Suomi johti jämäkästi Pohjolan ja Baltian maaryhmää IMF:n kokouksessa – ei Venäjän laitonta sotaa voida sivuuttaa

Suomen rooli nousi poikkeuksellisen suureksi Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) vuosikokouksessa Marokossa lokakuussa. Suomi edusti järjestöjen ministerikomiteassa Pohjoismaiden ja Baltian maiden ryhmää, joka ei hyväksynyt komitean puheenjohtajan ehdotuksia yhteiseksi julkilausumaksi.

Syynä oli se, että niissä olisi vesitetty Venäjän rooli sen aloittamassa laittomassa, brutaalissa hyökkäyssodassa Ukrainaa vastaan. Suuret talousmahdit olivat hioneet lauselmaehdotusta G20-ryhmässä, eikä siinä olisi Venäjää edes suoraan mainittu. Suomen johtama maaryhmä toimi mielestäni aivan oikein: toki diplomatiaa tarvitaan, mutta ei Euroopan turvallisuuden kantavia periaatteita pidä myydä alehintaan vain näennäisen, sisältövapaan konsensuksen tähden.

Valtiovarainministeri Riikka Purra saattoi avata tietä kokouksessa edustamansa maaryhmän yhteistyölle myös laajemmassa mielessä. Ryhmän maat ovat sekä EU:n että Naton jäsenmaita, paitsi Norja ja Islanti, jotka eivät ole EU:n jäseniä, vaikka muutoin etenkin Norjan suhde unioniin on tiivis.

Edesmenneen Martti Ahtisaaren viimeisiä ulkopoliittisia tekoja presidenttinä oli isännöidä Baltian ja Pohjoismaiden sekä Puolan valtionpäämiehiä Jyväskylässä marraskuussa 1999. Tuolloin yhteistyötä vahvistettiin historian voimalla, kun juhlittiin kylmän sodan päättymisen 10-vuotispäivää.

Tuleva tasavallan presidentti voisi kutsua Pohjoismaiden ja Baltian maiden sekä Puolan ja Saksan valtiojohtajat ja pääministerit yhteiseen, hyvin valmisteltuun huippukokoukseen Suomeen. Tavoitteena olisi yhteisten näkemysten tiivistäminen sekä EU:ssa että Natossa. Tämä olisi luonteva jatkumo sekä Ahtisaaren aloitteelle että lähentymiselle, jota Purran johtaman maaryhmän toiminta IMF:ssä osoitti.

Se voisi antaa myös EU:n pohjoiselle ulottuvuudelle uuden alun ja kehittäisi Itämeren ja arktisen alueen maiden yhteisiä näkemyksiä ja intressejä Natossa. Jos huippukokous osoittautuisi hyödylliseksi, se voitaisiin järjestää esimerkiksi joka toinen vuosi kiertäen eri maissa – tai tarpeen mukaan useammin.