Rakkaudella, kokoomus

Saimme tänään 27.4.2021, kansallisena veteraanipäivänä, nähdä häpeällisen ja eriskummallisen näytelmän maamme poliittisessa elämässä. Tuntien kokoomuksen historian, en sinänsä ole yllättynyt. Kokoomus on puolue, jonka perustivat 9.12.1918 Suomeen saksalaista kuningasta ajaneet tahot. Tästä ideasta puolue ei ole näköjään luopunut, hiukan vain modifioinut, sillä nyt Suomeen ajetaan saksalaista liittokansleria. Se toteutti Saksan liittokanslerin suuruudenhullua EU-suunnitelmaa tänään ilmoittamalla äänestävänsä tyhjää elpymisrahasto-asiassa.

Mainostoimistojen kieltämättä hienosti brändäämät kokkarit tarjoavat suomalaisille mm.

  • suuryritysten ja kansainvälisen finanssikapitalismin edunvalvontaa
  • kansallisomaisuuden yksityistämistä
  • massamaahanmuuttoa
  • EU-liittovaltiokehitystä
  • EU-tukipaketteja
  • pakkoruotsia

Olen aiemminkin pohtinut kokoomuksen edesottamuksia ja puhtaan analyyttisesti tarkasteltuna puoluetta tulisi myös onnitella. Se nimittäin onnistuu olemaan ”sinivalkoinen” ja kertomaan toreilla ja turuilla teltan nurkalla kaikkea sellaista kivaa, mitä keskiluokkainen ja vähän varakkaampikin suomalainen haluaa kuulla. Yrittäjien ja eläkeläisten asiat halutaan kuntoon, mutta herää kysymys, miksei niitä ole laitettu niinä vuosina, kun kokoomus on ollut vallassa. Ei kuitenkaan kysytä nyt hankalia kysymyksiä.

Kokoomuksella on monet kasvot. Se ei siis missään nimessä ole kaksinaamainen. Se on pahempi, se on moninaamainen. Maakunnissa meillä on sitä vanhaa ”sinivalkoista” kokoomusta (toki yhtä EU-liittovaltiokiimaista kuin Helsingissäkin), Turussa on tarjolla taas avoimen natohullu ja Suomen itsenäisyyden lopettamista ajava Turun kokoomus. Helsingissä taas on sopivia välimuotoja. Meillä on Wille Rydman sekä Atte Kaleva ja Espoossa Tere Sammallahti. He saavat laskuharjoitusten jälkeen äänestellä vähän vapaammin ja sanoa vähän ”tiukemmin”. Ben Z. välillä vähän kanssa sanoo suoremmin. Mutta sillä ei ole mitään väliä, sillä isossa kuvassa kokoomus ei äänestä EU- tai maahanmuuttokriittisesti. Wille Rydmanin blogi vuodelta 2012 on kouluesimerkki vale-EU-kriittisyydestä, joka ei tarkoita mitään. Se päivittelee ja pohtii, muttei kyseenalaista perustavanlaatuisesti EU-liittovaltiokehitystä tai vaadi sen lopettamista.

Taustalla on kaikessa fanaattisen kritiikitön suhtautuminen EU:hun ja Natoon. Niistä kokoomus ei luovu. Mutta se onnistuu puhuttelemaan suomalaisia asian vierestä puhumalla esimerkiksi ”sosialismista”, mutta todellisista perustason kysymyksistä, kuten EU-liittovaltiokehityksestä vaietaan. Annetaan ymmärtää kaikenlaista, mutta kuluttajansuojaa äänestäjälle ei ole.

Kiinnostavaa on, kuinka kauan ihmiset antavat huijata itseään? Wille Rydman kertoi taas tänään olevansa kriittinen , mutta kauanko useiden rattaiden peli jatkuu ja millainen on pelin loppulasku? Milloin suomalaisille riittää?

+9
OlliKotro
Perussuomalaiset Helsinki

Laura Huhtasaaren avustaja Euroopan parlamentissa. Kirjoittajan mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta minkään muun tahon kantaa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu