Huomioita ulkopoliittisesta tilanteesta

(Julkaistu myös sivustolla ollikotro.fi)

Kirjoitin ennen Yhdysvaltain presidentinvaalien tulosten selviämistä, että Suomen eliitin ilo Joe Bidenin valinnasta voi jäädä lyhytaikaiseksi. Mielestäni jo tässä vaiheessa voidaan sanoa, että näin on käynyt ja EU ei pääse tosiasiallisia ongelmiaan pakoon.

Ensimmäiseksi on todettava, että NATO on edelleen tärkeä asia Yhdysvalloille, mutta sen rinnalle on tulossa muita vähintään yhtä tärkeitä asioita. Isoja muutoksia Yhdysvaltain politiikassa ei kuitenkaan tule odottaa, sillä sen sisäinen tilanne on niin hajanainen ja demokraatit sekä republikaanit ovat erimielisiä monestakin asiasta, tosin esimerkiksi suhteessa Kiinaan niiden kummankin ajattelu on kriittistä. Olisi ehdottoman väärin olettaa, että Yhdysvaltain linjassa tapahtuisi merkittäviä muutoksia. Biden kyllä on mukana monessa, mutta ei sivustakatsojana, vaan haluaa myös käyttää valtaa.

Puhe EU:n strategisesta autonomiasta on kiihtynyt, mutta sillä on vain vähän poliittista katetta. Erityisesti EU:n jäsenmaiden ristiriitainen suhtautuminen kahteen asiaan paljastaa sen: NS II-kaasuputki jakaa voimakkaasti mielipiteitä, kuten myös puolustuksen kysymykset (transatlantismi versus ns. eurooppalainen puolustus). Lisäksi Kiinan kanssa tehty, tosin aavistuksen vaakalaudalla oleva investointisopimus ei ole ollenkaan USA:n mieleen ja USA:n suosion saaminen edellyttänee kovempaa Kiina-linjaa. Saksan taloudelle Kiina on tärkeä, joten näkemyksiä Kiinasta on vaikea saada yhtymään. Venäjä on Saksalle tärkeä energiakysymyksissä, mutta muussa kaupassa vähemmän tärkeämpi. Suurvaltasuhteissa on tilanne, jossa ylemmällä tasolla USA:n ja Venäjän suhteet olivat lämpimät, mutta alemmalla tasolla viileät. Nyt ollaan tilanteessa, jossa ne ovat kaikilla tasoilla viileät ja sillä on merkityksensä. USA:n suhtautuminen Venäjään tiukentunee, mutta mihin se johtaa, on toinen kysymys.

On yleisesti tiedossa, että iso merkittävä EU-maa on vaikeassa sisäpoliittisessa tilanteessa. Ranskan aluevaalit 2021, Ranskan presidentinvaalit 2022, Saksan liittopäivävaalit 2021 sekä Italian hätätilahallitus ovat epävarmuutta luovia tekijöitä. Britannia hakee itseään, mutta vain taloudellisiin mittareihin tuijottaminen olisi sen osalta väärin. Ainoa minkä voi sanoa varmasti on, että EU:lta puuttuu uskottavuus esiintyä kolmansiin päin itsevarmana. Tosin joidenkin arvioiden mukaan suurvallat pitävät parempana puberteetti-ikäisen lailla itseään hakevaa EU:ta kuin sitä, että jokin suurvalloista olisi arvaamaton. Kaikki suurvallat, mutta erityisesti Venäjä hoitavat suhteensa EU-maihin loppuviimein kahdenväliseltä pohjalta, sille on geopoliittiset perusteet.

Mitä tulee EU:n strategisiin tavoitteisiin, niiden osalta tulee muistaa, että ei ole vain merkitystä sillä, mitä ne ovat. Myös sillä on väliä, miten kolmannet maat niihin vastaavat. Amerikkalaisten kyllästyminen Kiinaan ja toisaalta Saksan tapa lähentyä Venäjää ja Kiinaa kertovat osaltaan tästä asetelmasta. Yhdysvallat hakee teknologisessa kilpailussa vahvaa asemaa ja haluaa voittaa sen. Jää nähtäväksi, miten Yhdysvaltain uudistettu vientivalvontajärjestelmä heijastuu yleisesti, mutta myös Suomen kaltaisiin maihin.

Vaikka Bidenillä on halua rakentaa ”demokraattisten valtioiden yhteisö”, on läntisen Euroopan ja Yhdysvaltain välillä merkittäviä aatepoliittisia eroja. Suurvallat ottavat tilan sieltä, missä sitä syntyy ja turvallisuus ymmärretään niin eri tavoin eri paikoissa, tämän osoittaa Venäjän vahva presenssi Syyriassa vuodesta 2013. Kiina hyödyntää myös jokaisen pelipaikan ja teki 400 miljardin euron arvoisen sopimuksen Iranin kanssa. Osui ja upposi, Kiinan vaikutusvalta Lähi-idässä kasvaa ja USA:n pakotepolitiikka sai vahvan julkisen vastustajan Pekingistä.

Saksan puolustusbudjetti on 12 kertaa Suomen puolustusbudjetin kokoinen, mutta Saksan armeijan suorituskyky pienempi kuin Suomen. Britannia on edelleen sotilaallisessa mielessä merkittävin eurooppalainen valtio. Silti monet näkevät, että Saksan politiikka tuo turvaa Euroopalle. Kuten sanottua, turvallisuus on laaja käsite.

Jos ”ETYK 5o” järjestetään Helsingissä 2025, vaatii se vuosien valmistelun. Vuonna 2015 julkaistu ETYJ:n raportti kertoo, että elämme erilaisissa todellisuuksissa ja edessä on kivinen tie seuraavaan ”Helsinki Final Actiin”.