Valtion ja kuntien omistajaohjauksen paradoksi – häntä heiluttaa koiraa

Kuten olemme panneet merkille, parran pärinä Fortumin ja Uniperin osalta saa lisää kierroksia. Omistajaohjausministeri Tuppurainen on rantautunut Saksan maalle selvittääkseen asiaa. Saksan sisäpoliittisesta näkökulmasta on selvää, että Saksan ”satraapit” eivät tee poliittista ”itsemurhaa” ratkaisun osalta. Lasku lankeaa Keilaniemeen ja suomalaisille veronmaksajille.

Toimisivatko Suomen ”satraapit” vastaavassa tilanteessa toisella tavalla? Eivät tietenkään, joten Tuppuraiselta tulee olemaan huonoja uutisia Saksanmaalta. Rohkeneeko hän siteerata legendaarista keihäänheittäjä Seppo Rätyä, joka tokaisi ”Saksa on paska maa”?

Suomen liittyessä EU:n jäseneksi toi tämä merkittävän muutoksen julkisyhteisöjen, valtion ja kuntien politiikkaan, mutta mitä suuremmassa määrin myös juridiikkaan. EU-jäsenyys tarkoitti sitä, että julkisyhteisöjen, valtion ja kuntien tuli yhtiöittää ne toiminnot, joiden katsottiin olevan ns. kilpailluilla markkinoilla (EU:n kilpailuneutraliteettiperiaate).

Kyseisen kehityksen myötä alkoi merkittävä yhtiöittämisaalto. Mainittakoon tässä yhteydessä, että jopa oikeustieteilijät ovat sekoittaneet keskenään käsitteen yhtiöittäminen (Oy:ksi muuttaminen, valtionyhtiö, kuntayhtiö) ja yksityistämisen, jotka ovat kaksi täysin eri asiaa.

Edellä mainittu yhtiöittämisaalto tarkoitti sitä, että valtion ja kuntien oli pakko yhtiöittää toimintansa niillä toimialoilla, joiden katsottiin olevan ristiriidassa EU:n kilpailuneutraliteettiperiaatteen kanssa. Valtion ja kuntien yhtiöitä on sittemmin perustettu liukuhihnalta viimeisten vuosikymmenien aikana.

EU:n kilpailuneutraliteettiperiaate (yhtiöittämisvelvollisuus) ei ole ollut yksin vauhdittamassa kyseistä yhtiöittämiskehitystä. Valtio ja kunnat havaitsivat ja haistoivat yhtiöittämisvelvollisuuden osalta vaikka se ensi alkuun pakolta tuntuikin, että tässähän on tuloksen teon paikka. Kun kunnat huomasivat, että kun yhtiöitämme toimintojamme siirrymme osakeyhtiölain puolelle, jota ei koske mm. julkisuuslaki. Samalla pääsemme harjoittamaan ns. piiloverotusta. Nostamme sähkön hinnat tappiin, jotta omistaja (kunta, valtio) on tyytyväinen tulon (osingon) muodostuksen näkökulmasta.

Mitä tulee valtion (ja kuntien) omistajaohjauspolitiikkaan on selvää, että edellä mainittu yhtiöittämiskehitys on johtanut siihen, että häntä heiluttaa koiraa. Mitä tämä taas tarkoittaa? Sitä, että sekä valtionyhtiöiden, että kuntayhtiöiden toiminta on irrotettu emosta (lue: valtio, kunnat) osaksi konsernia, jossa eivät päde julkisen sektorin toiminnan lainalaisuudet, kuten non-profit (voittoa tavoittelematon yhteisö) periaate. Muutos on ollut myös non-profit -periaatteen näkökulmasta merkittävä, eikä pelkästään EU:n kilpailuneutraliteettiperiaatteen osalta.

Olemmekin viimeisten vuosikymmenten aikana tulleet tilanteeseen, että häntä (valtio- ja kuntayhtiöt) heiluttavat koiraa (valtiota ja kuntia).

Politiikan penkkiurheilijan viesti ei ole tässä yhteydessä toki esittää paluuta vanhaan eikä se ole EU-oikeuden näkökulmasta mahdollistakaan, mutta penkkiurheilija on taipuvainen ajatukseen, että kyllä koiran (valtion, kuntien) pitää heiluttaa häntää (valtio- ja kuntayhtiöt) eikä päinvastoin.

Eduskuntavaalit kuulemma myös painavat päälle. Vielä ei toki jaeta tulevan hallituksen omistajaohjausministerin salkkua mutta on selvää, että kun sormi on ministerivalassa raamatulla, ministeri on voimainsa tunnossa. Kukapa inhimillinen olento ei olisi.

Ministerille tulevat näennäisesti ”hallittavaksi” miljardien eurojen pörssiyhtiöt ja pienemmät puulaakit. Arki astuu kuitenkin varsin nopeasti kuvaan. Kun ministeri on ministerivalan jälkeen viikon parin kuluttua briiffattu pörssiyhtiöiden johdon osalta, ministeri joutuu mielessään toteamaan – jota hän ei omistajaohjauksen näkökulmasta voi ääneen, saati julkisesti todeta – että häntä heiluttaa koiraa. Näin tulee eittämättä tapahtumaan myös Fortumin ja Uniperin osalta.

Kuten edellä todettua, Saksan politrukit eivät tule tekemään poliittista itsemurhaa. Näin eivät tekisi vastaavassa tilanteessa myöskään maamme politrukit. Tämä tulee tarkoittamaan sitä, että laskun Fortumin ja viime kädessä omistajaohjauksen – joka asiasta vastuun kantaa – ratkaisuiden myötä maksavat Suomen kansalaiset.

Hätäisempi blogin lukija saattoi tulkita, että blogisti tarkoittaa sitä, että Suomen pitäisi erota EU:sta ja alkaa sosialistiseksi valtioksi. Huoli pois. Blogin kluu on se, että koiran pitää heiluttaa häntää, eikä hännän koiraa.

 

 

+2
Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu