Turpiin tuli, elämä jatkuu

Kun eduskuntavaaleista on kulunut tovi, sopii jo hieman analysoida tarkemmin niiden lopputulemaa. Vasemmistoliitto hävisi vaalit. Se on selviö. Tulos on huonoin koskaan. Se selittyy monella asialla.

Emme puhutelleet riittävällä tavalla ihmisiä kasvukeskusten ulkopuolella. Tässä ei välttämättä kyse ole viestin perillemenosta, vaan ehkä myös itse viestistä.

Ihmisiä otti päähän, ihmisiä vitutti kuin pientä eläintä. Epävarmuus omasta ja perheen elannosta on tuskallinen fakta monelle. Tässä ei lohduta sekään, että työllisyysaste on ollut hallituksen aikana parempi kuin koskaan. Jos oma elämä tuntuu vaikealta, se on sitä. Tätä emme voi kiistää.

On varmasti niin, että elinkustannusten jatkuva nousu aiheutti monelle huolta ja syystä. Esimerkiksi niiden suitsemiseen tarkoitetut sähkötuet ja vastaavat jäivät epämääräisiksi ja hämmennystäkin aiheuttavaksi. Ne eivät olleet yksiselitteisiä, eikä auttanut paljoa selittää, kuinka eläkkeiden indeksikorotukset ovat olleet ennätykselliset. Kun ruoka on kallistunut valtavasti, ymmärrettävä hätä tulee.

Me olemme Vasemmistoliitossa melkoisia asiapenttejä. En ole varmaan poikkeus sääntöön. Hinkkaan ja viilaan poliittisia asioita loppuun asti, ja asioista pitää olla varma. Me emme muutenkaan ”roiski”, ja tässä on myös heikkoutemme. Tämä johtaa myös siihen, että pitää olla vahvasti vihkiytynyt vasemmistolaisuuteen ennen kuin meikäläiseksi voi alkaa. Se pätee myös äänestämiseen.

Meillä on lisäksi miesongelma. 20 eniten ääniä saaneesta ehdokkaasta Vasemmistoliitossa peräti 18 oli naisia. Eduskuntaryhmässä on kaksi miestä. Meillä Pohjois-Pohjanmaalla viisi eniten ääniä saanutta ehdokasta oli naisia. Tuntuu välillä, että vasemmistolainen miesäänestäjä on häviävää rotua. Luulen itsekin, että valtaosa äänestäjistäni oli naisia, näin vaalikoppitulkinnan pohjalta voi tehdä. On hyvä kysymys, onko taustalla miesten arvojen koveneminen vai mikä?

Olen itse lähtenyt mukaan miesasiaa kehittävään liikkeeseen Vasemmistoliiton sisällä. Toivon, että saamme sieltä keskusteluavauksia, joilla puhuttaa myös miehiä entistä enemmän. Rohkenen väittää, että Vasemmistoliiton oikeudenmukainen viesti on tärkeä sukupuolesta riippumatta.

Niin ja se taktinen äänestäminen. Tässä kieltämättä demareiden pelikirja vasempaan nurkkaan menemisestä onnistui täydellisesti heidän kannatusprosenttinsa kannalta, me emme kyenneet siihen vastaamaan riittävästi. Taktisesta äänestämisestä (jolloin äänestetään muuta kuin ensisijaisesti suosimaansa puoluetta) on tutkimustietoa, jonka mukaan jopa neljännes SDP:n kannattajista oli muuta kuin ensisijaisesti sitä kannattavista. Tämä rokitti niin meitä kuin vihreitä. Vaikka asia ei mene yksi yhteen, Oulun vaalipiirissä demareiden kannatus nousi noin 3,5 prosenttiyksikköä, saman verran kuin Vasemmistoliiton laski. Ääniä ei tietenkään kukaan omista, ja kukin äänestäjä tekee valintansa henkilökohtaisesta näkövinkkelistä.

Olen itse sitä mieltä, että Vasemmistoliiton äänestäminen on tehtävä helpommaksi. Meidän ei tarvitsisi olla niin ehdottomia, vaikka tietty periksiantamattomuus kuuluu aivan oikealla tavalla puolueeseemme. Voimme edelleen yhdistää hyvät puolet punaisesta ja vihreästä. Ei Suomessa tule liata meidän ainutlaatuista luontoamme, siitä lienevät samaa mieltä niin pohjois-pohjalainen metsästäjä kuin helsinkiläinen hipsteri. Pyrin itse omassa kampanjassani nostamaan esille sen, että Olli on OK. Kampanjaa tein rennolla, mutta kuitenkin asiapitoisella tavalla tuoden esiin tavoitteitani ja saavutuksiani. Ehkä enemmän olisi pitänyt kertoa visioista ja tuoda henkilökohtaista osaamistani esimerkiksi mielenterveyden saralla. Joka tapauksessa kampanjateemani sai myönteistä huomioita kovin monelta, ja paljon kehuja tuli myös Kokoomuksenkin väeltä.

Heidän suuntaansa minulla on keskimäärin oikein hyvät henkilövälit, ja teen mielelläni myös yhteistyötä asiakysymyksissä. Välillä muutama kokoomuslainen tuttava ääneen pohtikin, että haittaako heidän kehunsa vaalimenestystäni J Samaan aikaan he kyllä varmasti tiesivät sen, että ajan vasemmistolaista politiikkaa keskimäärin, enkä yleensä ottaen kehu kokoomusta puolueena.

Politiikka on aina yhteisten asioiden hoitamista. Meidän on tehtävä paljon muutoksia, mutta ei Vasemmistoliiton tarve minnekään häviä. Kun vaalien jälkeen olen jatkanut puurtamista alue- ja kuntapolitiikassa, tarve todellakin on aito. Julkiset toimivat palvelut, hyvinvointi ja ympäristöt tarvitsevat uutteran puolustajansa. Minun pestini jatkuu niin Oulun kaupungissa kuin Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella, ja kehitän Vasemmistoliittoa puolueena omalla panoksellani. Jos Suomeen tulee porvarihallitus, on kyyti kylmää. Ja mikäli SDP menee Kokoomuksen kanssa kimppaan, eipä sekään kovin pienituloista ja varsinkaan keskuksien ulkopuolisia alueita suosivaa politiikkaa taida edistää.

Siksi Vasemmistoliittoa tarvitaan. Pienituloisen asianajajana, puhtaan luonnon puolustajana ja pohjoisen äänitorvena. Ja tähän työhön olen myös minä sitoutunut.

Sain itse 933 ääntä. Se on selkeästi vähemmän kuin mitä odotin. Silti se on hieno luottamuksenosoitus ihmisiltä, joista yli 800 oli Oulusta. Tulevissa kunta- ja aluevaaleissa olen mukana, muuten aika näyttää mikä on järkevää ja perusteltua.

OlliKohonen
Vasemmistoliitto Oulu

Isä ja puoliso.

42-vuotias sairaanhoitaja ja FM viestinnästä. Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuuston 3. vpj, Oulun 1. varavaltuutettu ja kaupunginhallituksen varajäsen. Alue- ja kaupunginvaltuustoryhmän varapuheenjohtaja. Vasemmistoliiton puoluevaltuutettu. Toivottavasti ihan OK tyyppi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu