Kaatuuko hallituksen esitysluonnos hoitajamitoitukseksi perustuslaillisiin ongelmiin?

Hallitus on antamassa esityksen hoitajamitoituksesta syysistuntokauden aikana. STM on julkaissut asiaan liittyvän tiedotteen (3.10).

https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1271139/vanhuspalvelujen-lakiluonnos-henkilostomitoitukseen-laskettaisiin-vain-valittomaan-asiakastyohon-osallistuvat

Tiedotteessa todetaan;

”Henkilöstömitoitusta 0,7 työntekijää asiakasta kohti noudatettaisiin heti lain voimaantullessa 1.8.2020. Siirtymäaikana tuon mitoituksen voisi kuitenkin alittaa, jos toimintayksikössä kyettäisiin huolehtimaan riittävästä hoidosta ja huolenpidosta. Mitoituksen pitäisi kuitenkin olla vähintään 0,5 työntekijää asiakasta kohti. 1.4.2023 alkaen henkilöstömitoitus ei enää saisi olla alle 0,7 työntekijää asiakasta kohti missään yksikössä.”

Erityisen mielenkiintoisen hallituksen esityksestä tekee se, että siirtymäaikana mitoituksen voisi kuitenkin alittaa, jos toimintayksikössä kyettäisiin huolehtimaan riittävästä hoidosta ja huolenpidosta. Miten tämä riittävä hoito ja huolenpito määritellään eri yksiköissä ja eri yksiköiden välillä? Aveihin suunnattujen kanteluiden myötä kuten tähänkin saakka.

Mikä siis muuttuu? Käytännössä ei mikään vallitsevasta tilanteesta ko. siirtymäaikana 1.8.2020-31.3.2023. Päin vastoin liian väljä laki voi johtaa ja kyseisessä tapauksessa tulee johtamaan vieläkin  sekavampaan tilaan. 

Mielenkiintoisen siirtymäajan mitoituksen alittamisesta tekee myös se, että jos ja kun mitoituksen voi alittaa hoito- ja hoivayksikkökohtaisesti, voivat asiakkaat joutua perustuslain vastaisesti eriarvoiseen asemaan hoidon saatavuuden ja laadun näkökulmista, mm. eri kunnissa tai yksityisissä  palveluntuottajissa. Valvovat viranomaiset luonnollisesti parhaansa mukaan pyrkivät tekemään arvionsa parhaansa mukaan, mutta väljä laki johtaa käytännössä erilaisiin tulkinta ja etenkin niiden soveltamismahdollisuuksiin.

Mikäli hoitajamitoitusta koskevaan siirtymäaikaan kirjattavia sitovia hoitajamitoituksia ei määritellä laissa yksiselitteisesti ja täsmällisemmin, esim. jäljempänä mainittavan porrastuksen mukaisesti, jatkuu nykyinen vallitseva tila jossa kantelut jatkuvat eikä hoidon ja hoivan laatu riittävällä ja merkittävällä tavalla kohene joka on liene kyseisen lain yksi keskeisistä tavoitteista.

Kirjoitin US:n blogissani 16.9 seuraavasti: ”Hallituksen kannattaakin edetä asiassa maltilla ja laatia selvitys koulutusjärjestelmän realistisista mahdollisuuksista vastata ko. mitoitukseen sekä aikataulullisesti, että opiskelijapotentiaalisesti. Mikään ei myöskään estä etenemästä kohti 0,7 hoitajamitoituksen tavoitetta portaittain (0,55 – 0,60 – 0,65 – 0,70) niiden realiteettien ja resurssien pohjalta jotka ovat tosiasiallisesti olemassa joista vähäisin ei ole myöskään valtiontalouden tila ja resurssit.”

Verkkouutiset viittasi em. puheenvuoroon seuraavasti:

Kuten em. US:n puheenvuorossani totesin, hallitus ja STM ehtii vielä pohtia, antaako hallitus esityksen STM:n (3.10) tiedotteen pohjalta vai olisiko syytä harkita tarkkaan mikä tulee olemaan ko. lain käytännön merkitys etenkin sen soveltamisessa eri hoitolaitoksissa ja asiakkaiden yhdenvertaisuuden ym. tekijöiden näkökulmasta.

Tarkoituksenmukaista on pohtia vielä asiaa jotta ei käy kuten viime hallituskaudella jolloin hallituksen esitykset kaatuivat perustuslaillisiin tai muihin ongelmiin.

Perustulakivaliokunnan tulee arvioida miten kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu eri hoitoyksiköissä jos toisissa yksiköissä hoitajamitoitus voi olla 0,5 ja toisissa sen pitää olla jotakin muuta, sekä arvioida etenkin sitä, onko lainsäädäntö edellä esitetyillä parametreillä liian väljä, etenkin siirtymäaikaa koskien.

Tilanne ei kuitenkaan käytännössä korjaannu entisestään millään muotoa koska mm. AVI:t ovat arvioineet hoivan ja hoidon tasoa jo nyt 0,5 mitoituksen mukaan ja perusteella.

Mikään ei siis tule käytännössä muuttumaan siirtymäaikana ja ennen hallituksen asettamaa 0,7 mitoitustavoitetta 1.4.2023 mennessä. Kanteluiden määrä entisestään kasvaa väljän siirtymäaikana olevan lain puitteissa.

Keskeistä on pohtia ja keskustella myös siitä, onko nykyinen 0,5 hoitajamitoitusta koskeva suositus yhdenvertaisempi kuin liian väljäksi nyt suunniteltu laki. Olen taipuvainen ajatukseen, että jopa nykyinen, suositukseenkin perustuva hoidon ja hoivan tarpeen määrittely on yhdenvertaisempi kuin väljä ja tulkinnanvarainen, suunniteltu laki. 

Hallituksen kannattaakin vielä kertaalleen pohtia sitä, laatiiko se väljän siirtymäsäännöslain vai ryhdytäänkö aidosti vaikuttamaan asiaan, esimerkiksi US:n puheenvuorossa 16.9 esittämäni hoitajamitoituksen porrastuksen myötä. Tämäkin jo itsssään edellyttää tiivistä yhteistyötä ja selvitystä STM:n ja OKM:n välillä mm. hoitajien koulutuksen ja saatavuuden näkökulmasta.

Myös perustuslakivaliokunnalla saattaisi olla pohdittavaa onko asiakkaiden saama hoito ja hoiva perustuslain mukainen asiakkaiden yhdenvertaisen palvelun saatavuuden ja laadun osalta, etenkin kyseisenä siirtymäaikana jossa hoitajamitoituksen tarve on määritelty liian väljäksi ja etenkin tulkinnanvaraiseksi.

Lakien ja asetusten tulee olla lähtökohtaisesti aina mahdollisimman vähän tulkinnan varaisia ja mielummin niin, että niissä ei ole tulkinnan varaa lainkaan. Nyt esitetyssä laissa tulkintaa on liian paljon asiakkaiden saaman hoidon ja hoivan, sekä yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

STM:n tiedotteessa esitttämä hoitajamitoitustavoite vesittyy liian väljänä ja tulkinnanvaraisena sekä valvovien viranomaisten, että asiakkaiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Näin ollen ei voitane puhua kovinkaan laadukkaasta lainvalmistelusta jonka perään on peräänkuulutettu jo useiden hallituskausien ajan.

Hallituksen esityksen primääri tavoite on luonnollisesti kannatettava, mutta se miten tavoitteseen voidaan päästä, on tarkoituksenmukaista arvioida vielä uudelleen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu