Vappupuheeni Iissä – solidaarisuuden ja turvallisuuden puolesta on tehtävä työtä

Hyvä vapun juhlaväki!

Elämme erikoisia ja maailmanhistoriallisti käänteen tekeviä aikoja. Mutta jotain hyvääkin on havaittavissa.

Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2019 voimme kokoontua näin vappuna yhteen yleisötilaisuuksiin. Taustalla ovat pandemia-ajat, jotka eivät ole suinkaan vielä ohitse. Maailman pari vuotta sitten säppiin laittanut korona on tullut meille kaikille tutuiksi.

Kontaktimme rajoittuivat sen myötä, monet yhteytemme katkesivat ja sosiaalinen eristäytyneisyys lisääntyi. Terveysturvallisuuden takia tehtiin suuria liikkeitä niin täällä Iissä kuin koko maailmassa. Koronan todellinen loppulasku nähdään vasta vuosien tai jopa vuosikymmenten päästä terveydellisten ja ehkä ennen kaikkea sosiaalisten vaikutusten todellisten merkityksien paljastuessa.

Ne voivat olla monisyisiä ja sellaisia, joita emme välttämättä vielä tällä hetkellä tiedosta esimerkiksi mielenterveydellisten ongelmien kasautumisen myötä.

Korona johti myös talouden sakkaamiseen Suomessakin. Mutta ihmeen hyvin tuostakin suosta on noustu. Suomen työllisyysasteessa on tehty uusia ennätyksiä ja hallituksen talouspoliittinen viritys on osoittautunut järkiperäiseksi. Taloutta ei lähdetty sakkaamaan leikkauspolitiikalla, vaan Suomessa on uskallettu tehdä rohkeasti investointeja inhimillisyyteen. Niistä ovat hyötyneet myös elinkeinoelämämme.

Hallitus ei pysäyttänyt koronakriisinkään aikana suuria uudistushankkeitaan koskien esimerkiksi oppivelvollisuuden pidentämistä ja toisten asteen maksuttomuutta, sote-uudistuksesta puhumattakaan. Kansanrintamahallitus on tehnyt todeksi niin monet asiat, jotka ajoivat viime kausilla milloin mihinkin esteisiin.

Perhevapaauudistus jäi viime kaudella tekemättä, ja sote-uudistuskin kaatui massiiviseen yksityistämishenkeen. Päivähoitoon on tehty reiluja satsauksia, sosiaaliturvaa on kohennettu ja aktiivimalli on purettu. Eikä siinä vielä todellakaan kaikki.

Maailma ei ole tietenkään tullut valmiiksi näidenkään kolmen vuoden aikana. Mutta tekemisen meininki on ollut hyvä.

Nyt on hyvinvointialueet saatu toimintaan, ja Pohjois-Pohjanmaallakin 21 organisaatiota lyö hynttyynsä yhteen tarjoten ensi vuoden alusta sote- ja pelastuspalvelut yhden katon alta. Työ on hyvässä vauhdissa, aluevaltuustollamme on huomenna jo kolmas kokous ja esityslistalta löytyy muun muassa hyvinvointistrategia, joka viitoittaa tietä palveluiden toteutukseen ja uudistamiseen, henkilöstöpolitiikkaan ja moneen muuhun asiaan.

Yli 18000 työntekijää huolehtii maakuntamme ihmisten perustarpeista syntymästä viimeiseen hengenvetoon asti. Neuvolat, terveyskeskukset, sairaalat, vanhustenhoiva, sosiaalityö ja palolaitokset toimivat jatkossa saman katon alta, mikä tulee näkymään ihmisten arjessa.

Sote-alan ammattilaisten työ takaavat Suomelle ja suomalaisille osan siitä sisäisestä turvallisuudesta, joka on yhteiskunnan toimivuuden kannalta olennainen asia. Kun on tieto siitä, että hoitajat ja lääkärit auttavat kun hätä on suurin, voi elämäänsä elää rauhallisemmin mielin.

Faktaa on se, että Pohjois-Pohjanmaalla ihmiset ikääntyvät kovaa vauhtia. Koko kunta-alalta eläköityy koko maassa vuoteen 2029 mennessä noin kolmannes työntekijöistä. Alan työpaikkojen hakijamäärät ovat olleet monella paikkakunnalla jo kovassa laskusuunnassa viime vuosina. Varsinkin sote-alan ammattilaisista on huutava pula kaikkialla maassa, eikä tilanne tule helpottamaan jatkossakaan.

Alan pito- ja vetovoima on nimittäin ollut mitä on, ja alan ammattiliitot ovat syystäkin käyneet työtaisteluun. Lakkovaihe on ohitse, ja nyt Tehy ja Super ovat valmiit myös joukkoirtisanoutumisiin, kuten vuonna 2007. Kutsumus ei kanna leipää pöytään, eivätkä kiitoskortit ja kauniit sanat juhlapuheissa maksa laskuja.

Aivan sama ongelma pätee myös koviin moneen muuhun julkisen alan ammattiin, jotka ovat jääneet palkkakehityksessä junasta. Yhtä lailla nimittäin siivoojat, laitoshuoltajat, opettajat, kirjastonhoitajat ja kaikki muutkin kunta-alan ihmiset takaavat sitä samaa sisäistä turvallisuutta kuin edellä mainitut hoitajat. Kun yhteiskunta toimii ympärillä, ei jokainen hetki tarvitse olla niin sydän syrjällään.

Mutta kovin monen sydän sai rytmihäiriöitä täällä Suomessakin ja Iissäkin reilut kaksi kuukautta sitten, kun Venäjä aloitti hyökkäyssotansa Ukrainaa kohtaan. Kuuluin niihin, jotka eivät voineet aluksi sodan mahdollisuuteen, koska eihän siinä olisi ollut yhtään mitään järkeä. Ennakkoon oli nähtävissä, että Venäjä ei voi saada aikaan itselleen yhtään mitään muuta kuin pahaa tästä sodasta.

Mutta ihmisen julmuus ja käsittämättömyys onnistuu valitettavan usein yllättämään. Nyt luottamus Venäjään on mennyt pakkasen puolelle, ja ne lukemat eivät tule nousemaan sieltä pois edes keskikesän helteillä. Venäjän johtajat ovat kauniisti sanottuna järjettömiä.

Rikollista hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvä maa antaa sotilaittensa ryöstää, raiskata ja tappaa siviilejä, eikä ihmishengellä ole yhtään mitään arvoa. Naapurin presidentti Vladimir Putin tulee jäämään historiaan Staliniin ja Hitleriin verrattavana diktaattorina. Venäjän käsittämättömällä sodalla ei näytä olemaan yhtään mitään rajaa, vaan kymmenet tuhannet ihmiset ovat jo kuolleet.

Tämä kaikki on saatava pysähtymään. Suomi on yhtenä kansainvälisen yhteisön jäsenenä tukenut Ukrainaa, ja tätä tukea on syytä lisätä. Kaikesta synkkyydestä huolimatta myös solidaarisuus on lisääntynyt tänä synkkänä aikana, ja siitä voimavarasta on pidettävä kiinni. Demokratiaan ja vapauteen luottavien ihmisten ja kansakuntien on kuljettava yhdessä, eikä rikollisia diktaattoreja tule pelätä.

Valitettavasti tilanne täällä Suomessakin on se, että rahoitamme osaltamme Putinin sotaa ostamalla energiaa Venäjältä. Talousjärjestelmämme on rakennettu sen varaan, että tarvitsemme fossiilisia polttoaineita kuten öljyä ja maakaasua. Tämä tiedostetaan, ja asiasta puhutaan kyllä. Olennaisinta on, että Euroopan Unionissa työskenneltäisiin entistä vahvemmin sen puolesta, että Putinin sodan rahahanat saataisiin kiinni.

Se olisi sitä solidaarisuutta, jota tässä ajassa tarvitaan entistä enemmän. Suomikin voisi tehdä enemmän, ja voisimme lopettaa aidosti venäläisen sähkön ostamisen nopeastikin. Se ei kaataisi talouselämäämme, eikä pimentäisi pirttejämme.

Jos ennakkotietojen mukaisesti EU-maat hyväksyvät venäläisen öljyn tuontikiellon jo ensi viikolla, tulee se kyllä näkymään myös bensapumpulla, jossa hinnat ovat nyt jo korkeat inflaation laukatessa edelleen. En väitä, että tämä olisi kovinkaan hieno asia tavallisen suomalaisen kannalta, joka tarvitsee autoa liikkuakseen paikasta toiseen. Tarvitaan kompensaatioita, jotka helpottavat tavallisen ihmisen elämää.

Venäjän sota Ukrainan kanssa mullisti Suomeakin monella tavalla. Se johti siihen, että kansalaismielipide haluaa nyt Suomen liittyvän sotilasliitto Naton jäseneksi. Samaa mieltä on myös poliittisten päättäjien selkeä enemmistö. Tämä linjanveto olisi kuulostanut täysin hämmentävältä vielä reilut puoli vuotta sitten, mutta nyt asia on reaaliteetti. Suomalaiset haluavat Natosta turvatakuut. Vaikka minustakin Natoon liittyy erittäin paljon ongelmia, olen yksi näistä takinkääntäjistä, jotka haluavat Suomesta sen jäsenen. Joskus on viisautta muuttaa mielipide, kun maailma muuttuu totaalisesti ympärillä.

Mutta aivan yhtä hyvin on järkiargumentteja, joilla Naton voi torpata. Minä kuitenkin näen sen plussat suuremmiksi, koska sen myötä voimme osoittaa ja saada osaksemme myös enemmän kansainvälistä tukea. Näin se on, koska itänaapurimme ei usko rauhaan, vaan se uskoo voimaan.

Vappu on työväen juhla. Se on myös solidaarisuuden juhla, ja oikeudenmukaisuuden juhla. Työväki on tehnyt töitä pitkään, eikä mikään ole tullut ilmaiseksi. Näinä työtaisteluiden aikana tämä korostuu entisestään. Hoitajat ansaitsevat palkankorotuksensa, eivätkä työhön pakottavia lakeja. Kun alalta pakenee muutenkin ihmisiä entisestään, ei palkkanauhaa ankeuttavalla linjalla voi odottaa tilanteen kohentuvan. Johtamista ja työoloja on kyllä syytä parantaa, mutta jos vuokraa ei saa maksetuksi, ei hyvästäkään esimiehestä ole apua.

Vuosi 2022 on yksi pysäyttävimmistä vuosista aikoihin. Mutta juuri nyt olen onnellinen, että Vasemmistoliitto on kansanrintamahallituksessa. Nyt on vallassa viisikko, joka ymmärtää solidaarisuuden merkityksen.

Se ymmärtää sen, että tavallinen ihminen tarvitsee yhteiskunnan tuen, ja ymmärtää sen, että Suomea on voitava uudistaa rohkeasti näinäkin aikoina. Se ymmärtää sen, että tavallisen ihmisen työllä on väliä. Se ymmärtää myös sen, että ainutlaatuista ympäristöämme ja näin ollen tavallisen ihmisen elämän edellytyksiä ei saa tuhota.

Reilun vuoden kuluttua käydään myös Suomessa eduskuntavaalit. Siihen valmistautuminen on jo käynnistymässä. Uskon itse siihen, että oikeudenmukaisuudelle, tulevaisuususkolle ja rohkeudelle on edelleen tarvetta Suomessakin. Siksi olen itse lupautunut ehdokkaaksi Vasemmistoliiton riveistä tekemään työtä tulevaisuuden ja solidaarisuuden puolesta.

Solidaarisuutta tarvitaan myös nyt ennen kaikkea Ukrainaan. Tänä vappuna mietimme sitä, kuinka voimme tukea vapaustaistelua lähellä. Sitä käydään myös Suomen puolesta. Näin teemme täällä Iissä ja Pohjois-Pohjanmaalla. Tarvitsemme toimivaa sisäistä ja ulkoista turvallisuutta Suomen ja koko maailman parhaaksi.

Hyvää ja punaista vappua kaikille!

+1
OlliKohonen
Vasemmistoliitto Oulu

Isä ja puoliso.

41-vuotias sairaanhoitaja ja FM viestinnästä. Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuutettu, Oulun 1. varavaltuutettu, hyvinvointilautakunnan jäsen, OSAO:n yhtymäkokouksen 1.vpj. Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston pj, Vasemmistoliiton puoluevaltuutettu.

Tuiran seurakuntaneuvoston jäsen, Oulun kirkkovaltuuston 1. varajäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu