Hurjaakin hurjempi vuosi 2022 luottamustehtävien näkövinkkelistä

Päättyvä vuosi on ollut itselleni työntäyteinen politiikan saralla. Tultuani valituksi tammikuussa Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuustoon saatuani 1108 äänestäjän luottamuksen on kokoustamista piisannut saatuani vielä paikan aluevaltuuston varapuheenjohtajana. Tuossa tehtävässä olen osallistunut myös aluehallituksen kokouksiin. Olen toiminut myös valtuustoryhmän varapuheenjohtajana ja pääsinkin esimerkiksi pitämään Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen ensimmäisessä talousarviokokouksessa viime viikon maanantaina.

Sote-uudistuksen edistäminen Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella eli Pohteella on edistynyt kovaa vauhtia. Tiukka työtahti on ollut perusteltu linjaus, koska 19 soteorganisaation ja kahden pelastuslaitoksen toiminnan vieminen yhden katon alle on suunnattoman suuri muutos. Asiat on pitänyt nähdä uudelleen myös rahoitusmallin uudistumisen kautta. Enää ei voida laittaa kesken vuoden laskua kuntiin, vaan valtion ”könttärahoituksella” on tultava toimeen. Rahaa kyllä sinällään hyvinvointialueille tulee, koska ne saavat noin 30 prosenttia valtion budjetista.

Kaikki päätökset hyvinvointialueella eivät ole menneet kuten olisimme Vasemmistoliitossa halunneet, vaikka yhteistyön henki Pohjois-Pohjanmaalla on hyvä. Osa tehdyistä painotuksista esimerkiksi hoitopaikkojen luonteen muutoksen suhteen puhututtaa ymmärrettävästi. Muutokseen liittyy myös suuria riskejä. Jos emme onnistu suunnitellusti parantamaan etukenossa ja kunnolla kodissa asumista helpottavia palveluita (jollainen on esimerkiksi etälääketieteellisen keskuksen luominen), on esimerkiksi järjestämissuunnitelmassa päätetty tehostetun palveluasumisen vähentäminen omiaan vaikeuttamaan ikäihmisten tilannetta. Tämäkin tosiasia on tunnistettava.

Olen silti luottavainen hyvinvointialueuudistuksen suhteen. Se vähentää loppuviimein hallintoa, mahdollistaa palveluiden integraation ja satsaukset perustasolle. Kuntapohjaisen soten ajan olisi pitänyt olla ohitse jo aikaa sitten. Nyt oli viimeinen hetki hakea kaikelle leveämmät hartiat väestörakenteen suuren murroksen edessä.

Olen itse pyrkinyt toimimaan aktiivisesti aluehallituksen pöydän ääressä. Esitysoikeutta ei minulla ole, mutta olen halunnut tuoda useaan otteeseen esimerkiksi mielenterveystyön ja ennaltaehkäisevien palveluiden suurta merkitystä. Rohkenen seistä sanojeni takana, mutta toisaalta olennaisen tärkeää on pyrkimys yhteistyöhön. Olen tehnyt myös työtä valtuustoaloitteiden kautta. Toin esiin myös tarpeen saada aikaan työaikapankki koko hyvinvointialueelle, ja kaikki valtuustoryhmät tekivätkin Pohteessa yhteisen aloitteen koskien sen selvittämistä. Ja nyt työaikapankki on totta Pohteessa ensi vuoden alusta.

Olen toiminut myös Oulun hyvinvointilautakunnassa, jonka toiminta päättyy kokonaan nyt vuoden vaihteessa. Sen tehtävät ovat vähentyneet vuoden loppua kohden, mutta varsinkin viime vuoden alkupuolella riitti visaisia haasteita koskien muun muassa henkilöstöpulaa alueellamme. Hyvinvointipalveluihin onkin perustettu vuoden sisään kymmeniä uusia työtehtäviä hoitoalan tehtäviin, ongelmana on vain usein ollut hakijoiden puute. Luottamustehtävä on ollut erittäin antoisa. Olemme nostaneet useaan otteeseen yhteistyössä esiin muun muassa mielenterveyspalveluiden ja lastensuojelun ongelmia.

Pieniä parannuksia olemmekin saaneet aikaiseksi, ja esimerkiksi kuulin vast’ikään myös Oulun varhaiskasvatuksen työntekijöiden saaneet hyvää koulutusta lastensuojeluilmoituksien tekoon. Varhaista puuttumista onkin koko lautakunta peräänkuuluttanut, koska jos vaikeudet tunnistettaisiin ja nostettaisiin esiin nuorempana ennen niiden syventymistä, voitaisiin monelta pulmalta välttyä.

Eikä siinä kaikki, koska Oulun kaupunginvaltuuston ensimmäisenä varavaltuutettuna olen osallistunut melkein kaikkiin kokouksiin. Puheenvuoroja olen käyttänyt lukuisista aiheista – niin pormestarimallista, Kastellin kerrostalokaavoittamisesta kuin vaikkapa hyvinvointipalveluiden alaisuudessa aiemmin olleen kierrätyskeskuksen jatkon merkityksestä viimeisimmässä budjettivaltuustossa.

Viimeksi mainittu kantoikin mukavasti hedelmää, kun Oulun kaupunginvaltuusto päätti yksimielisesti ottaa huomiooni esitykseni hakea uusi toimintamalli- ja paikka kierrätyskeskukselle osoittaen tähän myös 460 000 euroa rahaa. Kierrätyskeskuksen jatkon tarve oli tunnistettu kyllä jo aiemmin Oulun kaupunkikonsernissa, mutta eivät ne hyvätkään asiat etene noin vain, jos niistä ei ole talousarviossa mustaa valkoisella.

Myös esimerkiksi valtuustoaloitteeni pistosneulojen keräysasioiden lisäämisestä sai myönteisen vastauksen. Huumeruiskuja kun on ollut enenevässä määrin ympäristössä esillä todetustikin myös huumetyötä tekevien ammattilaisten mukaan. Niiden turvallinen hävittäminen on kaikkien etu.

Onhan tätä vaikuttamistyötä ollut siis. Lisäksi olen toiminut Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston puheenjohtajana. Tässä roolissa kävin muun muassa moninaisia neuvotteluita hyvinvointialueen luottamustoimipaikoista, huolehdin puoluekokoukseen valmistautumisesta ja siellä tehtävästä poliittisesta vaikuttamisesta Vasemmistoliiton sisäisiin linjoihin ja viimeisimpänä olen ollut rakentamassa eduskuntavaalikampanjaamme. Meillä onkin jo 15 loistavaa ehdokasta (mukaan lukien minä) Vasemmistoliitosta tulevan kevään eduskuntavaaleihin. Puoluevaltuustonkin jäsenenä olen kokoustanut, viimeisimpänä valitsimme Helsingissä puoluesihteeri.

Ja tulipa oltua mukana myös kansalaisaloitteessa Sähkön hinta kuriin, joka sai nyt vasta yli 50 000 nimeä. Sen jatkosta myöhemmin lisää.

Vaikka kulunut vuosi teki minusta liki puolipäivätoimisen poliitikon, on välillä syytä myös luopua aiemmasta. Uutta varsinaisen jäsenyyden luottamustehtävää minulle ei tule hyvinvointilautakunnan toiminnan päättyessä, mutta kaupunginhallituksen varajäsenyys odottaa ensi vuonna. Lisäksi jätin kesäkuussa koulutuskuntayhtymä OSAO:n yhtymäkokouksen varapuheenjohtajan tehtävä. Kaikkiaan tuossa tehtävässä toimin liki viisi vuotta ammentaen paljon oppia ammatillisen opetuksen maailmasta, josta minulla oli etuoikeus linjata. Oli muuten kuin yö ja päivä eroa vaalikausilla ajatellen ammatillisen koulutuksen rahoitusta, mikä heijastuu erittäin paljon vaikuttavuutta. Ei tarvitse sanoa varmaan kumman eduksi.

Olen myös luopunut Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston puheenjohtajan tehtävästä toimittuani siinä vuodesta 2018 alkaen. Ehdinkin luotsaamaan piirin läpi kaikkien valtiollisten vaalien.

Ja puoluepolitiikan ulkopuolella voi nostaa esille sen, että en lähtenyt enää ehdolle seurakuntavaaleihin. Taustalla on sekin, että elokuussa tapahtuneen Oulun sisäisen muuttomme takia en ole enää Tuiran seurakunnan jäsen, ja seurakuntaneuvostokausikin jäi minulta hieman kesken.

Vuosi 2022 on siis ollut vauhdikas luottamustoimien suhteen. Tärkein asia elämässä on kuitenkin perhe, ja olenkin ollut loppuvuoden hoitovapaalla kaksivuotiaan Laurin kanssa. Tämä ”pesti” jatkuu vielä kevääseen, minkä jälkeen odottaa mahdollinen paluu töihin OYS:n psykiatrialle. Jos elämä heittää siihen suuntaan, että paikka Arkadianmäelle huhtikuun vaaleissa avautuisi, asiat toki pitäisi miettiä kovin monella tavalla uusiksi. Mutta ei mennä vielä siihen, eikä tässä olla järjestelemässä asuntoa Töölöstä. Joka tapauksessa nyt jouluna edessä on muutama päivä töitä, mutta ennen kaikkea aikaa yhdessä läheisten kanssa.

OlliKohonen
Vasemmistoliitto Oulu
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Isä ja puoliso.

42-vuotias sairaanhoitaja ja FM viestinnästä. Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuuston 3. vpj, Oulun 1. varavaltuutettu. Vasemmistoliiton puoluevaltuutettu. Toivottavasti ihan OK tyyppi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu