Voiton päivän/VE-Dayn kunniaksi: Operaatio Bagration 1944

Tänään 9. toukokuuta tulee kuluneeksi tasan 75 vuotta kansallissosialistisen Saksan antautumisesta ja liittoutuneiden voitosta Euroopassa. Liittoutuneiden tie voittoon oli pitkä ja kiemurainen, ja historian varrelle osui useitakin käänteentekeviä taisteluvoittoja ja sotaoperaatioita ennen toukokuun yhdeksättä vuonna 1945.

 

Yksi merkittävimmistä liittoutuneiden voitoista Euroopassa oli eittämättä operaatio Bagration, jossa neuvostoarmeija murskasi saksalaisen keskustan armeijayhtymän ja käytännössä katkaisi kahtia koko itärintaman. Neuvostoarmeijan yleisesikunta STAVKA oli nimennyt kunnianhimoisen operaationsa kenraali Pjotr Bagrationin (1765-1812) mukaan, joka johti Venäjän armeijaa Napoleonia vastaan käydyssä Borodinon taistelussa vuonna 1812.

 

Neuvostoarmeijan menestykselle operaatio Bagrationissa on esitetty useita syitä, joita olen pohtinut englanninkielisessä esseessäni täällä:

 

http://skeptinenalkemisti.blogspot.com/2020/05/operation-bagration-1944.html

 

Tiivistäen Neuvostoliiton voiton ja Saksan tappion keskustan armeijayhtymän rintamasektorilla voi tiivistää sekä saksalaisten heikkouksiin että neuvostoliittolaisten vahvuuksiin. Edelliseen lukeutui aivan rakenteellisella tasolla kansallissosialistisen Saksan ns. polykratia, jossa sotilaallisia päätöksiä tehtiin rinnakkaisissa ja toistensa kanssa kilpailevissa komentoketjuissa. Tämä johti sotilastiedustelun katkoksiin ja sotilaallisten resurssien tehottomaan käyttöön. Myös tilanne länsirintamalla pakotti saksalaiset siirtämään sotilaallisia resursseja itärintamalta sekä Normandiassa tapahtuneen maihinnousun vastustamiseen että Saksan oman ilmatilan puolustamiseen länsiliittoutuneiden massiivisilta ilmahyökkäyksiltä.

 

Jälkimmäiseen syyhyn eli Neuvostoliiton sotilaallisiin vahvuuksiin tulee lukea materiaalinen ja inhimillinen ylivoima sekä STAVKA:n strategia, joka tähtäsi sotilaallisen ylivoiman käyttämiseen Clausewitzin oppien mukaiseen tuhoamistaisteluun. Tämä clausewitzläinen strategia toteutui menestyksellisesti operaatio Bagrationin kahdessa vaiheessa: valmistelussa ja toteutuksessa. Valmistelu koostui sotilastiedustelun aktiivisesta käytöstä sekä oman tilannekuvan kirkastamiseen että hyökkäyksen valmistelujen salaamiseen saksalaisilta. Kummassakin tavoitteessa onnistuttiin. Valmisteluvaiheeseen lukeutui myös saksalaisten selustassa toimineiden partisaanien käyttäminen saksalaisten maantie- ja rautatieliikenteen häiritsemiseen, mikä osaltaan hidasti saksalaisten joukkojen liikuttelua sekä operaation alla että sen aikana. Operaatio Bagrationin toteuttamisvaiheessa STAVKA vältti riskien ottamista ja toteutti hyökkäyksen Clausewitzin periaatteella, jonka mukaan hyökkääjällä tulee olla ylivoima sekä paikallisesti hyökkäyksen painopisteessä että yleisesti koko rintamalinjalla. Tämä sotilaallinen ylivoima toteutui Neuvostoliiton oman sotatuotannon ponnistuksilla sekä länsiliittoutuneilta saadun sotilasavun kautta, jossa jälkimmäisessä neuvostoarmeijalle lähetetyt amerikkalaiset kuorma-autot olivat aivan ratkaisevassa asemassa.

 

Sotahistorioitsijoiden parissa on käyty ja käydään yhä keskustelua siitä, missä määrin saksalaisten keskustan armeijayhtymän romahdus oli seurausta saksalaisten oman strategisen ajattelun virheistä. Tällöin on usein osoitettu syyttävällä sormella Adolf Hitleriä ja hänen positionalisen puolustuksen strategiaansa itärintamalla kesällä 1944. Väittelyn keskittyminen Hitleriin ei lopulta ole kovinkaan hedelmällistä, kun muistaa saksalaisten sotilaallisten vaihtoehtojen vähyyden maailmansodan tuossa vaiheessa. Sinnikäs puolustus Valko-Venäjällä oli saksalaisten kannalta paljon mieluisampi vaihtoehto kuin syvä puolustus, jossa sodan painopiste olisi tieten tahtoen pitänyt siirtää lähemmäksi omaan maan rajoja. Saksalaisten johdonmukainen puolustusstrategia myös Bagrationin jälkeen johti siihen, että neuvostoarmeija eteni Saksan omalle maaperälle vasta vuoden 1945 aikana. Tällöin on kuitenkin hyvä muistaa, että ilman operaatio Bagrationin menestystä ja Saksan keskustan armeijayhtymän romahdusta kesällä 1944, liittoutuneiden voittoa Euroopassa olisi hyvin mahdollisesti juhlittu jonain merkittävästi myöhäisempänä ajankohtana kuin 9. toukokuuta 1945.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu