Perussuomalaiset sumuttaa EU-politiikalla

Perussuomalaisten puoluekokous järjestetään tänä viikonloppuna Tampereella ja katson, että rivijäsenenä, joka ei kuulu tai ole koskaan kuulunutkaan puolue-eliittiin, haluan kommentoida EU-poliittisia asioita. Henkilövalintoihin en ota kantaa.Pidän olennaisena nostaa esiin Alexander Stubbin vuodelta 2010 peräisin olevan määritelmän, jonka mukaan

EU:sta ei koskaan tule liittovaltiota. Se tulee aina olemaan enemmän kuin kansainvälinen järjestö, vähemmän kuin liittovaltio. Mutta totta kai, kaikki yhteistyö vie liittovaltion suuntaan” (Yle 19.5.2010).

Stubb kertoo tuossa kommentissaan olennaisen: kaikki yhteistyö vie liittovaltion suuntaan. Suomalainen valtamedia ja poliitikot puhuvatkin mielellään ”yhteistyöstä”, koska se kuulostaa paremmalta. Yhteistyö merkitsee sanakirjan mukaan työn tekemistä yhdessä jonkin päämäärän eteen, ei orjuuttamista tai keskusohjattua hallintoa, mistä EU:ssa on kysymys. On kuitenkin arvokasta ja hienoa, että Suomen johtava euroglobalisti Alexander Stubb on avoimesti kertonut, mistä on kyse.

Suomessa EU kuuluu maahanmuuton ja pakkoruotsin osalta tabuteemoihin, joista uutisointi on sallittu vain yhdellä tavalla. Harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta ko. teemojen käsittely on varovaista, itsesensuroivaa ja kaunistelevaa. Jos joku todella tohtisi arvostella EU-liittovaltiokehitystä ja kyseenalaistaa EU-jäsenyyden, tulisi tällaiselle toimittajalle välittömästi ongelmia. Tätä kierretään arvostelemalla yksittäisiä EU:n päätöksiä ja näpertelemällä niiden ympärillä antaen ymmärtää, että EU on ihan hyvä juttu, kunhan vain tämä tai tuo päätös saataisiin muutettua ja muokattua. Luonnollisesti mediassa Suomi saavuttaa Suuria Voittoja, joka osoittaa kuinka taitavia me olemme. Olennaista olisi nähdä, että jokainen ”yhteistyöaskel” vie aina enemmän keskusohjatun EU:n suuntaan, jossa asioita ratkotaan pääosin määräenemmistöpäätöksillä. Suomen Suurista Voitoista kerrotaan aina laajalla rintamalla. Näillä todellisilla tai siis pääosin kuvitelluilla ”neuvotteluvoitoilla” ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä iso juna puksuttaa kohti EU-liittovaltiota. Korona-aikana nähtiin, kuinka Brysselin valtaapitävät taitavasti käyttivät hyväkseen epäselvän tilanteen ja loivat yhteisvelkainstrumentin. Harva muistaa, että Suomea (IL 28.4.2021) uhkailtiin, jos empisi. Tällainen uhkailu ei ollut minkäänlainen ongelma, koska se tuli EU:sta. HS ei räksyttänyt ”demokratiavajeesta”.

Samalla tavalla kuin Suomen eliitti on jo vuosia kannattanut ja kulissessa ajanut Natoa, kansaa valmistellaan jo uuteen askeleeseen, määräenemmistöpäätöksiin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi suurlähettiläspäivien puheessaan vuonna 2019, että

”kannatan voimakkaasti EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista silläkin uhalla, että se vähentäisi tasavallan presidentin valtaoikeuksia”

Tasavallan presidentti varmasti tietää mitä tuleman pitää, mitä hän itse haluaa, joten uusista vallansiirroista EU:lle lienee jo sovittu eliitin parissa. Kyse on vain siitä, miten ne markkinoidaan. Ottaen huomioon suomalaisten lammasmaisuuden ja hyväuskoisuuden, tehtävä ei ole vaikea.

Mikä on Perussuomalaisten rooli?

Perussuomalaiset on mediassa totuttu esittämään mediassa jonkinlaisena vastavoimana EU:lle ja EU-liittovaltiokehitykselle. Tämä väärinkäsitys on syytä korjata, sillä PS ei sitä ole. Perussuomalaisten rooli on kerätä tyytymättömien ääniä ja saada ne ohjautumaan itselleen, jotta ulkoparlamentaariset, EU:seen kielteisesti suhtautuvat voimat eivät saisi valtaa. Annan tästä muutaman esimerkin.

  1. Kun eduskunnassa käytiin niin sanottua elvytyspakettikeskustelua, perussuomalaisilla olisi ollut oiva mahdollisuus jarruttaa Suomelle taloudellisesti tuhoisan (maksamme 6-7 mrd, saamme ehkä 2 mrd) paketin hyväksyntää. Tiedän, että puolueen puheenjohtajisto sekä eduskuntaryhmän johto lopetuttivat keskustelun, koska kokoomus + muut isot uhkasivat jättää PS:n ulos seuraavasta hallituksesta ja viedä puolueelta puheenjohtajan paikat eduskunnan valiokunnissa. Keskustelu lopetettiinkin kuin seinään, vaikka jarrutusta olisi voitu jatkaa. Se siitä EU-kriittisyydestä. Jos puolue oikeasti olisi kansallismielinen, se olisi kaiken uhallakin vastustanut pakettia eri keinoin ja jarruttanut sen käsittelyä vaikka jouluun. Kukaan ei koskaan kysynyt puolue-eliitiltä, miksi jarrutuskeskustelu lopetettiin. Ei tietenkään, koska media tiesi syyn.
  2. Uudessa hallitusohjelmassa Sauli Niinistön julkilausumaa tavoitetta ulko- ja turvallisuuspolitiikan siirtämisestä EU:lle edistetään. Lainaus:

”Hallitus pyrkii vahvistamaan EU:n päätöksentekokykyä. Määräenemmistöpäätösten lisääminen on mahdollista vain rajatuilla ulko- ja turvallisuuspolitiikan aloilla, kuten pakotepolitiikassa.”

”EU-kriittinen” perussuomalaiset siis haluaa siirtää lisää valtaa EU:lle ja haluaa, että EU olisi entistä autoritaarisempi, sillä siitähän määräenemmistöpäätöksissä on kyse. Pakotepolitiikka on olennainen osa pakettia ja on erittäin vaarallista ryhtyä harjoittamaan sitä määräenemmistöpäätöksillä. Maailma voi muuttua. Entäs, jos olemme joskus mukana pakotteissa, joissa emme halua?

Voikin sanoa, että perussuomalaisten nykyinen EU-politiikka on kokoomusruotsalaista, EU-mielistä politiikkaa, jota kuorrutetaan näennäiskriittisyydellä.

3. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio totesi tänään 12.8 Yleisradiolle seuraavaa:

EU-keskustelun alustaa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio (ps.). Hän ei aio antaa suoria suosituksia ohjelmamuotoiluun, mutta kirjoittaa Ylelle sähköpostikommentissaan, että perussuomalaisuuteen kuuluu kansainvälisyyden ja kansakuntien välisen yhteistyön vaaliminen ja yhteistyöhalu Euroopassa tulevaisuudessakin.

– Me voimme siis jatkossakin antaa tukemme EU:n kautta yhteisiin ja perusteltuihin tarkoituksiin, kuten vapaakauppaan ja turvallisuuspoliittisiin intresseihin. Tämä ei poissulje sitä, että puolustamme kansallista etua ja omien kansalaistemme näkökulmaa EU:n byrokraattikoneen huonoja esityksiä vastaan.”

Eli EU-erosta tavoitteena ollaan siis luopumassa ja EU-vastaisuutta ei ole tarkoitus mitenkään edistää. Katajanokan Kampus, Merikasarmi, on siis jo nyt pehmittänyt miehen.

4. PS:n Euroedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner otti Helsingin Sanomissa kantaa siihen, mikä on perussuomalaisten uuden (tai vanhan, sillä olihan PS ERC:ssä 2014-2019) ryhmän sijainti puoluekartalla. PS vaihtoi kaksi päivää vaalien jälkeen europarlamenttiryhmää kokoomuksen painostuksesta, jo aiemmin sovitun mukaisesti. Koska Perussuomalaiset käytännössä hylkäsi itsenäisiä kansallisvaltioita kannattavan ID-ryhmän ja siirtyi euroatlantistiseen ja euroglobalistiseen ECR-ryhmään, muuttui täydellinen politiikan takinkäännös käytännön toimiksi. Tiedän jotain asiasta, koska seurasin asiaa läheltä.

Pirkko Ruohonen-Lerner kertoo avoimesti, mistä on kysymys:

”ECR- ja ID-ryhmiä erottaa esimerkiksi suhtautuminen Euroopan unioniin, Venäjään ja Natoon. ID haluaa romuttaa koko EU:n, kun taas ECR haluaa uudistaa EU:ta. ECR on parlamentin Venäjä-kriittisimpiä ääniä ja se suhtautuu Natoon ja transatlanttiseen yhteistyöhön myönteisesti.”

Kyse on lähinnä puolalaisten johtamasta, osittain epäsuoraan edelleen Ison-Britannian hallituksen ohjauksessa olevasta ryhmästä, joka ”kritisoi” aika ajoin EU:ta, tekee siitä lehdistötiedotteita samalla kun puolalaiset vahtivat, että saavat vuosittaiset 18 miljardia EU:n kassasta. Aika ajoin meuhkataan abortista ja puhutaan Venäjän ja Saksan menneisyydestä. Koska olen ollut ryhmässä töissä, tiedän, mistä puhun. Puhe ”EU:n uudistamisesta” on potaskaa. EU:ta ei voi uudistaa millään tavalla, sillä ei ole näköpiirissä, että perussopimuksia muutettaisiin niin, että jäsenmaille palautettaisiin valtaa. Koko Euroopan kansallismielinen kenttä havaitsi, että PS on ontto ja altis painostukselle eikä oikeasti EU-vastainen. Suhteet kansallismielisiin puolueisiin Euroopassa katkaistiin ryhmänvaihdoksella lopullisesti käyttäen tekosyynä ”Venäjä-korttia”. Tarkka lainaus uutisesta:

”Perussuomalaisten on EU-parlamentissa kuuluttava sellaiseen ryhmään, jonka jäsenpuolueita yhdistää tinkimätön länsimaisen sivilisaation ja eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen arkkitehtuurin puolustaminen”, puolue perustelee asiaa.”

Tarkoittaako tämä, että Saksan AfD ja Itävallan FPÖ eivät PS:n mielestä puolusta ”länsimaista sivilisaatiota”. Mitä ilmeisimmin. Eurooppalainen turvallisuuspoliittinen arkkitehtuuri eli EU-armeija ja vieraat joukot Suomessa kelpaavat nyt myös PS:lle. Ja tottakai kuuliaisuus Yhdysvalloille.

5. Jussi Halla-aho totesi ennen valintaansa puheenjohtajaksi, että ajaisi EU- ja euroeroa. Iltalehden 14.3.2017 uutinen löytyy tästä. Kului hiukan yli vuosi, kun samainen henkilö totesi, että EU-ero ei olekaan enää realismia. Uuden Suomen 26.5.2018) uutinen asiasta löytyy tästä.  Tänään 12.8.2023 eli yli kuusi vuotta sen jälkeen, kun Halla-aho ilmoitti ajavansa EU- ja euroeroa ja yli viisi vuotta sen jälkeen, kun EU-ero ei olekaan enää ”realismia”, julkaistaan uutinen, jonka mukaan EU-ero onkin edelleen Perussuomalaisten pitkän tähtäimen tavoite, mutta nyt se ei ole realismia, koska Venäjä.

”– Suomen tulisi tähdätä pitkällä tähtäimellä EU-eroon, mutta tällä hetkellä Euroopan yhtenäisyys on prioriteetti Venäjän hyökkäyssodan vuoksi, hän sanoi uutistoimisto Reutersille ennen perussuomalaisten puoluekokouksen alkamista lauantaina.” (IL 12.8.2023).

”– Mutta samaan aikaan tietysti tiedostamme yhä vallitsevan maailmantilanteen. Jakaantunut Länsi-Eurooppa olisi heikompi totalitaaristen maiden uhan alla, hän kommentoi.”

Tekisi mieli kysyä Jussi Halla-aholta, että eivätkö Euroopan maat voisi olla omasta tahdostaan ”yhtenäisiä”. Jos ne eivät omasta tahdostaan halua olla yhtenäisiä, niin eikö järjestelmä ole epädemokraattinen ja valtioiden itsenäisyyttä alistava?

Ottaen huomioon mainitsemani esimerkit, voidaan todeta, että Timo Soini oli ja ei ollut oikeassa. Timo Soini on oikeassa siinä, että puolueen retoriikka on täysin erilaista. Talouspolitiikka on käytännössä kopioitu kokoomukselta. Väärässä Timo Soini on siinä, että puolue pohjimmiltaan olisi muuttunut. Timo Soini ja hänen seuraajansa PS:n puheenjohtajina eivät halua EU-vastaisuutta, EU-euroa, euroeroa tai Yhdysvaltain taloudellisten intressien kyseenalaistamista. He haluavat New Yorkin finanssipääomalle ja samalla Yhdysvalloille kuuliaisen pohjoisen rakkikoiran, joka tekee niin kuin käsketään. Perussuomalaiset tarvitaan antamaan nöyryytetylle kansalle kanava, jotta pahin höyry pääsisi ulos.

Perussuomalaiset tarvitsisi suverenistisiiven, joka esittäisi näitä kysymyksiä. Sitä ei ole näköpiirissä. Loppuun vielä kysymys: Jos Timo Soini tulee valituksi EU-parlamenttiin 2024 ja siirtyy ECR:ään (jossa ja jonka taustavoimissa Vatikaania myöten hänellä on ystäviä), mahtuuko PS vielä ECR-ryhmään vai se saako etsiä itselleen uuden ryhmän?

OlliKotro
Vapauden liitto Helsinki
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

Kirjoittajan mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta minkään muun tahon kantaa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu