TP Niinistö tapaa hallituksen edustajat venäläisten turistien osalta. Mikä mahtaa olla johtopäätös, jää nähtäväksi

Illan A-studiossa pohdittiin sitä, mikä vaikutus venäläisillä turisteilla on Lappeenrannan yrittäjien tulonmuodostukseen. Eittämättä se on merkittävä myös kaikkien itärajan kuntien ja yritysten osalta, jota ei ole syytä vähätellä. Toinen mahdollisuus toki on se, että itärajan yritykset lentävät konkurssiin ja sitä mukaa kunnat, jotka muutoinkin kärvistelevät muuttotappionsa ja väestön ikärakenteen osalta. Venäläisten turistien merkitystä ei voi itärajalla väheksyä.

On toki olemassa kolmaskin vaihtoehto. Kun eduskunta päättää, että rajat täräytetään venäläisiltä voituristeilta kiinni – joita mekin olemme olleet aikoinaan Ruotsin ja Tornion rajalla – valtion on lähdettävä pelastamaan itärajan kuntia ja yrityksiä.

Onko se järkevämpää kuin se, että annetaan venäläisten voituristien hakea voinsa ja juustonsa Lappeenrannasta, joka ei johda valtion harjoittamaan aluepoliittiseen kompensaatioon (€). Eikö itärajan kuntien, kaupunkien ja yritysten elinvoima, puhumattakaan niiden tulevaisuudesta kannata maksattaa juuri naapureilla, eikä lisälainanotolla. 

Kuntien verotulojen tasausjärjestelmä on siitä mielenkiintoista matematiikkaa, että mikäli Lappeenrannan kaupunki ja yritystoiminta nyykähtää, tämän ilon maksavat helsinkiläiset, espoolaiset ja kumppanit, joiden kuntatalous ja nokka on vedenpinnan yläpuolella. Mitä pahemmassa kunnossa Lappeenrannan kuntatalous on, sitä auvoisemmin helsinkiläinen ja espoolainen kaivaa kuvettaan. 

Hätäisempi helsinkiläinen ja espoolainen veronmaksaja saattaa ajatella, että mitä kummaa Lappeenrannan tai susi-rajan tilanne meille ja minulle kuuluu? Edellä mainittuun problematiikkaan viitaten; eiköhän olisi parasta antaa venäläisten voituristien hakea voinsa ja juustonsa Lappeenrannasta.

Arvostamani politiikan toimittaja Pekka Ervasti taisi jossakin twitter-keskustelussa viisaasti todeta (vapaamuotoinen lainaus), että tulkoon niin kauan kun eivät tule kalashnikovien kanssa. Ervastin toteamukseen on varsin helppo yhtyä.

TP Niinistö istahtaa lähiaikoina hallituksen kanssa pekuleeraamaan asiaa. Olisi toivottavaa, että metsä nähdään puilta, josta nyt on venäläisten voituristien osalta kysymys.

Kuten tiedämme, Pohjois-Korea on suljettu maa. Onko Suomen ja EU:n tavoite se, että tavallisilta Venäjän kansalaisilta evätään mahdollisuus nähdä mitä Venäjän rajojen ulkopuolella tapahtuu? Haluammeko naapuristamme Pohjois-Korean? 

Meillä kannattaa muistaa se tosiasia, että muutokset lähtevät kansalaisyhteiskunnasta myöskin Venäjän ja venäläisten osalta. Henkilökohtaisesti olen ollut vielä räkänokka kun kuulin, että ensimmäisiä sukkahousuja ja Jenkki-purukumeja vietiin Viroon, silloiseen Neuvostoliittoon. Eikö juuri tämän kaltainen kehitys avaa Venäjän kansalaisten silmät, toisin kuin että puomit täräytetään nokan edestä kiinni.

Politrukkimme pähkäilevät sitä, ketä Venäjän kansalaisia uskalletaan tai halutaan päästää Suomeen, argumenttina, että Ukrainassa on sota. Argumentti on nopealla analyysillä perusteltu, mutta pitkässä juoksussa se ei edistä Venäjän demokratisoitumista, joka näkökulma kannattaa myös pitää mielessä. Suomella tulee olemaan jatkossakin 1300 kilometriä yhteistä rajaa naapurin kanssa – halusimme tai emme.

Mikäli täräytämme venäläisiltä voituristeilta rajapuomit kiinni, sataa se Kremlin ja Putinin laariin. Sitä virhettä ei luonnollisesti pidä tehdä myöskään koko Schengen alueella. Supo, Tulli, SM, PV ja UM osaavat kyllä seuloa jyvät akanoista. Sitä varten he juuri ovat olemassa, eikä some-öyhötykselle politrukkiemme kannata korvaansa lotkauttaa, vaikka se näin ek-vaalien alla herkulliselta tilaisuudelta kuulostaakin. Siten minäkin politrukkina tekisin, öyhötys-ääniä on tulossa roppa -ja laarikaupalla. (Öyhötys-termi on tässä yhteydessä lainattu myöhemmin kuvatulla tavalla).

Eri asia on sitten se, haluaako Suomi ja Eurooppaa antaa venäläisille voituristeille samalla mahdollisuuden tutustua siihen miten demokraattisissa valtioissa eletään sen sijaan, että Suomi ja Eurooppa sulkee heidät Pohjois-Korean olosuhteisiin. Siinä onkin politrukeillamme kieltämättä pala pureskeltavaksi viisumivapauden tai vapaudettomuuden osalta.

Öyhötykseen liittyen suosittelen lämpimästi lukemaan tai kuuntelemaan äänikirjana Jussi Pullisen, Johannes Koposen ja Minea Koskisen kirjoittaman kirjan Öyhökratia. Kirja avaa erinomaisesti sosiaalisen median vaikutusta mm. poliittiseen päätöksentekoon.

bookCoverFor

Gummerus. 11.4.2022

Mielenkiintoista onkin, perustavatko päätöksentekijämme päätöksensä some-öyhötykseen, vaiko viileään tilannearvioon, jota viranomaiset tekevät parhaillaan venäläisten turistien osalta vai mennäänkö poliittisessa päätöksenteossa some-öyhötys edellä? Ek-vaalien läheisyys on edellä mainitusta näkökulmasta varsin vaarallista aikaa.

Voittavatko öyhökraatit, vaiko kylmän viileä poliittinen analyysi, joka perustuu politrukeille tuotettavaan  tietoon (Supo, Tulli, SM, UM, PV, UPI jne.), eikä some-öyhötykseen.

Niin tai näin. Olennaista on, että päätöksentekijämme pitävät pään kylmänä, öyhötyksistä ja ek-vaalien läheisyydestä huolimatta.

+1
Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu