Kannatan Pekka Haavistoa toisella kierroksella

Nyt kun presidenttiehdokkaista paras, Li Andersson, ei ole enää äänestettävissä, on pitänyt miettiä ratkaisuaan toisella kierroksella.

Päätös ei ole ollut mitenkään yksinkertainen. Tarjolla on kaksi ei-vasemmistolaista arvoliberaalia ehdokasta, joista kummallakin on sinällään kovasti ulkopoliittista osaamista. Kansainvälisiä kuvioita on herroilla ollut vuosien mittaan ja molemmilta onnistuu namedroppailu tuntemistaan maailman mahtityypeistä.

Ensinnäkin on todettava, että Alexander Stubb teki minuun oikein myönteisen vaikutelman viime syksynä, noin niinkuin Stubbiksi ja kokoomuslaiseksi. Ei siinä, ei hän koskaan kai patamustin porvari olekaan ollut. Vaikka hänen muiden ehdokkaiden kehumista ja omien virheiden esiintuomista voi ihan perustellustikin pohtia vaalitaktiikaksi, on hyvä, että maan ykköstehtäväänkin pyrkivä tuo esiin oman vajavaisuutensa.

Ihmistä tässä ollaan nimittäin presidentiksi valitsemassa, eikä mitään ukko ylijumalaa. Lisäksi mielestäni Stubbilla on ollut aidosti aivan hyviä kantoja koskien vaikkapa Lähi-Idän tilanteen ratkaisua (ok, kaikkea en allekirjoita) ja erityinen plussa tuli eräästä haastattelussa, jossa luonnehti että Suomi voisi olla Nato-jäsenenä ”aika norjalainen”. Tällaiseen Norjan malliinhan Vasemmistoliittokin on pyrkinyt.

Enkä jaksa innostua toisaalta siitä, kuinka Merja Kyllönen on saanut osakseen mollausta annettuaan tukensa Stubbille. Mitä ilmeisimmin Merja on saanut hyvin vaikeina aikoina erittäin hyvää tukea häneltä. Ei mikään huono piirre ihmisestä, saatikka ”kilpailevan” puolueen ministeristä, että tukee toista ihmistä mäessä. Minusta se on myös presidentille kannatettava ominaisuus, oli hänen nimensä mikä hyvänsä.

Molemmat jäljellä olevat ehdokkaat suhtautuvat ilmastonmuutoksen hillitsemiseen minusta aika tiukasti, joten tästä ei tule erottelevaa tekijää valinnassa. Asiaan on syytäkin suhtautua vakavasti, koska en halua lapsieni tulevaisuuden olevan elo helvetinmoisessa pätsissä.

Mutta toisaalta sitten taas, mikä on järkevää ja perusteltua kun miettii lopulta presidentin ydintehtäviä. Kuka näistä kahdesta ulkopolitiikan linjaajista tuo vakautta, harkitsevuutta ja myös valmiutta rauhantyöhön enemmän. Kyllä se on Pekka Haavisto, jonka suhde esimerkiksi ydinaseisiin on kriittisempi kuin Stubbilla.

Ja vaikka molemmat kaupunkipuolueiden edustajat taitaa olla ”Tsadista” kotoisin, niin ehkä Haavisto ymmärtää meitä kehä kolmosen ulkopuolisia alieneita pikkaisen paremmin. En minä tosin usko, että Stubbillakaan tänne mitään kaunaa on.

Haaviston puolesta juuri nyt puhuu myös se, että hänen ulkopoliittinen osaamisensa on enemmän ajan tasalla viime hallituskauden ulkoministeritehtävän myötä. Silloin työlistalla oli kriisiä jos monenmoista, ja persuksen piti oppia kestämään kovin suolaistakin merivettä. Ja siitä tehtävästä Haavisto yhdessä muun hallituksen kanssa suoriutui minusta oikein hyvin. Ja onhan se toisaalta niin, että kaikkia keskeisiä ulkopoliittisia tehtäviä ei ehdoin tahdoin kannata antaa yhden puolueen edustajille.

Että tällainen puhuminen ja pukahtaminen. Jossain vaiheessa pitää käydä piirtämässä kymppi lappuun, viimeistään kai vaalipäivänä.

OlliKohonen
Vasemmistoliitto Oulu

Isä ja puoliso.

42-vuotias sairaanhoitaja ja FM viestinnästä. Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuuston 3. vpj, Oulun 1. varavaltuutettu ja kaupunginhallituksen varajäsen. Alue- ja kaupunginvaltuustoryhmän varapuheenjohtaja. Vasemmistoliiton puoluevaltuutettu. Toivottavasti ihan OK tyyppi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu