YK:n yleiskokous: Toveri Lavrovin YK-puheille ei tarvetta korvaa lotkauttaa

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ampui kovilla YK:n yleiskokouksessa. Puheesta tuli käytännössä suutari.

”Yleiskokouksen jälkeen pitämässään lehdistötilaisuudessa Lavrov kutsui Stubbin lausuntoja ”kuumana käyvän suomalaiskaverin” sanoiksi. Lavrovin mukaan Stubb haluaa olla ”ukrainalaisempi kuin ukrainalaiset itse”. (IL 30.9.2024).

Toveri Lavrov näyttää unohtaneen, että Suomi on Naton jäsenmaa, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että Venäjä on riisuttu aseista. Lavrovin puheille ei ole syytä korvaa lotkauttaa.

Mitä tulee Suomen YK-äänestykseen koskien Israelin siirtokuntia miehitetyillä palestiinalais­alueilla, jotka todetaan laittomiksi, äänestäminen on varsin looginen. Pienen kansakunnan etu on pitää johdonmukaisesti kiinni kv-oikeudesta.

Kuriositeettina todettakoon, että Neuvostoliitto erotettiin 14.12.1939 silloisesta YK:n edeltäjästä Kansainliitosta sen hyökätessä Suomeen. Kun liitto käsitteli Neuvostoliiton erottamista Suomi pidättäytyi äänestämästä. Logiikka Suomella oli se, että kv-yhteisö pystyisi vaikuttamaan Neuvostoliiton toimintaan.

Valitettavasti – kuten nykyisenkin YK:n osalta – Kansainliitto osoittautui kädettömäksi. Tästä huolimatta periaatteista pidettiin ja pidetään yhä kiinni, joka on tiukan paikan tullen pienen kansakunnan etu. 

TP Alexander Stubbin avaus YK:ssa veto-oikeuden poistamiseksi ei vuoden 1939 tapahtumien valossa – olkoonkin, että ajatus on sinänsä hyvä – ei tiukan paikan tullen pidä vaikka näin YK:n peruskirjaan kirjattaisiinkin. YK:sta on tullut – edeltäjänsä Kansainliiton tavoin – sivustaseuraaja ja kädetön kansainvälisissä kriiseissä.

Kuten blogin otsikossa todetaan, toveri Lavrovin puheille ei tarvitse korvaa lotkauttaa. Nato-jäsenyyden myötä suomettumisen häntä on lopullisesti äiti-Venäjän suhteen katkennut, jota toverit Putin ja Lavrov eivät näytä panneen vieläkään merkille.