Sauli Niinistön kauhu: Angloamerikkalais-kiinalais-venäläistä yhteistyötä Nigerissä

Suomessa on hyvin yleinen tapa tuomita kaikenlainen kolonialismi ja erityisesti kaikenlainen Afrikkaan kohdistunut vääryydenteko ja rasismi. Poikkeuksen rasismin ja kolonialismin tuomitsemisesta muodostavat tietenkin suomenruotsalaisten synkät teot suomalaisia kohtaan, Freudenthalin synkimpien oppien mukaan. Kielikiintiöt yliopistoihin, Ahvenanmaalla suomenkielisiin kohdistuva kielirasismi joitain mainitakseni. Ruotsinkielisten mukava, valmiiksi pehmustettu elämä omine kouluineen, yliopistoineen, salaseuroineen (esim. Stella Nylandensis), säätiöherroineen, uraputkineen, lepokoteineen ja seurakuntineen on kuin buurien ajan Etelä-Afrikasta. Maahanmuutto ja pakolaisuus ovat jättekiva, mutta omat karjalaiset eivät pyhälle ruotsalaismaalle kelvanneet. Orja-suomenkieliset palvelevat suomenruotsalaisia herroja ja rouvia orjien omalla kielellä, pakkoruotsilla, hamaan loppuun asti, aina ja ikuisesti. Lisäksi suomenkielisissä on vielä oma hännystelijäjoukkonsa, joka pientä korvausta vastaan pokkuroi vieläkin enemmän – osa jopa pelkästä pokkuroinnin ilosta.

Afrikkaa onkin kohdeltu väärin aikojen saatossa. Eurooppalaiset valtiot, kuten Belgia, Ranska, Britannia, Hollanti ja Saksa puhumattakaan Yhdysvalloista, ovat ryöstäneet Afrikkaa vuosisatoja. Pitkäänhän narratiivi oli se, että me suomalaisetkin olemme syyllisiä tähän ja jonkinlaisessa korvausvelassa Afrikalle, muistathan sen Oulun tervan, jolla orjalaivat tervattiin.

Kun maailma muuttuu, myös tarinat ja narratiivit muuttuvat. NATO- ja EU-Suomeen on tullut aivan uusi suhtautuminen Afrikkaan. Afrikassa onkin nyt hyvää ja huonoa kolonialismia. Aiemmin paheksittu ranskalainen kolonialismi on valkopesty ja nyt syyllisiä ovatkin Kiina ja tietenkin by default Venäjä.  Suomen Nairobin suurlähettiläs Pirkka Tapiola vihjaa Turun Sanomissa 16.8.2023, että venäläiset raiskaisivat Afrikassa. En tiedä, mikä on totuus, mutta jostain syystä suurlähettiläs Pirkka Tapiola unohti kertoa, että vuonna 2006 Ranska esti verisesti yrityksen (Ylen uutinen asiasta) kaataa Tshadissa vallan vuonna 1990 kaapannut Idriss Débyn hallinto. Tämä on vain yksi esimerkki. Ranskan operaatiot Afrikassa hakevatkin verisyydessään vertaansa. Ranskan ja EU:n saarnapuheille demokratiasta, vaaleista ja ihmisoikeuksista voikin suhtautua runsaalla varauksella, kuten Afrikassa yhä enemmän tehdään. On siis mukavia diktaattoreja (jotka tottelevat EU:ta, USA:ta tai ”länttä”) ja sitten on sellaisia, jotka ovat ikäviä, kun eivät tottele. Tämä lienee siis myös suurlähettiläs Pirkka Tapiolan ”viesti”.

Niger ja BRICS – Suomen eliitin uudet kipupisteet

Nigeristä kuuluu kuitenkin nyt kummia. Kun lännen suosima presidentti Mohamed Bazoum syrjäytettiin 26.7.2023, Yhdysvaltojen reaktio jäi kokonaisuutena kovin vaisuksi. Selitystä ei tarvitse hakea kaukaa. 7.8.2023 Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nuland saapui Nigeriin ja tapasi myös uuden hallinnon edustajia, kuvaten keskusteluja heidän kanssaan ”rehellisiksi ja ei aina helpoiksi”. Lehdistölle Victoria Nuland kuvasi asiaa myös näin:

”We kept open the door to continue talking.” (linkki USA:n ulkoministeriön tekstiin).

USA ei siis suinkaan lähtenyt suoralta kädeltä tyrmäämään uutta hallintoa, kuten ei Venäjäkään, joka vieläpä tuki Mohamed Bazoumin välitöntä vapauttamista 27.7.2023 eli vain päivä vallanvaihdon jälkeen. Vaikka Yhdysvallat evakuoi tietenkin siviilejään, oli liikennettä myös toiseen suuntaan. Kahdeksantoista kuukautta tyhjänä ollut Yhdysvaltain suurlähettilään tuoli yht’äkkiä täytettiinkin. Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedote kertoi karriääridiplomaatti Kathleen A. Fitzgibbonin nimityksestä Nigerin pääkaupunkiin Niameyhyn 19.8.2023 eli viime lauantaina.

Mistä tämä kaikki kertoo? USA on investoinut valtavasti Nigeriin ja heillä on droonien testauspaikka ja tukikohta Agadezissa, maan keskiosassa. USA on merkittävällä tavalla kouluttanut Nigerin armeijaa radikaaleiksi ja jihdadisteiksi luokittelemiaan ryhmiä vastaan. Yhdysvallat ei halua luopua sotilaallisesta läsnäolostaan Nigerissä. Unohtaa ei pidä, että Britannia, Yhdysvaltojen tärkein Atlantin liittolainen on iso ja pitkäaikainen kaupallinen toimija Nigerissä. Joulukuussa 2022 Niger, Benin ja Yhdysvallat allekirjoittivat mittavan (504 milj.dollaria) sopimuksen liikenneväyläinvestoinneista. Kiina on Ranskan jälkeen maan isoin ulkomainen taloudellinen toimija, jolla on iso kiinnostus maan öljyyn ja uraniumiin; PetroChina toimii Agademin öljykentällä vuodesta 2011. Vuonna 2019 sovittiin, että 2000 km pituinen Afrikan pisin öljyputki rakennetaan Beninin valtion ja Agademin välille — kiinalaisvoimin — sillä hankkeesta vastaa China National Petroleum Corporation.

Ranska oli luonnollisesti pettynyt Yhdysvaltojen reaktioon ja Ranska reagoi voimakkaasti, olihan kyseessä suoranainen korvapuusti päin kasvoja. Kuten pariisilainen Le Figaro 13.8.2023 uutisoi, katsoi nimetön ranskalainen diplomaatti, että ”tällaisten liittolaisten kanssa ei enää tarvita vihollisia”. Jutun otsikon mukaan Ranska pelkää, että Yhdysvallat pettää sen.

 

(Kuvakaappaus Le Figarosta 13.8.2023)

Ranska joutui jo perääntymään Malista ja Burkina Fasosta. Tämä on Ranskalle uusi arvovaltatappio, varsinkin siksi, kun Yhdysvallat hylkäsi sen kuin nallin kalliolle tyrmäten sotilaallisen puuttumisen maan asioihin. Yhdysvallat puolusti siis omia sotilaallisia intressejään ja Britannian kaupallisia etuja. Edellä mainittujen profitöörien lisäksi hyötyjä on tietenkin Venäjä, jolla on hyvät suhteet useisiin alueen valtioihin eikä kolonialismin ja rasismin tahrimaa menneisyyttä.

Nigerin tilanne on saanut Suomessa erittäin kapean tilan julkisuudessa ja luonnollisesti YLE esittää, että Yhdysvallat ja ”länsi” olisi jollain tavalla jäänyt huonoon asemaan, koska Venäjä.

Yleisradion on pakko näin tehdä, sillä vain näin voidaan esittää Venäjä syyllisenä ja pahantekijänä. Tosiasiassa Ranska ja EU saivat tukkapöllyä, kun suurvallat, mukaanlukien USA, jakoivat potin Nigerissä. Ranska sai lisää ongelmia, kun Algeria kielsi tänään 22.8.2023 Ranskaa käyttämästä ilmatilaansa sotilaallisiin tarkoituksiin. France24:n uutinen on luettavissa tästä ranskaksi.

Näin toimivat siis suurvallat, kun on tosi kyseessä. Ilman isompia ongelmia Ranskan puuhastelut Länsi-Afrikassa on pyyhitty pois ja tilalle tulee uusi komento. Vaikka Suomen sensuuri piilottaa Ranskan ja Yhdysvaltain väliset jännitteet, eivät tosiasiat muutu. EU saa jatkossakin olla Yhdysvaltojen taloudellinen vasalli, mutta sen ei kannata liikaa kukkoilla atlantisti-isännille. Tämän Sauli Niinistökin tietää, sillä Niinistö on enenevässä määrin alkanut puhua BRICS-maista.

Kesäkuun alussa Sauli Niinistö hermoili BRICSistä Iltalehden haastattelussa.

”Niinistön mukaan häntä kiinnostaakin erityisesti Brics-maiden keskinäisen toiminnan edistyminen. Ennen kaikkea Niinistö kuitenkin toivoo, ettei maailma jakautuisi kahteen”.

Niinistö ei ymmärrä, että maailma on jakautumassa kahteen ja juuri siksi sillanrakentajille olisi kysyntää ja tarvetta. Sauli Niinistö on kuitenkin halunnut asemoida Suomen osaksi leiriä, joka on BRICS:ille vastakkainen. Tästä ei pääse enää eroon, valinta on lopullinen.

Suurlähettiläspäivien puheessaan 22.8.2023 Sauli Niinistö puhui uudelleen BRICSistä. Asia on selvästi jäänyt vaivaamaan.

”Kotoiset suurlähettiläspäivämme eivät ole kuluvan viikon ainoa merkittävä kokous. Viittaan BRICS-maiden huippukokoukseen Etelä-Afrikassa.

Kaksi asiaa tuossa kokouksessa pistää silmään. Ensiksikin, lännelle haetaan ja rakennetaan nyt vastavoimaa. Ja on tällä pyrkimyksellä vetovoimaakin. Moni maa haluaisi liittyä BRICS-joukkoon mukaan.

Toiseksi, näyttää selvältä, että BRICS ei ole mikään monoliitti. Se sisältää myös maita, joilla on kovin erilaiset lähtökohdat. Ryhmittymän jäsenet taitavat itsekin ymmärtää, että pelkästään jonkin asian vastustaminen ei riitä pontimeksi. Onkin syytä seurata tarkkaan minkälaisia uusia avauksia BRICS-maat alkavat tuoda esiin. Ne kaikki tuskin ovat lännelle mieleen.”

Sauli Niinistö tyytyy tällä kertaa vain piikittelemään BRICS-maita erimielisyyksistä, joista ei kuitenkaan esitetä yhtään esimerkkiä. Hän joutuu myöntämään, että moni maa haluaisi mukaan BRICS-yhteisöön. Sauli Niinistö on tosin ymmärtänyt BRICSin idean väärin, sillä sen teema ei ole yhden asian tai jonkin asian vastustaminen. Kun havaitaan, että Niinistön mainitsemalle ”lännelle”  hänen mukaansa tuskin kaikki BRICS-maiden avaukset ovat mieleen, niin Nigerissä tapahtuu. Siellä länsi pelasi aivan erilaisen pelin ja sekös Sauli Niinistöä ja hänen lahkoonsa kuuluvia taitaa jännittää.

P.S. Ja hauskinta on, että EU:n Afrikka-asioista ja EU:n vaikutusvallasta Afrikassa vastaa komissaari Jutta Urpilainen (sdp).

 

 

 

OlliKotro
Helsinki
Ehdolla aluevaaleissa

Kirjoittajan mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta minkään muun tahon kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu