Lyhyt ilo Joesta?

Seuraavien parin päivän aikana [todennäköisesti] selviäviin Yhdysvaltain presidentinvaaleihin on ladattu Suomessa erityisesti Trumpin häviötä toivovien osalta valtavasti odotuksia. Sekä YLE että HS ovat käyneet Bidenin puolesta kampanjaa niin sosiaalisessa mediassa kuin uutisissaan. Itse en lähde veikkaamaan kummankaan ehdokkaan puolesta. Kylmin tullee niille, jotka kuvittelevat Bidenin mahdollisen voiton muuttavan Suomen asemaa jotenkin helpommaksi.

Aavistuksen yllättäen Helsingin Sanomat toi esiin tämän pääkirjoituksessaan 29.10.2020

Trumpin jatko syventäisi pessimismiä. Toisaalta Bidenin Venäjä-linja on niin kova, että Venäjä muuttaisi toimintaansa. Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteen kärjistyminen voi kutistaa Suomen tilaa toimia Venäjän kanssa.

Ranskalaisessa Le Mondessa (25.10-26.10.2020, s. 2) ranskalainen nimettömänä siteerattu diplomaatti toteaa seuraavaa:

Biden olisi paljon kovempi ja koherentimpi Turkin kanssa ja yhtä kova kuin Trump Kiinan kanssa”

Mahdollinen suurvaltasuhteiden kiristyminen olisi siis näköpiiriissä, jos Bidenin odotettu kova linja toteutuu. Suomi tunnetusti tukeutuu Euroopan unioniin ja uusin ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko esittää (s.24) ”toimintakykyisen Euroopan unionin” turvallisuuden avaintekijänä. Se, miten ja millaista turvaa EU ja ketä vastaan tuo, selonteko ei kerro.

UTP-selonteko on kuitenkin johdonmukainen kokoomuksen suunnasta esitetyille kannoille, että määräenemmistöpäätökset ulkopolitiikan eräillä osa-alueilla olisivat Suomen etu.

”Määräenemmistöpäätösten ja rakentavan pidättäytymisen käytön lisäämisellä voidaan osaltaan vahvistaa EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehokkuutta, nopeutta ja uskottavuutta.” (s.28)

Presidentti Niinistö ilmoitti jo vuoden 2019 suurlähettiläspäivillä, että on valmis kaventamaan valtaansa, joten kyse on ilmiselvästi korkealla tasolla päätetystä linjauksesta, jolla Suomi haluaa sitoutua Saksan ja Ranskan ulkopoliittisiin tavoitteisiin.

”Sanottakoon nyt selvästi: kannatan voimakkaasti EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista silläkin uhalla, että se vähentäisi tasavallan presidentin valtaoikeuksia”.

Yhteenvedoksi tästä jää, että Suomi pyrkii asemoitumaan Saksan ja Ranskan linjaan ja uskoo voivansa näin välttyä ikäviltä tilanteilta ulkoistamalla vastuun muille. Näin ollen kyse on tilanteeseen vaikuttamisesta sillä, että heittäytyy itse passiiviseksi eikä siten, että pyrkisi huomioimaan oman geopoliittisen asemansa ja hakemaan omia ratkaisuita. Tällä linjalla on tietysti hintansa, tulonsiirrot eteläiseen Eurooppaan, meille epäedullinen eurovaluutta ja kuka ties tulevaisuudessa Suomi sotii Ranskan rinnalla vaikkapa Sahelissa tai muissa kriisipesäkkeissä? Yksioikoinen linja ei kuitenkaan huomioine ulkopolitiikan monivivahteisuutta, vaan paaluttaa sen enemmän ideologisen käsitteen, yhtenäisen EU:n varaan.

UTP-selonteko korostaa myös transatlanttisuutta valitettavasti taustoittamatta sitä, että USA on siirtänyt painopisteensä Aasiaan jo Obaman kaudella.

”Yhdysvaltain sitoutuminen Eurooppaan sekä kahdenvälisin järjestelyin että Naton kautta on keskeistä Euroopan turvallisuudelle ja myös Suomelle” (s. 30)

Ei ole uskottavaa, että Britannian ja Yhdysvaltojen suhteet huononisivat, olipa presidenttinä kuka hyvänsä. Kauppasopimus syntynee maiden välille.

Jos historiaa katsoo, Lontoo ja Washington ovat pystyneet koordinoimaan toimintaansa. Yhteinen kieli ja kulttuuriperimä yhdistävät. Suomea ei kulttuurillisesti tai kielellisesti yhdistä Manner-Eurooppaan eikä edes Skandinaviaan juuri mikään.

Suomessa tuntuu olevan edelleen vallalla käsitys siitä, että kiinnittyminen Saksan ja Ranskan johtamaan EU-federaatioon ja mahdollisuus samalla olla Yhdysvaltain ja Britannian melkein liittolainen ovat mahdollisia. Tämän takuuhenkilöksi Suomessa toivotaan Joe Bidenia.

Mikäli Yhdysvaltain ja Kiinan suhteet kiristyvät samanaikaisesti Yhdysvaltain ja Venäjän suhteiden kiristyessä, voi tilanne muuttua todella hankalaksi. Kiinan ja Venäjän mahdollinen tiivistyvä yhteistyö pakottaa myös Yhdysvallat miettimään, miten se resurssinsa jakaa.

* * *

Kannattaa olla varovainen siinä, mitä toivoo, sillä se voi joskus toteutuakin. Jääkö silloin Suomen poliittisen eliitin ainoaksi lohduksi Joe-sedän paluu Pariisin ilmastosopimukseen?

 

OlliKotro

Laura Huhtasaaren avustaja Euroopan parlamentissa. Kirjoittajan mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta minkään muun tahon kantaa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu