EU vai Atlantin vallat, kumman Suomi valitsee?
Moni Suomen EU-uskovaisessa eliitissä kuvittelee ja kuvitteli, että kunhan ”elvytysrahasto” ja EU:n monivuotinen rahoituskehys on saatu pois alta ja Suomi on tavalliseen tapaan käynyt puijattavana Brysselissä, voidaan huokaista helpotuksesta. Muistutetaan kuitenkin nyt vielä, että Suomi maksaa jokaisesta elvytysrahastoeurosta kaksi euroa ja lisäksi nettomaksaa EU:lle 5,9 miljardia kaudella 2021-27. Joka haluaa tarkemmin vielä kiduttaa itseään asialla, lukekoon Jan Hurrin (IS 12.8.2020) kirjoituksen. Nähty rahan lapioiminen siestamaille on vasta alkusoittoa. Tätä rahankylvämistä eräät jatkuvasti veronmaksajien rahoilla kustannetussa televisiossa esiintyvät ”asiantuntijat” pitävät osana onnistunutta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomen konsensusmedian lemmikki, euroglobalistikummisetä Soros ei kuitenkaan ollut tyytyväinen ja haukkui Suomen lopuksi.
* * *
Euroopan kokonaistilanteen ymmärtämiseksi on kuitenkin katsottava hiukan nokkaansa pidemmälle. Tällä hetkellä Libyassa on tilanne, jossa YK:n tunnustama johto eli Fayez al-Sarraj on joutunut ahtaalle. Venäjän lisäksi Haftaria tukevat Ranska, Egypti, Arabiemiraatit ja Saudi-Arabia. Miksi Libyan tilanne on niin merkityksellinen? Christopher Nixon Cox (presidentti Nixonin pojanpoika) ja geostrategi James Arnold totesivat ranskalaisen L’Express-lehden kirjoituksessaan (25.6.2020, sivu 71) seuraavaa:
”Ce pacte entre Ankara et Moscou constitue le rapprochement le plus significatif depuis l’établissement des relations turco-soviétiques par Mustafa Kemal Atatürk et le général bolchevique Mikhaïl Frounze en 1921”
(Suom. ”Tämä Ankaran ja Moskovan välinen sopimus on merkittävin lähentyminen sen jälkeen, kun Mustafa Kemal Atatürk ja bolševikkikenraali Mihhail Frunze perustivat turkkilais-neuvostoliittolaiset suhteet vuonna 1921.”)
Huolimatta siitä, että Turkki tuki ja tukee edelleen al-Sarrajia, ovat Turkki ja Venäjä pystyneet sopimaan maan hallinnasta. Tilannetta on arvioitu jopa niin, että kyse voisi olla merkittävien alueiden kartellista (”a cartel on zones of influence in Libya between Russia and Turkey”) Turkin ja Venäjän välillä. Nixon Cox ja Arnold näkevät mahdollisena, että Venäjällä ja Turkilla olisi noin 400 km:n päässä Sisilian rannikosta strateginen piste ja samalla EastMed-kaasuputkihanke (Israelin hanke viedä kaasua Kyprokselle, Kreetalle ja edelleen Kreikkaan) voisi vaarantua.
Libyan tilanne osoittaa myös, että EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluu juhlapuheisiin, tukeehan EU-maa Italia al-Sarrajia päinvastoin kuin Ranska, jonka laivaston Nato-johtoinen tarkastusoperaatio Libyan rannikolla johti eskalaatioon toisen Nato-maan, Turkin kanssa. Huolestuneisuutensa Suomessa kahden NATO-maan suhteiden kärjistymisestä ilmaisi mm. sotatieteiden tohtori Jarmo Limnéll.
Suomessa erityisesti keskustapuolue on ihastellut Macronin EU-liittovaltiosuunnitelmia ja halunnut mukaan Ranskan puolustushankkeisiin. Vaikka Suomessa tätä ei nostetakaan esille, herättää Ranska Libyassa enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Niiden, jotka uskovat eurooppalaiseen ratkaisuun puolustusasioissa, tulisi nyt viimeistään nähdä, että Ranska ei Suomen etuja pysty tai halua turvata tiukan paikan tullen.
Kreikan ja Turkin välit ovat myös kiristyneet äärimmilleen öljynetsintään liittyvistä syistä, Kreikka vaati EU:n ulkoministereitä koolle, ulkoasianministerit pitivät videokonferenssin 14.8.2020, tosin laihoin tuloksin. Nato-maat Kreikka ja Turkki ärhentelevät toisilleen enemmän kuin pitkään aikaan. Turkin kaiken toiminnan taustalla oleva strateginen arvio on lännen vaikutusvallan tulevasta romahduksesta. Turkki pystyy vahvan tiedustelukoneistonsa avulla osallistumaan uuden aikakauden ”johdantoluentoon”, kuten tutkija Tancrède Josseran ilmaisee ranskalaisen geopolitiikkaan erikoistuneen Conflits-lehden numerossa 26/2020.
EU-maa Kreikan ja Turkin välinen jännite on samalla Naton sisäinen kriisi. Mitä kertoo Naton tilasta, kun sotilasliitto pysyy tällaisessa tilanteessa vaiti? Vaikka Suomessa asiaa ei nosteta esille paljon, EU-maat eivät missään tapauksessa ole yksimielisiä kriisin ratkaisumallista.
Turkki on ilmoittanut vastaavansa ”mihin tahansa interventioon” ja Ranska puolestaan on siirtämässä hävittäjiä Kyprokselle. Suomessa asiasta puhutaan hyvin vähän, mutta sodan rummut ovat jo useiden kuultavissa. Kuten aina, osapuolet syyttävät toisiaan ja jännitteet kasvavat.
Turkin EU-jäsenyysneuvottelut ja EU:n naapuruussuhteisiin liittyvät rahatuet ovat olleet myös keino ylläpitää länsimaisen ”arvoyhteisön” ja Naton yhtenäisyyttä. EU-tulonsiirrot ovat tukeneet vahvasti epäsuorasti myös Naton yhtenäisyyttä. Osana tätä palapeliä Itä-Euroopan maat ovat vaalineet ”lännen” yhtenäisyyttä vastineeksi EU:n rakenne- ja maataloustuista ja Etelä-Euroopan maat vastineeksi euroalueen tukipaketeista. EU:n hajotessa myös Naton yhtenäisyydeltä menisi pohja. Silloin Italia voisi jatkaa vuonna 2019 laukaistua Silkkitie-hankettaan ja Unkari voimistaisi länsisuhteidensa tasapainottamista suhteilla Kiinan ja Venäjän kanssa. Puolan kohdalla jo EU-jäsenyyden aikana alkanut vastakkainasettelu Saksan ja Ranskan kanssa vain voimistuisi.
Näyttää ikävästi siltä, että Suomessa ei vieläkään tiedosteta läntisten rakenteiden alennustilaa koko laajuudessaan. Suomen yhteiskunnan kerma puhuu läntisistä rakenteista kuin huippuunsa voidellusta koneistosta, joka toimii automaattisesti ja pyyteettömästi. EU-kriisin olisi luullut havahduttavan suomalaiset siihen, että mikään valtio ei toimi pyyteettömästi. Suomen tulevan aseman pohtimisen pitäisi lähteä yhtäältä ihanteellisesta, mutta realistiseksi typistetystä tavoitteesta siitä, kuinka turvaamme Suomen valtion itsenäisyyden ja Suomen kansan säilymisen realistisesti käytettävissä olevin keinoin. Tähän liittyen Risto Volanen on ansiokkaasti nostanut esiin liittokuntien riskejä.
* * *
Euroopan paremmissa ja suvaitsevaisissa piireissä toivotaan, että Bidenin mahdollinen valinta palauttaisi tilanteen ennalleen. Ei palauta. Ennen EU ja Nato olivat yhden kolikon kaksi eri puolta. Brexit ja Trumpiin kulminoitunut Yhdysvaltojen ulkopolitiikan erkaantuminen eurooppalaisista liittolaisista mursivat tämän yhteyden. Saksan ulkoministeri Heiko Maas ilmaisi tämän kesäkuussa 2020 perin selväsanaisesti. Useat politiikan kommentaattorit ovat samaa mieltä. Yhdysvalloissa on virinnyt elokuussa 2020 arvovaltainen vetoomus suhteiden parantamiseksi Venäjän kanssa. Samansuuntaisesti argumentoi Ranskan entinen ulkoministeri Hubert Védrine, jo 2019 vaatiessaan realistisempaa Venäjä-politiikkaa (Le Figaro, 16.8.2019).
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan ovat 2000-luvulla muovanneet unelmoivat moralistit, joiden luovuutta eivät ole tosimaailman realiteetit rajoittaneet. Valitettavasti tosiasiat on ennen pitkää tunnustettava, ainakin jos haluaa, että ne eivät lävähdä lopulta väkivaltaisesti silmille. Sen sijaan, että Suomessa mietitään, millainen maailman kuuluisi olla ja hyökätä niitä vastaan, jotka eivät tähän naiiviin maailmankuvaan sovi, tulisi miettiä analyyttisen kriittisesti, millainen Suomea ympäröivä maailma on. Sen pohjalta on mahdollista miettiä omien voimavarojen salliessa, miten oman maamme pienin voimavaroin voimme tehdä oman maamme tilanteen ja ympäröivän maailman enemmän ihanteidemme kaltaiseksi.
Suomen ongelmana tällä hetkellä on, että pieni itseriittoinen eliittimme määrittää oman etunsa ja moralististen unelmiensa pohjalta maallemme suunnan, joka johtaa rotkon partaalle. Hakiessamme turvaa globaaleista verkostoista, jotka toki tarjoavat mukavia henkilökohtaisia mahdollisuuksia eliittimme edustajille, vaarana on, että käytämme kansalliset voimavaramme rutikuiviin. Kuinka turvattu on maamme tilanne, jos valtiomme voimavarat, joita voisi käyttää myös kansallisen puolustuksemme kehittämiseen, ehtyvät? Mitä on jäljellä aikaisempina kriisiaikoina tuiki tärkeästä kansallisesta yhtenäisyydestä, jos suomalaiset eivät enää luota heidän verorahansa Etelä-Euroopan hulivelimeininkiin tuhlanneisiin poliitikkoihin?
Maamme kokoomusruotsalainen eliitti lähti suurella uholla kylmän sodan jälkeen rakentamaan läntistä liberaaliglobalistista Suomea, jolla ei ole geopoliittisia ja reaalitaloudellisia rajoitteita. Joskus mieleen juolahtaa, estääkö tosiasioiden tunnustamista maassamme se, että joutuisi myöntämään Paasikiven ja Kekkosen olleen oikeassa.
* * *
Suomessa erinäiset tahot, kuten Suvi-Anne Siimes ja Rosa Meriläinen ovat ottaneet kantaa Nato-jäsenyyden puolesta. Kuvastaako tämä laajempaa paradigman muutosta eliitin parissa? Ei välttämättä. Enemmän kyse lienee epätoivoisesta yrityksestä tasapainoilla kahden itse asiassa täysin vastakkaisen vaihtoehdon, atlantismin ja macronistisen eurooppalaisen ratkaisun välillä. Suomihan asemoitui EU-elvytysrahastoneuvotteluissa Ranskan ja Saksan EU-liittovaltiolinjan kannattajaksi.
Tasavallan presidentti Niinistö ilmaisi 20.8.2019 suurlähettiläspäivillä kannattavansa ”voimakkaasti EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista, silläkin uhalla, että se vähentäisi tasavallan presidentin valtaoikeuksia”. Samaan linjaan sopii Ilkka Kanervan (TS 7.7.2020) vaatimus ”EU:n turvallisuusneuvostosta”. Tämä olisi Suomelle kohtalokasta, sillä vain tyhmä luopuu omasta ulkopoliittisesta liikkumavarastaan. Vuonna 2015 silloinen komission puheenjohtaja Juncker haaveili EU-armeijasta. Tästähän Kanervan ja Niinistönkin ulostuloissa on itse asiassa kysymys. EU-liittovaltiosta, jonka osana periferinen Suomi-protektoraatti maksaa muiden viuluja ja käy muiden sotia.
Suomen EU-eliitti tietänee kuitenkin itsekin, että valintatilanne on tulossa. EU:n maski putoaa kasvoilta, kun Turkin ja Kreikan tilanteessa havaitaan, että EU:n turvallisuuspoliittinen merkitys on nolla, sillä yksikään EU-maa ei pysty auttamaan Kreikkaa. Tämä on asia, jota konsensusmedian hehkuttama ”turpo-bloggari” Janne ”Rysky” Riiheläinen ei valitettavasti edes tunnista.
Kuten aiemmin kirjoitin, ”Suomen EU-uskovainen eliitti joutunee myös uuteen akrobaattiseen tasapainoharjoitukseen, mikäli eurofederalistisen doktriinin takuutahojen, Saksan ja Ranskan, lähentyminen Venäjään jatkuu”. Timo Soini mainitsi blogissaan jo 2018 seuraavaa: ”Ratkaiseva asia on se, että EU- maita ei pidä ajaa tilanteeseen, jossa ne joutuvat valitsemaan USA:n ja EU: n välillä. Tämä on ydinkysymys”. Atlantistinen perusajattelu lähtee siis siitä, että EU on USA:n ulkopolitiikan väline, ei muuta.
Harva muistaa, että presidentti Ahtisaari otti kantaa Naton puolesta julkisesti vuonna 1996 Suomen Kuvalehden haastattelussa. Haastattelu voisi olla yhtä lailla vuodelta 2020. Suomalainen EU-elitisti haluaa euroa, kiistää kenenkään peesailun ja luulee, että kaikkeen tähän yhtälöön sopii vielä Nato-jäsenyys päälle. Tästä paistaa läpi ymmärtämättömyys siitä tosiasiasta, että länsimailla on omat kansalliset intressinsä, joiden näkökulmasta Suomella ei ole arvoa.
* * *
Sotilaalliset liitot ovat vain hyvän päivän ja rauhanajan paperinpalan kiinni pitämiä muodostumia. Poikkeusajat luovat omia liittoumiaan ad hoc -pohjalta. Poikkeusaikojen välttämiseksi Suomen tulisi tunnustaa ja tunnistaa oma geopoliittinen asemansa ja välttää ideologiselta pohjalta tehtyjä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja, joiden hyöty-kustannus-suhde on nolla tai jopa negatiivinen.
Hyvä kannanotto.
Lisäisin siihen vielä sen, että mahdollisen Turkin ja Kreikan kriisin eskaloituessa EU-veturi Saksa joutuisi olemaan ns. pissi sukassa Saksassa pysyvästi asuvan turkkilaisvähemmistön, n. 2,7 miljoonaa, kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän keskeinen tavoite Euroopassa on hajoittaa eurooppalaisia instituutioita sekä kylvää eripuraa ja epäluottamusta, jotta Venäjä pääsisi paremmin ajamaan omia etujaan Euroopan ja eurooppalaisten kustannuksella.
Yksi Venäjän keskeinen tapa tavoitteensa saavuttamisessa on korruptoida eurooppalaisia toimijoita, jotka sitten sisältä päin tekevät eripuraa ja epäluottamusta levittävää propagandaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei venäläisten tarvitse yrittää luoda eripuraa eurooppalaisten sisälle. Niitä tekijöitä on riittämiin aivan omasta takaa. Eiköhän nyt esillä oleva ns. elvytyspaketti ole siitä erinomainen esimerkki. Näitä esimerkkejä on riittämiin ja jatkossa tulee gukuttain lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Jostakin syystä Putinin elvytyspaketit eivät luo närää Venäjän sisällä, vai luoko? Onhan sielläkin jotain närää aina välillä esiintynyt.
Taitaa olla niin että Putin ei halua niitä elvytyspaketteja närää luomaan, eikä Putin piittaa mitään elvytyksestä, siksi Venäjä on taloudellisesti edelleen kehitysmaa, vaikka sotilaallisesti yrittää pullistella niin kovasti kuin vai pystyy, niillä pienillä rahoilla mitä se saa irti Venäjän surkeasta taloudesta, eli venäläisten kukkarosta otetuilla rahoilla.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä Putinin elvytyspaketeista. Mutta nämä EUn touhut ovat itsessään sekavia, perustuu sääntörikkomuksiin ja ovat vahvojen valtioiden saalistuskenttä. Ne aivan riittävästi aiheuttavat eripuraa ja epäluottamusta. EUsta ei koskaan voi tuosta syystä tulla kunnollista valtiota.
Ilmoita asiaton viesti
Se näissä EU- kriitikoissa on mystistä ja arvoituksellista että he yleensä aina purnaavat EU:n säännöistä ja siitä miten ne on kehnoja ja miten Suomi noudattaa niitä sääntöjä, eikä niitä pitäisi noudattaa.
Mutta jos säännöistä ei piitata, eikä niitä noudateta, muuttuvatkin he hetkessä niiden moittimiensa ha haukkumiensa sääntöjen mitä kiivaimmiksi kannattajiksi ja niiden noudattamisen pilkuntarkoiksi vartijoikisi.
Mutta tämä on tätä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on ollut 25 vuotta EU:n jäsen. Toivottavasti liitymme myös NATO:n.
Venäjä vei Ukrainalta Krimin ja ylläpitää sekasortoa ja sotaa Ukrainassa, mutta ei uskalla koskea sormellakaan Viroa. Minkäköhän vuoksi?
Ilmoita asiaton viesti
Johtuisikohan siitä, että Viro on suurvaltapoliittisesti sellainen pelilauta missä ei ole pottia.
Ilmoita asiaton viesti
Suomenlahden etelärannan hallinta olisi Venäjälle erittäin tärkeä asia!
Ilmoita asiaton viesti
Miksi? Taloudellista intressiä ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Pietarin takia tietenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Ettäkö Yhdysvallat ja Nato masinoisi Viron kautta jonkinlaisen sotilaallisen invaasion ydinasevaltion toiseksi suurimpaan kaupunkiin?
Ilmoita asiaton viesti
Poikelan olisi hyvä nyt tiedostaa oma totaalinen ymmärtämättömyytensä.
Ilmoita asiaton viesti
Koko ajanhan minä olen totaalisen ymmärtämättömyyteni tiedostanut koskien Suomenlahden etelärannan hallintaa. Siksi olen esittänyt asiasta kysymyksiä, joihin sinä et syystä tai toisesta halua vastata vaikka annat ymmärtää, että tietämystä asiasta löytyy.
Ilmoita asiaton viesti
Suomenlahden etelärannan hallinta on tärkeää vain Virolle. Esitätte täysin keskiaikaisia strategianäkemyksiä. Nykyinen sodankäynti tapahtuu täysin toisin kuin jonkin maaläntin strategisen hallinnan kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei johdu yhtään mistään ”poteista” vaan äärimmäisen yksinkertaisesti Viron Nato -jäsenyydestä.
Ilmoita asiaton viesti
Kasakka ottaa sen, mikä ei ole kunnolla kiinnitetty. Näinhän Niinistö totesi. Viron lukkona toimii NATO.
Ilmoita asiaton viesti
Jos kasakalla olisi tuollaisia pyrkimyksiä niin miksei se aloita maailmanvalloitustaan entisistä etelärajojensa satelliiteista joiden maaperät pursuavat rikkauksia? Miksi kasakan ensisijainen mielenkiinto kohdistuisi Suomen ja Viron kaltaisiin maa-alueisiin joiden oikeastaan ainoa ehtymätön luonnonvara on vittumainen räntäsateessa ämpäreitä suu auki jonottava kansa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulutko kansaan?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä! Samassa jonossa seison ylpeästi minäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Itse en ilmeisesti kuulu Kansaan, koska en koskaan ole jonottanut ilmaista ämpäriä. Kerran jonotin ruokatunnilla ilmaista grillimakkaraa Vantaalla, kun siellä avattiin Byggmax. Touhu oli sen verran verkkaista, että lähdin siitä sitten tuttuun lounasravintolaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sinulla on aika erikoinen käsitys suomalaisista ja virolaisista. Venäjä on pyrkinyt vuosisatojen ajan valtaamaan niin Suomen kuin Vironkin ja välillä on siinä onnistunutkin. Miksi heillä on ollut tällainen tarve kasvattaa jo suuren maansa pinta-alaa? En tiedä. Heillä on tosin johtajanaan ollut suuren luokan rikollisia.
Ilmoita asiaton viesti
Missä suurvallassa olisi ollut tai on muita kuin kriminaaleja vallassa?
Ilmoita asiaton viesti
Korkman, ennen 1900 -lukua sodissa pyrittiin valloittamaan sellaisia maa-alueita joissa oli valmiiksi rakennettua maataloutta ja kansaa joka voitiin alistaa tuottamaan ”kruunulle” elintarvikkeita.
Maailman teollistuessa 1900-luvulla ylläkuvattu intressi katosi.
1. ja 2. maailmansota käytiin sitten pitkälti teollistumisen murroksesta aiheutuneen epävakauden johdosta sekä eri talousjärjestelmien välillä.
Maa-alueet menettivät siis jo osittain merkitystään.
50 -luvun lopulle tultaessa suurvaltojen asejärjestelmät kehittyivät sille tasolle, että puskurivyöhykkeet menettivät merkityksensä. Tästä esimerkkinä vaikka Neuvostoliiton vetäytyminen Porkkalanniemestä 1956. 38 vuotta ennen vuokra-ajan päättymistä.
70 -luvun maatalouden murros tehokkaine maatalouskoneineen ja lannoitteineen söi taas maa-alueiden merkitystä.
80 -luvulla alkanut globalisaatio viimeistään vei loputkin rippeet suurvaltojen intresseistä hallinnoida miehittäjänä maa-alueita. Miksi käyttää miljardeja ja taas miljardeja miehittämiseen, kun saman voi hyödyn saa lähes ilmaiseksi manipuloimalla maailmanmarkkinahintoja.
2020 -luvulla merkitystä on enään niillä maa-alueilla, joissa on rikkauksia; Irak, Afganistan, Libya, Krim jne.
En keksi yhtään hyvää syytä miksi Venäjä käyttäisi satoja miljardeja rahaa Suomen miehittämiseen, koska meillä ei ole täällä mitään sellaista millä olisi arvoa 2020 -luvun maailmassa. Jos joku keksii/tietää niin kuulisin ihan mielelläni.
Ilmoita asiaton viesti
Putini mielestä Neuvostoliiton hajoaminen oli maailmanhistoria suurin geopoliittinen katastrofi. Onkohan Putin muuttanut mielensä?
Ilmoita asiaton viesti
Tuskinpa on muuttanut, mutta minä ainakin haluan uskotella itselleni, että Kremlissä istuu muutama talousviisas, jotka käyvät kertomassa Putlerille hieman talouden realiteeteista, jos tuollaiset fantasiat lähtevät liiaksi laukalle.
Ilmoita asiaton viesti
Mihin Venäjä tarvitsee Tsetseniaa? Sikäläiset ovat tavoitelleet itsenäisyyttä jo kahdessa sodassa, joista ensimmäisen taisivat jopa voittaa. Eikä Krimin valloituskaan ollut mikään ystävällinen teko veljeskansalle.
Ilmoita asiaton viesti
Tsetseniassa on öljyä ja wikin mukaan kansanäänestyksessä 70% valitsi kuulumisen Venäjään.
Krimillä on maakaasua ja öljyä.
Ilmoita asiaton viesti
Eli maan saa vallata, kun siellä on öljyä tms. Venäläisten järjestämät kansanäänestykset ja vaalit ovat Terijoen hallituksen luokkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Kiinan, Venäjän sekä Yhdysvaltojen kaltaiset roistovaltiot suurvaltapolitiikkoineen saisi räjäyttää maailmankartalta välittömästi huitsin kuuseen.
Ilmoita asiaton viesti
No aika väkivaltainen mielenlaatu sinulla. Olet myös hyvin hyvin naiivi Venäjän suhteen ja kuvittelet (monien tavoin) sotien loppuneen tai niihin johtavien syiden muuttuneet liki totaalisesti – näin ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Sinulla taas on kapeakatseinen mielenlaatu.
Sodat eivät maailmasta lopu eivätkä sotiin johtavat syyt muutu.
Ainoa asia mikä ajan saatossa muuttuu on sotien kautta saatavat hyödyt.
Ilmoita asiaton viesti
Otsikko on vähän koominen. Loppujen lopuksihan kirjoittaja on kovin huolissaan lähinnä riidoista yhtäältä Italian ja Ranskan ja toisaalta Kreikan ja Turkin välillä. Ne ovat Naton sisäisiä riitoja.
Voihan olla, että alustaja toivoo Yhdysvaltain ja Britannian eroavan Natosta ja Suomen solmivan puolustusliiton vain niiden kanssa. Asiaan ehkä liittyy merkittävä maansiirtosuunnitelma muuttamisesta Itämeren rannalta Atlantin rannalle.
Kun ilmeisesti kaikki ”läntiset rakenteet” kuitenkin ovat rappeutuneet, kirjoittaja toivonee, että ”kansalliset voimavarat” suunnataan vaikka Suhoi-hävittäjien rakentamiseen lisenssillä mieluummin kuin haaveisiin EU:n puolustusvoimista. Oma käsitykseni realismista on toinen.
Ilmoita asiaton viesti
Kummat ovat venäjämielisempiä, kommunistit vai persut?
Ilmoita asiaton viesti
Kummatkin.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikea kysymys, koska persujen mielestä kaikki muut ovat kommunisteja, toveri Näränen.
Ilmoita asiaton viesti
Kekkonen ” oikeassa?” Kekkonen oli aikansa Lukashenko sillä erotuksella, että 80 prosenttia suomalaisista todella oli tarpeeksi tyhmiä äänestääkseen häntä.
Ilmoita asiaton viesti
Artikkelin kuvaus Euroatlanttisesta sekasorrosta ja järjestelmien hius- ja avomurtumista on melko kattava ja tosiperäinen.
Tilannekuvan voisi tiivistää siten, että olemassaolevien sopimus- ja yhteistyörakenteiden alkuperäinen motivaatiovoima ja koheesiotekijät ovat heikenneet tai suorastaan lakanneet. Tämä on elimellisesti yhteydessä muuttuneeseen maailmanperustaan. A ei enää johda K:hon vaan B vaikuttaa johtavan S:ään.
Kun premissit ovat muuttuneet myös intressit ovat vaihtuneet.
Näin puzzle pöydällä on erilainen, näillä käsillä olevilla palasilla ei voi eikä kannata tavoitella kylmän soda n jälkeisen tavoitetilan mukaista systeemiä, saati 0- vuoden 1945 näkyä.
2020 vm kansainvälinen intressi- ja koheesiokuva on todella uusi, magneetit ja sähköiset navat toimivat toisin. Siksi asetelma ja systeemikuvio on hahmottumaton ja melkeinpä kaleidoskooppimainen.
Sille on ominaista flexibelys ja osaoptimointi; ei kiinteys ja muurimainen muoodonvakaus.
Ei ihme, että maailmankartta on mennyt ja jatkaa menoaan uusiksi.
Ehkä tähänastisen multiflesibiliteetin huippu saavutettiin omassa sarjassaan Syyrian sodassa. Sen kuvaaminen verbaalisesti, siis lineaaris-kronologisesti on vakeaa, käytännössä mahdotonta. Paras kuvannusmalli oli Syyrian sodan eri osallisvaltion ja toimijan kumppanuuksia esittävä virtuaalinen kontaktikuva.
Keskeinen informaatio minkä tämä livekuva, jonka pari kertaa loukkasin tänne, oli: onpahan Härdelli!
Nyt kommentoitavan blogin suurin ansio nähdäkseni on vallitsevan tilannekuvan, siis yrityksen kuvata kansainvälisen intressi- ja kumppanuushalukkuuskartta lukuisten yksityiskohtien ja asetelmien kautta, realistisin ja yleinen kirjavuus.
Maailma on atomisoitunut, ei kokonaisvaltaistunut.
Näin on tapahtunut globalisaation ja talousperäisen etujen monimuotoistumisen pohjalta. Vallan ja valtiointressin kenttä rakentuu yleensä talouden ehdoilla, siihen kytkeytyvne ”laahuksineen” jotka eivät suinkaan ole yksinomaan taloudellisia, vaan mitä moninaisemmin historiaan, ideologiaa ym liittyviä seikkoja.
Tässä multikuviossa rajapintojen jännite, kitka nostaa lämpöä ja luo sähköä. Siksi elämme kohonneen sldanjhkan aikaa, joka voi laueta tuleksi ja taloudeksi miltei missä vain ja milloin vain. Kummallisia ja merkillisiä ”Beirutin satamamakasikneja” kun näyttää olevan eri tahoilla. Ja sitten pelin arvaamattoman actori, ihminen.
(Toivon ettei ”älykäs” tekstinpursotin sotke tätä surrealistiseksi mössöksi, kun lineaarikuvaus sinänsä on jo altis tulkinnan esittämiseen liittyville pulmille. Mieluiten piirtäisin tämän mutta sitä ei pysy tässä tekemään)
Ilmoita asiaton viesti