YLE:n presidenttikysely: Lähteekö keskusta-oikeisto vaaleihin sekalaisella seurakunnalla ja hajarivillä?

Kuten olemme panneet merkille, YLE on julkaissut Taloustutkimuksella teettämän presidenttikyselyn.

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) nousee ensimmäistä kertaa ykköspaikalle Ylen Taloustutkimuksella teettämässä presidenttikyselyssä. Viime maaliskuussa julkaistun kyselyn voittaja, Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn (kesk.) putoaa kakkoseksi. – – – Kun vastaajilta kysyttiin yhtä suosikkinimeä seuraavaksi presidentiksi, Pekka Haaviston nimesi 25 prosenttia, Olli Rehnin 14 ja Mika Aaltolan 11 prosenttia vastaajista. (YLE 3.1)

Kärkikolmikosta Haavisto edustaa vasenta laitaa ja oikeaa laitaa Rehn ja Aaltola. Asetelmasta tekee mielenkiintoisen se, että oikealla laidalla (mm. Rehn, Aaltola) on enemmän tunkua piikkipaikalle kun vasemmalla laidalla, joka tarkoittaa Haaviston vahvaa kannatusta vasemmalta. Tästä kielii jo se, että Sanna Marinin (sd) kannatus on onneton 7 prosenttia ja Li Anderssonin (vas) vain 2 prosenttia. Näin ollen vasemman laidan asetelma näyttää selvältä. Haaviston taakse asettuu koko vasen laita.

Mitä asetelma sitten tarkoittaa? Sitä, että oikean laidan kannattaa koota hajanaiset rivinsä, sillä sen se joutuu joka tapauksessa tekemään viimeistään toisella kierroksella. Kannattaako sinne saakka odottaa hajarivillä? Ei.

Keskusta-oikeiston kannattaa istahtaa, jos ei kriisipalaveria niin ainakin iltaehtoo sen selvittämiseksi ketä aletaan oikeiston presidenttiehdokkaaksi ja Haaviston haastajaksi vuolemaan? Ensimmäiselle kierrokselle ei kannata sekalaisella seurakunnalla lähteä sillä on olemassa vaara, että Haavisto marssiin presidentinlinnaan vasemmiston yhteisin rivein ja voimin.

Joka tapauksessa vaalista tulee oikeisto-vasemmistovaalit. Politiikan penkkiurheilija on taipuvainen ajatukseen, että keskusta-oikeiston satraapeilla saattaisi olla pikainenkin palaverin paikka. Kuten todettua, hajarivillä kisaan ei kannata lähteä, sillä se ei takaa voittoa lotossakaan.

*****

Puolueiden omaa presidenttiehdokkuutta pidetään puolueissa tärkeänä mm. siitä syystä, että puolue saa pidettyä ehdokkaansa näkyvyyden myötä itsensä poliittisella framilla. Asiaa kannattaa pohtia myös siitä näkökulmasta, että on olemassa myös vaara, että ei käy kuten viime vaaleissa muutamien puolueiden osalta, jotka jäivät käytännössä ns. jämäsijoille.

Kolmanneksi eniten ääniä sai Perussuomalaisten ehdokas Laura Huhtasaari (yli 207 000 ääntä), joka oli 6,9 prosenttia annetuista äänistä. 

Valitsijayhdistyksen ehdokas Paavo Väyrynen sai vaalissa noin 185 000 ääntä ja 6,2 prosentin ääniosuuden.

Suomen Keskustan ehdokas vuoden 2018 vaalissa, Matti Vanhanen, sai noin 122 000 ääntä ja 4,1 prosenttia annetuista äänistä. 

SDP:n ehdokas Tuula Haatainen sai vaalissa kuudenneksi eniten ääniä, noin 97 000 ääntä ja 3,3 prosentin ääniosuuden.

Vasemmistoliiton ehdokkaan Merja Kyllösen osuus äänistä oli 3,0 prosenttia.

Ruotsalaisen kansanpuolueen ehdokas Nils Torvalds sai vaalissa hieman alle 45 000 ääntä, mikä oli 1,5 prosenttia annetuista äänistä. (Tilastokeskus)

Kuten edellä mainitusta statistiikasta nähdään, puolueiden oma ehdokas ei välttämättä ole puolueelle eduksi, etenkin kun prosentit hipovat lähempänä viittä, kuin viittätoista, jolla silläkään ei vielä ole rintoja röyhisteleminen.

Tästäkin syystä keskusta-oikeistolla saattaisi olla edellä mainittu palaverin paikka.

*****

Mikäli keskusta, kokoomus, perussuomalaiset, rkp ja kristilliset pääsevät ”omista karvoistaan eroon”, potentiaalinen kompromissi tällöin on UPI:n johtaja Mika Aaltola, joka gallupien mukaan ei ole enää lähtökuopissa. Nähtäväksi jää.

 

Olli-PekkaSalminen
Sitoutumaton Tampere

Hallintotieteiden maisteri. Väitöskirjatutkija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu