Eräitä huomioita ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta

Eduskunta keskusteli valtioneuvoston eduskunnalle antamasta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta eilen 11.11.2020, joka on ainakin Ranskassa ja Belgiassa yleinen vapaapäivä ja pyhä, sillä 11.11.1918 klo 11.11 ympärysvallat ja Saksa allekirjoittivat junanvaunussa Compiègnen aselevon, joka päätti ensimmäisen maailmansodan. Ajankohta sopi keskusteluun ja keskustelu ajankohtaan.

Kärjistäen voidaan sanoa, että Saksan politiikan muutos johti kumpaankin maailmansotaan siinä missä kummankin lopettamiseen johti Atlantin valtojen, Ranskan ja Venäjän toiminta saman päämäärän eteen.  Ranska ja Atlantin vallat ovatkin aina pyrkineet kahteen tavoitteeseen: Saksan vallan rajaamiseen ja sen estämiseen, että Saksa ja Venäjä eivät ole liian hyvissä väleissä.

Ranska on laajalla asevoimallaan muotoutumassa EU-liittovaltiokehityksen selkärangaksi ja vaikuttaa siltä, että Ranskan sotilaallinen pullistelu on sitä, mitä Saksa ehkä haluaisi tehdä, muttei kykene tai uskalla. Kun Turkin ja Kreikan välit kiristyivät, Saksa oli lempeä neuvottelija ja Ranska kovasanaisempi, toimintaan pyrkivä; koordinaatio Berliinin-Pariisin-akselilla tuotti tulosta – ainakin lyhyellä aikavälillä. Ranskalla onkin oman ilmoituksensa mukaan 30.000 sotilasta erilaisissa tehtävissä rajojensa ulkopuolella, Saksalla vain murto-osa siitä. Saksa hakee uudelleen rooliaan, vain keinot ovat erilaiset.

* * *

Itse selonteko on kannesta kanteen 47 sivua pitkä. Jos selonteosta pitäisi hakea olennaisin lause, löytyy se sivulta 10:

Jos turvallisuus lähialueillamme tai muualla Euroopassa olisi uhattuna, ei Suomi EU:n jäsenenä voisi olla ulkopuolinen”

Jos oletetaan, että Euroopalla tarkoitetaan Euroopan unioni -nimistä toimijaa (mikä sinänsä on jo epätosi väite), kertoo lause siitä, että Suomi sitoutuu mm. takaamaan Espanjan, Kreikan, Romanian tai vaikkapa tulevaisuudessa ”EU-maiksi” luettavien eräiden Balkanin maiden turvallisuutta. Ottaen huomioon maantieteellinen sijaintimme ja resurssimme, voisi lausetta kuvata kauniisti sanottuna aavistuksen epärealistiseksi. Rumempaa sanamuotoa ei liene tarvetta tässä yhteydessä ole ilmaista.

Linja on kuitenkin johdonmukainen virallisen Suomen halun kanssa saada aikaan EU:ista vahva ulkopoliittinen toimija. Selonteon sivulla 26 halutaan lisää määräenemmistöpäätöksiä ulkopolitiikassa. Tämä on aivan linjassa presidentti Niinistön ilmoituksen kanssa luopua tarvittaessa jopa omista valtaoikeuksistaan.  Kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen on vaatinut samaa, myös ulkopolitiikan tutkijan Niklas Novákyn tuella.

Voidaan tehdä siis ainakin kaksi johtopäätöstä:

  1. Suomi haluaa olla kehittämässä EU:ia liittovaltion suuntaan ja toimia tosiasiassa Saksan ja Ranskan tavoitteiden eteen
  2. Suomi on valmis ulkoistamaan enenevässä määrin päätöksentekoaan muille (määräenemmistöpäätökset ja presidentin valmius luopua valtaoikeuksistaan osittain).

Kohdista 1-2 seuraa, että Suomi uskoo siihen, että mitä ikinä Saksassa ja Ranskassa tapahtuukin, Suomen kannattaa hiihtää näiden maiden perässä. Optimismi olisi lievä ilmaisu kuvaamaan tällaista suhtautumista.

* * *

Suomessa erityisesti EU-liittovaltiota kannattavien joukossa ja Brysselin salongeissa on ollut vallalla ajatus siitä, että EU pystyisi yhtenäisenä pärjäämään Kiinaa vastaan. Tulokset ovat jääneet kuitenkin kovin laihoiksi ja EU-Kiina-virtuaalihuippukokous syyskuussa 2020 veti käytännössä vesiperän. Ulkoministeriön julkinen asiakirja kertoo kuitenkin totuuden siemenen. Yhtenäinen EU ajattelee Kiinasta kovin epäyhtenäisesti.

 

Suomi vaatii, kuten aiemmin osoitettiin, yhtenäisyyttä. Sellaista saa toki toivoa ja vaatia, mutta vaade ei välttämättä johda mihinkään. EU-ulottuvuuden lisäksi selonteko painottaa useassa kohdassa turvallisuuspoliittista yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa. Yhdysvallat ei ole katsonut hyvällä Venäjän ja Saksan välistä energiayhteistyötä ja jääkin nähtäväksi, millainen tulee olemaan mahdollisen uuden presidentin aiempaa kovemmaksi kaavailtu linja. Ennusmerkkejä siitä, että Yhdysvallat saattaisi ottaa Ukrainassa aktiivisemman roolin, on. Huomionarvoista on myös, että Saksan liittotasavalta solmi 1.2.1970 Neuvostoliiton kanssa maakaasun toimittamista ja luotottamista koskevan sopimuksen Yhdysvaltojen painostuksesta huolimatta. Historiallisesta perspektiivistä jatkaa Merkel Ostpolitikia.

* * *

Kuten toin esiin edellisessä kirjoituksessani, Suomen asema voi Yhdysvaltain ja Venäjän suhteiden kiristymisen takia vaikeutua. Kun otetaan huomioon mainittu EU-maiden sisäinen epäyhtenäisyys Kiinan suhteen ja se, että Kiina pyrkinee uudessa asetelmassa tekemään Venäjästä itselleen ensisijaisen kumppanin, on edessä vain valintoja.

Asettuako Yhdysvaltain puolelle, koska #turpo? Koska Britannia ja Yhdysvallat ovat tärkeitä, pitäisikö #turpon nimissä britteihinkin suhtautua eri tavalla? Asettuako Saksan ja Ranskan puolelle, koska EU:in ”yhtenäisyys” tukee #turpoa? Minkä EU-maan Kiina- ja Venäjä-linjaa pitäisi lähteä tukemaan? Kenen puolelle pitää asettua, jotta pystyy käymään keskustelua sekä kauppaa Kiinan ja Venäjän kanssa?

Juha Sipilä arveli 2018 Turussa, ”että vuoteen 2025 mennessä EU on vahva vaikuttaja, jonka yli ei enää kävellä, ja ”populismilta on viety pohja pois”.

 

Vai riittääkö, että sanoo kuten pääministeri Juha Sipilä (kesk) 31.5.2017:

”EU-jäsenyys on Suomelle keskeinen turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Sen merkitys vain korostuu, kun elämme epävarmoja aikoja. Eduskunta linjasi EU:n turvatakuista hyvin selkeästi vajaa kymmenen vuotta sitten.”(Pääministerin ilmoitus eduskunnalle 31.5.2017).

 

 

OlliKotro

Laura Huhtasaaren avustaja Euroopan parlamentissa. Kirjoittajan mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta minkään muun tahon kantaa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu