Globalistit valintojen edessä

 

Eurooppa on eurovaalien jälkeen heräämässä aivan uudenlaiseen todellisuuteen. Monet ikävät asiat, kysymykset ja ongelmat ovat edelleen olemassa, vaikka tiivistyvän EU-integraation ja euroglobalistisen maailmankatsomuksen piti olla yleispätevä ratkaisu. 

 

Saksassa mutkia matkassa

Euroopan mahtimaassa Saksassa tilanne on mutkistumassa toden teolla. Sekä Saksin että Brandenburgin osavaltiovaalit olivat suverenistisen AfD:n voittokulkua. Se sai Saksin osavaltiossa 27.5 % äänistä ja historiansa parhaan tuloksen osavaltiovaaleissa. AfD on suljettu jo etukäteen virallisesti kaiken yhteistyön ulkopuolelle, mutta hysteeriset reaktiot vaalitulokseen osoittavat, että Merkelin hallitus on pulassa. Saihan sen hallituskumppani SPD vain 7.7 % Saksin vaaleissa.

CDU:n puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer on ilmoittanut 2.9.2019 saksalaisen ARD:n aamutelevisiossa, että vaikka yli neljännes äänesti AfD:tä, voidaan puolueen eristämistä jatkaa. Sen sijaan liberaalin FDP-puolueen varapuheenjohtaja Kubicki pitää eristämislinjaa virheenä (FAZ 3.9.2019), kuten myös Linken eli Saksan vasemmiston Sahra Wagenknecht, jota on oman puolueen piirissä arvosteltu paljon. Mielenkiintoinen on myös Saksi-Anhaltin osavaltion CDU:n piiritason asiakirja, joka on tullut julkisuuteen aivan äskettäin. Siinä pidetään yhteistyötä AfD:n kanssa mahdollisena (Spiegel 3.9.2019).  Merkel on siis kahden tulen välissä. Toisaalta pitäisi taistella venäjämielisenäkin pidettyä AfD:tä vastaan, tehdä kaasuputkiyhteistyötä Venäjän kanssa ja samalla pyrkiä kuitenkin pitämään kiinni virallisesti Venäjä-pakotteista. 

Mitä tekee Ranska?

Ranska on virallisesti vannonut useaan otteeseen saksalais-ranskalaisen yhteistyön nimiin ja asian tiimoille on rakentunut paljon symboliikkaa. Merkel mm. luovutti Kaarle Suuri -palkinnon Aachenissa Macronille toukokuussa 2018. Palkinnosta huolimatta Macron arvosteli puheessaan epäsuorasti Saksan talouslinjaa. Merkel taas piti omassa puheessaan selvänä, että Euroopan on otettava oma turvallisuus omiin käsiinsä. Olikin mielenkiintoista havaita yli vuosi tuon ajankohdan jälkeen, että Macron kutsui Venäjän presidentti Putinin Brégançoniin 19.8, ennen G7-kokousta. Macron totesi, että hän haluaa uudelleen kehittää turvallisuuden ja luottamuksen arkkitehtuurin EU:n ja Venäjän välille. (”nous avons à réinventer une architecture de sécurité et de confiance entre l'Union européenne et la Russie”). USA:n presidentti Trump vihjaisi pian tämän jälkeen CNN-kanavalla, että Venäjä voisi olla tervetullut takaisin G7-kokouksiin (jolloin kyseessä olisi siis G8).  

Myös Ranskan entinen ulkoministeri, Hubert Védrine piti Le Figaro-lehdelle antamassaan haastattelussa 18.8.2019 kiireellisenä Venäjä-suhteiden parantamista ja Venäjän liittämistä eurooppalaiseen yhteistyöhön. Macron korosti uutta linjaustaan 27.8.2019 Ranskan suurlähettiläille pitämässään puheessa maan suurlähettiläspäivillä: Macron haluaa miettiä suhteen Venäjään uusiksi.

Mikä on Suomen linja?

Suomen ulkopoliittinen johto on tähän asti ollut kovin hiljaa, sillä ilmeistä ristitriittaa kahden globalistisen suuntauksen välillä ei haluta käsitellä. Seuraako Suomi Ranskan ja mitä todennäköisemmin Saksan Venäjää lähentyvää suuntausta vai aikooko se ensin odotella, miten USA toimii? Trumpilla on mitä ilmeisemmin oma suunnitelmansa Venäjä-suhteisiin liittyen, mutta on vaikea kuvitella, että kovien diilien mies ottaa niissä huomioon pienempiä maita ja miten tuo vaikuttaa Suomeen. 

4.9.2019 Financial Timesille antamassaan haastattelussa ulkoministeri Haavisto otti asiaan ensimmäisen kerran kantaa ja ilmaisi varovaisesti halunsa kehittää Venäjä-suhteita. Krimiä Haavisto ei maininnut ollenkaan, Ukrainan sen sijaan kyllä. Politiikan tarkkailijoille tulee nyt mielenkiintoinen hetki seurata, miten Suomi luotsaa tästä itsensä eteenpäin. Iltalehdessä esitettiinkin 28.8.2019 asiallinen kysymys, ”Miten käy Suomen

Ryhtyykö se ryydittämään Saksan ja Ranskan uutta ”Ostpolitikia” omalla toiminnallaan, jääkö se taka-alalle vai valitaanko kenties enemmän atlantistinen linja? Euroatlantisista piireistä ei ole kuulunut mitään tähän liittyen, kertooko tämä kenties eliitin sisällä kytevästä epävarmuudesta ja sisäisistä ristiriidoista? Vai onko Suomi päättänyt, että Lipposen doktriini, eli Saksan (ja siis nyt myös Ranskan) peesailu jatkuu hamaan loppuun asti?

 

OlliKotro

Perussuomalaisten poliittinen neuvonantaja EU-parlamentissa (ID-ryhmä)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu