mentaalisen varmistimen, mikäli artikkelit sisältävät nimettömiä lähteitä.

Mutta mennään blogin varsinaiseen teemaan, Aaltolan kompetenssiin mahdollisena presidenttinä. Tällöin katse kääntyy Suomen Nato-jäsenyyden aikaan. Toimintaympäristön muutokset (UTP) mahdollistavat sen, että poliittiset broilerit, eivät välttämättä ole vahvimmillaan.

Martti Ahtisaari (sd) valittiin TP:ksi v. 1994. Jaakko Iloniemi on kuvannut Ahtisaaren valintaa seuraavalla tavalla; Suomalainen yhteiskunta, kuten koko maailmakin, elää perusteellisen muutoksen aikaa. Tarvitaan uusia näkemyksiä ja työkaluja, ja uusia johtajiakin. Suomalaiset halusivat uuden johtajan tälle muutoksen ajalle. Martti Ahtisaari osoittautui tilanteeseen sopivaksi. Hän ei kampanjassaan kerännyt kannatusta vanhan poliittisen järjestelmän kautta vaan suoraan kansalta. Hänen teemojaan olivat avoimuus, vuorovaikutus ja poliittisen elämän uudistuminen sekä määrätietoinen aikomus ratkoa työttömyysongelmaa. Hän pystyi välittämään viestinsä paremmin kuin ammattipoliitikot. Useimmat ihmiset näkivät hänet kokonaan uudenlaisena poliittisena johtajana, sillä hän oli luonut koko aiemman uransa pikemminkin yhteiskunnallisessa kansalaistoiminnassa kuin varsinaisesti politiikassa. (Iloniemi, https://www.presidentti.fi/ahtisaari/fin/henkilot/iloniemi.html)

Ahtisaaren aika osui Suomen EU-jäsenyyteen.

Presidentti Ahtisaari on omaksunut aktiivisen poliittisen johtajan roolin erityisesti Suomen muuttuneessa kansainvälisessä asemassa Suomen tultua EU:n jäseneksi. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on perinteisesti ja myös perustuslain nojalla ollut presidentin tärkein toimiala. Keskustelua siitä, onko Suomen EU-politiikka hallituksen ja pääministerin johdolla tapahtuvaa toimintaa vaiko presidentin perinteiseen rooliin kuuluvaa, käytiin ajoin kiivaastikin. Tämä keskustelu on nyt päättynyt. Suomen perustuslait jakavat nämä tehtävät presidentin ja hallituksen kesken, ja niiden mukaan Suomi hoitaa myös EU-jäsenyytensä. (Iloniemi)

Seuraavan TP:n rooli tulee korostumaan Suomen Nato-jäsenyyden myötä. UTP-kysymykset nousevat entisestään TP:n agendalle. Täyttääkö Aaltola TP:n saappaat muuttuneissa olosuhteissa?

Aaltolan akateemista erityisalaa on tutkimusten nimikkeiden perusteella vähän vaikea hahmottaa. Itse hän määrittelee, että hänen ekspertiisiään on ison kuvan hallinta, johon liittyvät maailmanjärjestys, suurvallat, alueelliset kriisit, konfliktit ja hätätilat. (HS)

Kuten Aaltolan kuvaamasta ekspertiisistä nähdään, näyttävät ne istahtavan varsin luontevasti tulevan TP:n rooliin ja muuttuneeseen UTP-toimintaympäristöön. Kompetenssista ei siis jää kiinni. TP ei harrasta sisäpolitiikkaa ja jos harrastaa, toimii hän Sauli Niinistön tavoin unilukkarina. Aaltolan olettaisi täyttävän saappaat myös tältä osin.

Nähtäväksi jääkin lähtevätkö puolueet TP-vaaliin kompetenssi edellä vai luotetaanko siihen, että ehdokas tulee valituksi sisä- ja rahapoliittisella osaamisella, jotka kyseisessä pestissä eivät ole agendoista päällimmäisinä. Suomen siirtyessä Nato-aikaan odotetaan TP:ltä muutakin kuin vuosikymmeniä povitaskussa ollutta jäsenkirjaa.

 

 

 

 

 

+3
Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu