Vakoojia, pettureita? Case toimittaja Hämäläinen? Supon Tiitinen laski rajasta läpi kylmän sodan arvokkaimman NL-agentin

IL uutisoi 17.4.

Kirjaväite: Tunnettu suomalainen politiikan toimittaja vasikoi KGB:lle kollegoistaan – ”Absurdia”

Tutkija, valtiotieteiden tohtori Markku Salomaa kertoo presidentti Tarja Halosen poliittiseen toimintaan pureutuvassa uutuuskirjassaan (Tarza – Pasifistin odysseia voimapolitiikan maailmassa), miten suomalainen tunnettu ja arvostettu toimittaja Unto Hämäläinen olisi tehnyt yhteistyötä Neuvostoliiton KGP:n ja DDR:n valtiollisen turvallisuuselimen Stasin kanssa. 

On erityisen mielenkiintoista, että tohtoristasoinen tutkija nostaa varsin raskauttavan asian esille. Todistustaakka on luonnollisesti hänellä.  Allekirjoittanut ei ole perehtynyt tapaukseen, joten kompentenssi ei riitä todenperäisyyden arvioimiseen. Sen todentavat muut tahot.

Mielenkiintoisen vähälle on jäänyt Ben MacIntyren teos Vakooja ja petturi. Vakooja ja petturi voitti vuonna 2019 CWA:n Kultaisen tikarin parhaasta rikostietokirjasta.

MacIntyren tietokirja kertoo Oleg Antonovitš Gordijevskista, joka oli entinen KGB:n eversti, kaksoisagentti ja kuuluisin kylmän sodan aikainen loikkari Neuvostoliitosta Britanniaan. Hän toimi Britannian tiedustelupalvelun MI6:n agenttina 1970-1980 -luvuilla Lontoossa.

Gordijevski loikkasi länteen v. 1985, Suomen kautta. MacIntyren tietokirjassa kerrotaan, että MI6 oli yhteydessä silloiseen Supon päällikkö Tiitiseen Gordijevskin loikkaamiseen liittyen.

IL:n uutisoimaa tunnetun politiikan toimittajan Unto Hämäläisen roolia – totta tai tarua – ei voi verrata siihen, mikä oli Supon päällikkö Tiitisen rooli eversti Gordijevskin evakuoimisessa Neuvostoliitosta Britanniaan.

Gordijevskin rooli ei ollut vähäpätöinen. Britanniassa Gordijevskista tuli pääministeri Thatcherin epävirallinen neuvonantaja Neuvostoliiton uudeksi johtajaksi kohonneeseen Mihail Gorbatšoviin liittyneissä asioissa. Yhdysvaltain presidentit Reagan ja G. Bush hyötyivät Gordijevskin tiedoista.

Gordijevskille langetettiin Neuvostoliitossa kuolemantuomio – poissaolevana – maanpetoksesta.

Jos politiikantoimittaja, oli kyseessä kuka tahansa, herättää ison haloon, haloon voisi herättää enemmänkin se, että Supo ja Tiitinen oli informoitu kylmän sodan arvoikkaimman loikkarin loikkaamisesta Neuvostoliitosta Suomen kautta Britteihin.

Ns. Tiitisen listaa, jota ei ole vieläkään julkaistu, voitaneen pitää eversti Gordijevskin tapaukseen verrattuna kevyenä paperina. Sen sijaan Supon Tiitisen – Suomen  – roolia eversti Gordijevskin evakuoimisessa Neuvostoliitosta ei voida pitää vähäpätöisenä Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa – olkoonkin, että se on historiaa.

Maiden välisten diplomaattisuhteiden näkökulmasta on kuitenkin huomioitava ja muistettava – olkoonkin, että mennyt on mennyttä -, että Venäjän nykyinen presidentti Putin toimi tuolloin KGB:ssä – jonka toimintaa Gordijevskin toiminta kansainvälisesti nöyryytti – tarkoitti myös sitä, että Supon Tiitinen ja Putin olivat vastakkaisilla puolilla.

Se, jäikö Tiitisen, Supon ja Suomen ”toimeliaisuudessa” Gordijevskin evakuoimisessa Suomen kautta Britanniaan arpia Putinille, tiedetään ainoastaan ja vain Kremlissä.

Yhteenvetona: Yksittäisten toimijoiden – ottamatta kantaa ”case Hämäläiseen” – isossa ja vähän pienemmässäkin kuvassa valtioiden väliset suhteet ja mielipiteet ratkotaan aivan eri foorumeilla.

 

 

+4
Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu