Olisiko kenties Yhdysvaltain Nato-lähettiläs Julianne Smithista ”sateentekijäksi”?

Viime viikkoina on debatoitu siitä miten Suomen ja Ruotsin Nato-umpisolmu saataisiin avattua Turkin pistäessä maiden Nato-jäsenyydessä kampoihin.

Yöpöydälläni oli taannoin kirja Gustav Hägglund, Leijona ja kyyhky (Otava 2006). Samainen eepos julkaistiin vast´ikää äänikirjana. Uudelleen sen kimppuun siis. Hägglund on erinomainen tarinankertoja, joten tätäkin taustaa vasten äänikirjaa voi suositella lämpimästi. Hägglund lukee äänikirjan itse.

Hägglundin vuonna 2006 julkaistu kirja osuu erinomaisesti 2020-luvun tilanteeseen.

Hägglund toteaa kirjassaan seuraavaa;

Kun 90-luvun puolivälissä avasin suhteet Natoon, kysyin isännältäni Belgian komentajalta kuka Natossa päättää mitä tehdään? Hän puhui jotain konsensuksesta. En tähän tyytynyt vaan sanoin, että jokaisessa organisaatiossa on joku, joka määrää tahdin. Onko se Natossa pääsihteeri, sotilaskomitean puheenjohtaja vai ylipäällikkö? Hetken tuumittuaan isäntäni vastasi, ”Yhdysvaltain suurlähettiläs.” Muistin tämän arvokkaan tiedon ja keskityin Yhdysvaltain Nato-lähettilääseen Nicholas Burnsiin.  

Hägglund toteaa; Yritin kutsua Burnsia lounaalle ja päivälliselle, huonolla menestyksellä. Aamiaiselle hän ehti. – – – Esitin tunnustelumielessä kuningasajatukseni vastuun siirtämisestä Euroopan puolustuksesta eurooppalaisille, eritoten EU:lle. Burns vastasi, että mihin hyvänsä hän menee, Naton jäsenmaat pyytävät pala kurkussa, että  ”Älkää vain jättäkö meitä”. 

Mikäli Yhdysvaltain ja Naton välinen komentoketju toimii yhä Hägglundin toteamalla tavalla vielä 2020-luvullakin, Suomen ja Ruotsin katseiden olettaisi kääntyvän yhä enenevässä määrin nykyisen Yhdysvaltain Nato-lähettilään Julianne Smithin suuntaan. Voimme toki jälkikäteen pekuleerata sillä, olisiko Smith tullut kutsua pääsihteeri Jens Stoltenbergin sijaan Kultarantaan?

Niin tai näin. Olennaista on tunnistaa merkittävät vaikuttajat eri asiayhteyksissä ja eiköhän näin ole presidentinlinnassa ja Merikasarmilla tehtykin.

Yhdysvaltain Nato-lähettiläs Julianne Smith on eittämättä keskeisessä roolissa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyysprosessin maaliin saattamisessa. Suomalaisten ja ruotsalaisten katseet ovat olleet kääntyneenä pääsihteeri Stoltenbergin suuntaan. Stoltenbergista ei ehkä ole sittenkään Suomen ja Ruotsin jäsenyyden osalta sateentekijäksi. Sen sijaan Smithilla nämä ominaisuudet ja mahdollisuudet eittämättä protokollan näkökulmasta ovat. Se, onko Smithista sateentekijäksi jää nähtäväksi.

Luonnollista ja selvää on, että maiden päämiehet ovat asiassa piikkipaikoilla. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyysprosessin näkökulmasta asian valmistelulle ei voi viitata kinthaalla, jossa Smithilla on eittämättä keskeinen rooli.

 

 

 

+2
Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu