Valitsijayhdistykset: TP-vaalissa yksikään puolue ei purjehdi omin voimin vaalivoittoon. Tarvitaan naapurin ja vähän vihulaisenkin apuja

Tasavallan presidentin vaalit painavat pian enemmältikin päälle. Kisaan ovat ilmoittautuneet Harry ”Hjallis” Harkimo (liikenyt) ja Pekka Haavisto (vihr). Jahka juhannussaunat on saunottu suostumuksensa tehtävään antaa myös Olli Rehn (kesk). Kuten tiedämme, kesäkausi on parasta kesäpuheiden ja parran pärinän aikaa turuilla ja toreilla. Resitenttiehdokkaaksi ilmoittumista ei kannata jättää syys-sateille. Torit ovat tyhjät, eivätkä parrat pärise. Näin ollen heinäkuun helteillä leikkiin kannattaa lähteä mukaan.

Iso kysymysmerkki on mitä tekee PM-puolue kokoomus? Omista joukoista potentiaalista ”Haaviston haastajaa” ei löydy. Puolueella on käsissään kaksi vaihtoehtoa, a) pyytää Mika Aaltolaa puolueen ehdokkaaksi (epätodennäköistä) tai b) Petteri Orpon vinkata Mikalle; Jos perustat valitsijayhdistyksen olemme talkoissa mukana (todennäköisempää).

Joka tapauksessa on selvää, että toisella kierroksella otatus tulee olemaan oikeiston ja vasemmiston välillä. Haavisto vie ilmatilan vasemmalta, mutta kuka oikealta? Mikäli kokoomus ei Aaltolaa lähesty jää oikeiston käteen Rehn. Tätä taustaa vasten kokoomuksessa joudutaan pohtimaan kumpi, Aaltola vaiko Rehn olisi puolueelle soveliaampi toisella kierroksella. Omista joukoista kun ei pelin hämmentäjää löydy.

Mitä tulee valitsijayhdistys-taktiikkaan on selvää, että minkään puolueen ehdokas ei tule nykyisessä henkilövaalissa menemään läpi omien joukkojen voimin. Pienpuolueet ehdokkaansa nimeävät, mutta tällä ei ole mitään tekemistä läpimenon tai edes sen yrityksen kannalta. Kyse on puolueen pitämisessä framilla vaalitenteissä. Kansalle, medborgarelle on tärkeää esittää; ”Hej, vi finns också här”.

Politiikan ammattilaiset ovat todenneet Haaviston valitsijayhdistyksen osalta, että vihreiden surkea eduskuntavaalitulos ei ole omiaan siivittämään Haavistoa vaalivoittoon ja että Haavisto hakee pesäeroa emopuolueesta. Analyyssissä  on totta toinen puoli, mutta kuten edellä todettiin, kukaan potentiaalinen suurenkaan puolueen ehdokas ei mene läpi omilla joukoilla ja voimilla.

TP-vaalin toisella kierroksella tarvitaan naapureita ja vähän vihulaisiakin apuun ja hätiin. Tämä manööveri on karvan verran helpompaa toteuttaa ehdokkaan valitsijayhdistyksen toiminnan kuin varsinaisen puolueapparaatin kautta. Suurtenkin puolueiden TP-ehdokkaiden kannattaa istahtaa kerran tai kaksi, lähteäkö puoluekoneisto, vaiko valitsijayhdistys edellä. Viimeksi mainittu vaihtoehto ei liene sieltä huonommasta päästä.