Nato on virheliike

Suomessa käydään aika ajoin keskustelua Natosta ja helposti syntyy vaikutelma, että erityisesti poliittisen eliitin piirissä jäsenyyttä haluttaisiin edistää, mutta koska sille ei löydy tukea kansan syvistä riveistä, jäsenyyttä hivutetaan eteenpäin. Tämä tehdään toki siksi, että uskotaan Naton tuovan turvaa. Muun muassa kokoomuksen europarlamentaarikko Petri Sarvamaa on vaatinut Nato-jäsenyyden välitöntä valmistelua helmikuussa 2021. Samanlaista retoriikkaa on kuultu myös eri suunnilta, esimerkiksi vihreistä, toki muualtakin. Vihreät ovatkin kulkeneet pitkän matkan Koijärveltä kohti täysiveristä EU-liittovaltion ja sen taustalla toimivien voimien sekä konglomeraattien tukiryhmää. Sen fuusioituminen kokoomuksen kanssa monella tasolla on ollut taitava operaatio ja monia ihmisiä on tämän tiimoilta jymäytetty. Vihreiden raivo on taitavasti onnistuttu muuttamaan trendikkääksi virtaukseksi, jonka päätavoite on kuitenkin Suomen itsenäisyyden lopettaminen, kuten Rosa Meriläisen pöhköstä kirjoituksesta on luettavissa.

Nato-keskusteluun on tuonut myös lisäkierroksia ruotsidemokraattien viimevuotinen päätös hyväksyä ns. ”Nato-optio” sekä Ukrainan tapahtumat. Ukraina tasankoineen Ranskasta Pohjois-Saksan ja Puolan kautta Venäjälle on kuitenkin erilaisessa asemassa kuin Suomi ja sen merkitys Venäjälle on erilainen. On Venäjälle strateginen intressi pitää Ukraina pois sotilasliitoista.

Kauniissa ja siistissä Genèvessä toteutuu huomenna 16.6 suurvaltatapaaminen, jonka asialista on raskas. Ukraina on tiettävästi myös aiheena. Merkillepantavaa on ollut, että huolimatta etukäteiskohinasta, Biden ei suinkaan ole luvannut Ukrainalle Nato-jäsenyyttä. Hänen mukaansa asia jää ”nähtäväksi”, Bideniä siteeraa amerikkalainen uutiskanava NBC.

Presidentti Putinin puhe Münchenin turvallisuuskonferenssissa vuonna 2007 oli merkittävä, sillä hän toi esiin Venäjän vahvat epäluulot Naton laajentumiselle ja kritisoi yksinapaista maailmanjärjestystä. Sittemmin tilanne on muuttunut, mutta tulee huomata, että huolimatta Naton vuoden 2008 päätöksestä edistää Ukrainan ja Georgian jäsenyyttä, kummastakaan ei ole tullut Naton jäsentä. Walesin huippukokouksessa 2014 Nato ei päättänyt mistään konkreettisesta Ukrainan hyväksi. Tästä voidaan päätellä, että riski sotilaalliseen yhteenottoon suurvaltatasolla olisi liian iso. Yhdysvallat ei ehkä halua sellaista.

On myös muistettava, että Nato on hyvin keskenään erimielinen kerho, jossa esimerkiksi Turkin toiminta on hyvin aktiivista. Turkin ja Kreikan välien kiristyessä vuonna 2020, EU-maat Italia ja Espanja estivät Kreikan ja Kyproksen vaatimat kovemmat pakotteet Turkkia vastaan.  Liittolaisuus sijaitsee siis hyvin kapeassa vaihteluvälissä ja kun tietyt rajat ylitetään, solidaarisuus muuttuu tuntemattomaksi käsitteeksi. Samanlaista epäyhtenäisyyttä on havaittavissa EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, jonka pohjana ei ole voima, vaan taitava sanankäyttö- ja pyörittely Brysselin salongeissa. Kokoomus onkin identifioinut ongelman ja haluaisi enemmän määräenemmistöpäätöksiä EU-ulkopolitiikassa. Toisin sanoen, kokoomus kokee, että olisi hyvä, jos pienet maat voitaisiin jyrätä. Hyötyjinä olisivat toki isot maat, kuten Ranska ja Saksa. Mutta kenen etu olisi se, että Suomella olisi vähemmän sanottavaa asioihinsa?

Kokoomus otti kuntavaalien alla Natoon kantaa ja vaati Suomea liittymään pian. Kuten Risto Volanen kirjoitti vuonna 2016, kyse vaikuttaisi olevan tilanteesta, jossa ”atlanttinen suurvalta usuttaa täällä ensimmäistä kertaa Leo Trotskin ja Napoleon III:n tavoin pieniä ystäviään omaa vastustajaansa vastaan”.  Suurvalta voi kuitenkin hylätä ystävänsä nopeasti. Yhdysvallat hylkäsi Syyrian kurdit, ”liittolaisensa” ja neuvotteli tukemansa Afganistanin hallituksen tietämättä Afganistanin tulevaisuudesta Talibanin kanssa.

Suomessa on valloilla kuvitelma siitä, että EU tuo meille jonkinlaista ”selkänojaa” ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Tätä käsitystä levittää moni hyvinkin oppinut henkilö. Suomalaisille on luotu väärä turvallisuuden tunne siitä, että kun luovumme omista oikeuksistamme aina vain enemmän, tuo se meille kerhon isojen poikien suosiota lisää. Kukaan ei osaa kertoa, millaista turvaa tuo miljardien maksaminen ”elvytysrahastoon”. Jos kuitenkin turvaa saa näin, miksi hyväksi kehuttu EU:n elpymispaketti onkin yht’äkkiä välttämätön paha? Eli turvallisuutta ja vakautta tuova paketti onkin paha? Jos kerran se on paha, mikä siinä on pahaa, kun paketin piti tuoda pelkkää hyvää?

Kokoomuslainen ja nuorsuomalainen ajattelu on Suomessa saamassa jalansijaa. Saksa siintää kokoomuslaisten mielessä, mutta ehkäpä he eivät ymmärrä, että suurvaltojen väliseen tasapainoon ei Suomen osalta sisälly Saksan ja Ranskan suurvaltasuunnitelmaa. Suomen etu nimenomaan olisi, että Suomi ei olisi osa suurvaltapeliä, vaan enemmän vakauttava tekijä. Suomessa syvällisempi ajattelu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta hukkuu teennäisesti luodun vasemmisto-oikeisto-vastakkainasettelun alle, vaikka hälytyskellojen pitäisi soida, jos vasemmistoksi itseään kutsuvat ajavat samaa intomielistä EU-politiikkaa, kuin niin sanottu oikeisto. Suurvaltapelin henkeen kuuluu, että jos jokin asia koetaan arvokkaaksi, sitä puolustetaan riippumatta liittokuntasuhteista.

Nato-jäsenyys olisi Suomelle oiva mahdollisuus tehdä vuosisadan virhe, sillä emme saisi mitään muuta kuin lisää riskejä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

+8
OlliKotro
Perussuomalaiset Helsinki

Laura Huhtasaaren avustaja Euroopan parlamentissa. Kirjoittajan mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta minkään muun tahon kantaa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu