Play it again, Brexit

Brexitissä eli Britannian eroprosessissa saavutettiin tärkeä ja viimeinen iso virstanpylväs kun EU ja Britannia saivat erosopimuksensa valmiiksi. Ei ole odotettavissa, että sopimus enää kaatuisi. Kaikki 1246 sivua voi käydä lukemassa täältä.

Koska en ole juristi tai sopimusoikeuden asiantuntija, en lähde tässä ruotimaan sopimuksen yksityiskohtia. Isossa kuvassa olennaisimpana pidän täyttä tullittomuutta ja kiintiöttömyyttä kaupalle sekä sitä, että täysin politisoitunut EU-tuomioistuin ei pääse sorkkimaan riitojenratkaisua sopimusparttien välillä, vaan asia hoidetaan välimiesmenettelyn kautta. Britannia antoi kalastuksessa periksi EU:ille, mutta loppujen lopuksi kyse on siirtymäajasta, jonka jälkeen Britannia voi kiristää otettaan niin halutessaan. Eräänlaisena mittarina voi pitää myös Isänmaalleen Suuren Työn tehnyttä Nigel Faragen maltillisen myönteistä kommenttia. Lisäksi jopa Helsingin Sanomat-niminen julkaisu arvioi kirjeenvaihtajakommentissaan 26.12. samansuuntaista.

Ennen katsomista eteenpäin on syytä vielä kerran katsoa peruutuspeiliin. Entisen Suomen EU-suurlähettilään Jan Storen vuonna 2018 esittämä arvio meni aika pahasti metsään. Ulkopoliittisen instituutin hehkutus eron perumisella niin ikään. Myöskään obamalaiseen lahkoon kuuluvan EVA:n ekonomisti Sanna Kurrosen joululahjatoive jäi toteutumatta. Sannan joulu meni varmaan pilalle.

 

Myös vuonna 2018 annetut eräiden europarlamentaarikkojen arviot menivät aika vihkoon. Moni niitä uskoikin.

(Kuvankaappaus YLE:n jutusta)

Suvaitsevainen ja EU-mielinen ”media” oli täynnä Brexit-inhoa, mutta ehkä jonkinlaiseksi kyseenalaiseksi huipuksi nostaisin Aamulehden pääkirjoituksen 13.7.2018.

Vihainen Aamulehti vaati a) Brexitin perumista ja b) ilkamoi, että jonkinlaisilla lykkäyksillä Brexit saataisiin noin vain häivytettyä. Erikoinen tapa Aamulehdeltä arvostaa demokraattisen kansanäänestyksen tulosta. Mutta oikeusvaltioasioissa kannattaakin olla aktiivinen vain, kun räksyttää Puolalle tai Unkarille.

Kukaan ei  kyseenalaistanut päätoimittaja Jussi Tuulensuun antidemokraattisia kirjoituksia, mutta kun katsoo Jussin sanomalaista ja erkottunutta track recordia, ymmärrän kyllä miksi.

Kyseenalaisen kunnian lopettaa katsauksen menneeseen saa vihreiden Heidi Hautala. Heidi Hautala toivoi myös 27.4.2019 Brexitin peruuntumista ja kun niin ei käynytkään, Hautala ilmoitti 24.12.2020 , ettei ”hyväksy #Brexit johtoajatusta itsenäisyyden palauttamisesta”. Hautalan ja Aamulehden kommentti kertoo tiivistäen EU-eliitin ja verenhimoisen kartellimedian asenteen: suvereenia kansallisvaltiota ei ole olemassa ja vaikka olisikin, sellaista ei saisi hyväksyä tai edistää. EU-liittovaltiokehitys on totisinta totta ja se on EU-elitistien ja Suomen systeemimedian tavoite.

 

 

  * * *

Nykytilanteessa huomaa sen paniikin, jonka Brexit on Suomen konsensuseliitille aiheuttanut. Median ja Niinistön unelmavävy ja turpo-asiantuntijan viitassa esiintyvä Janne ”Rysky” Riiheläinen sääli brittejä vielä 21.12.2020. Rysky sai pitkän nenän, kun jopa HS:n Lontoon kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä vahvisti 27.12.2020 aivan toisenlaisen lopputuloksen.

EU-mielisten panikoinnissa näkyy selkeästi takertuminen narratiiviin, joka on nimenomaan narratiivi, ei objektiivisuuteen pyrkivä lausunto. Virallinen Suomi ei oikein tiedä, miten suun panisi. Se johtuu osittain siitä, että vaikka tosiseikat tiedetään, niiden tulkinta on väärä. Ilkka Kanerva valitteli turvallisuuspolitiikan puuttumista UK-EU-sopimuksesta 25.12.2020 julkaistussa twiitissään.

Tämä on erikoista, sillä Britannia ei ole missään vaiheessa ollut kiinnostunut EU:n turvallisuuspoliittisesta ulottuvuudesta. Tämä käy hyvin ilmi, kun lukee entisen Lontoon-suurlähettiläämme Pekka Huhtaniemen jo kauan aikaa sitten julkaistun kirjoituksen. Siksi on hyvin erikoista, että jonkin asian kuvitellaan nyt muuttuneen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Itse asiassa Saksan ja Ranskan pitkään ajama EU-armeija saa nyt entistä enemmän tuulta siipiensä alle ja kuka ties käy niin, että suomalaisetkin pääsevät pitkästä aikaan sotimaan Venäjän kanssa hiukan kuumemmissa olosuhteissa? Suomen konsensuseliitti toki tietää oikein hyvin, että EU-armeija tulee käyttöön Saksan ja Ranskan projekteihin. Ihan samalla lailla kuin Suomen maksamat vuosittaiset nettomaksumiljardit.

Britannian ajattelun keskiössä on se, että se ei halua tukea keskiseen Eurooppaan syntyvää Saksan ja Ranskan valtakeskittymää eikä enää  ideologisia rakenteita. Se toimii NATOn kautta ja tekee tarvittaessa omiin etuihinsa pohjautuen puolustusyhteistyötä. Tähän ideologinen EU-puuhastelu ei sovi. Suomi ei kuitenkaan tiettävästi halunnut ärsyttää Britanniaa sopimusneuvotteluissa eikä kuulunut kaikkein rankaisuhaluisimpiin, mutta ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko osoittaa, että Suomi haluaa asemoitua eri puolelle kuin Britannia ja muut pohjoismaat. Koska Suomen konsensusmedian tuomaa romahdusta ei tullutkaan ja pankitkin jäivät (Financial Times 12.12.2020) Lontooseen, on konsensusmedian ja vanhojen puolueiden keksittävä koko ajan uusia juttuja, joilla Britannia voidaan esittää häviäjänä.

 

Tanskan kansanpuolue ilmoittautui jo viime kesänä EU:n vastustajaksi. Puolueen varapuheenjohtaja Morten Messerschmidt vaati 25.12.2020 kansanäänestystä EU-erosta.

Islanti veti aikoinaan EU-hakemuksensa pois. Norjastakin kuuluu kummia ja vaikka Norja maksoi paljon vähemmän kuin Suomi, taitaa norjalaisillekin riittää?

(Ilta-Sanomat 4.12.2020)

(Karjalainen 15.12.2020)

* * *

EU-mielisen valtaeliitin panikointi on johtanut hullunkuriseen tilanteeseen. Kun Ruotsi-yhteistyö on osoittautumassa kauniisti sanottuna ritsan arvoiseksi ,eli Ruotsista ei ole Suomelle tulossa apua, ehdottaa ammattidiplomaatti Jukka Seppinen EU:lle omaa ydinasearmeijaa. Ulkoministeri Tanner sai 1940 opetuksen, että Ruotsi ei lähde ottamaan vastuuta Suomen puolustuksesta, mutta valitettavasti puolustusministeri Kaikkonen uskoo edelleen henkimaailman asioihin

Jukka Seppinen sortuu samaan virhekuvitelmaan kuin Ilkka Kanerva, sillä tähänkään asti Britannian ydinase ei ollut EU-kollektiivin käytössä, joten miten epätoden ja olemattoman asian voisi korvata jollain EU-himmelillä? Kanervan ja Seppisen päätelmiin pääsee, jos uskoo, että a) EU-jäsenyys tuo turvaa ja b) että yhden EU-maan ydinase tuo turvaa kaikille. Vaikka olen kuinka kysellyt, ei minulle ole vieläkään selvinnyt, millaista turvaa Suomelle tuo vastuu muiden veloista eli jäsenyys velka- ja tulonsiirtounionissa.

Tämä kaikki on täysin loogista, koska premissinä on EU:n ”turvaa tuova” vaikutus. Se vain on, sitä ei tarvitse selittää tai perustella. Brexit paljasti hyvin sen ahdingon, jossa Suomi on. Se joutuu tukeutumaan epätoivoisesti Ranskan ja Saksan EU-liittovaltioon ja asettautumaan näin Atlantin valtojen intressejä vastaan. Samalla on vielä epäselvää, miten Suomen eliitin ihailema Biden valintansa tekee. Yhdysvaltojenkin resurssit ovat rajalliset ja se joutuu myös tekemään valintoja. Entäs jos käykin niin, että Bidenin toiminta vahvistaa Venäjän ja Kiinan yhteistyötä? Kun Suomi toisensa jälkeen pelaa korttinsa pois ja korostaa pakkomielteisesti EU-ulottuvuutta, voi peli olla kylmää.

* * *

Toivotan kaikille oikein hyvää tulevaa vuotta 2021 ja kiitän ahkerasta blogieni lukemisesta!

Loppuhuipennuksena vielä Osmo Soininvaaran analyysi tammikuulta 2017:

 

 

 

 

 

 

OlliKotro

Laura Huhtasaaren avustaja Euroopan parlamentissa. Kirjoittajan mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta minkään muun tahon kantaa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu