Suomen turvallisuuspoliittinen tuuliajo

Wipert von Blücher, Saksan suurlähettiläs Helsingissä 1935-44, esitti kuuluisaksi tulleen ajopuuteorian , jonka mukaan Suomi joutui tahtomattaan jatkosotaan. Myöhemmin ajopuuteoria on kyseenalaistettu, jopa kiistetty kokonaan ja tilalle on esitetty koskiveneteoriaa. Asian historiallinen löyhä paralleeli on siinä, että myös vuonna 2020 suomalaisille kerrottiin, kuinka Saksan tarjoamalle linjalle Euroopan suunnan määrittelyssä ei ole vaihtoehtoja ja esimerkiksi EU-elvytysrahastosta kieltäytyminen olisi ollut mahdotonta. Saksalla on tälläkin kertaa asialleen paras mahdollinen asiamies, germaanista filologiaa opiskellut eurooppaministeri Tytti Tuppurainen.

Huolimatta suomalaisen median euforisesta hehkutuksesta, ei Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos tuo Suomen salonkien ja toimituksien toivomaa tilannetta. Yllätyksekseni Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn totesi 23.1.2021 Ylen Ykkösaamussa (ajassa 19:30-19:43), että Yhdysvallat tulee esimerkiksi kauppapolitiikassa jatkamaan ”ei ehkä Trumpin menetelmiä, mutta Trumpin politiikan sisältöä”.

Yhdysvallat lähti aikoinaan Iranin ydinsopimuksesta ja EU on kovasti toivonut sen paluuta siihen. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että näin ei ole käymässä. Entinen Obaman neuvonantaja Dennis Ross suositteli tällaista toimintalinjaa Washington Postissa 19.1.2021 julkaistussa kirjoituksessaan.

Saksan liittokansleri Merkel oli toki heti lupaamassa Atlantin taakse enemmän Saksan ja Euroopan ”kansainvälistä ja sotilaallista” sitoutumista (Engagement). Huomionarvoista on, että Merkel lupaa sitä myös Euroopan puolesta. Tämä vastannee kotoperäisten EU-uskovaisten ja erityisesti kokoomuslaisten huutoon siitä, että EU:lle tulee saada oma armeija. Onko siis niin, että pian suomalaiset pääsevät myös sotimaan ympäri maailmaa kriisipesäkkeisiin Ranskan ja Saksan etujen tähden? Merkel tuskin varmisti tätä TP-Utvalta, mutta mitäs pienistä?

Saksa aikoo kuitenkin pitää päänsä Nord Stream 2-putkihankkeessa ja CDU:n vastavalittu puheenjohtaja Armin Laschet otti 22.1.2021 Frankfurter Allgemeine Zeitungille antamassaan haastattelussa kantaa hankkeen läpiviemisen puolesta. Laschet perustelee kantansa seuraavasti:

”Olen ensinnäkin tehnyt selväksi, että se on taloudellinen hanke. Ja ydinkysymys on: Nouseeko sen myötä riippuvuus venäläisestä kaasusta? Jaan siinä saman vastauksen, jonka liittokansleri antoi Münchenin turvallisuuskonferenssissa: Kaasumolekyylissä ei voi havaita sitä, tuleeko se maa- tai meritietä putkessa luoksemme. Se, että hankimme kaasua Venäjältä on ollut realiteetti 50 vuotta, niin oli myös kylmän sodan aikoina. Ja niin tulee olemaan ennustettavassa tulevaisuudessa. Tarvitsemme energialähde kaasua ennustettavassa tulevaisuudessa, kunnes pystymme kattamaan koko energiatarpeemme uudistuvista lähteistä. ”

Tässä linjauksessa Laschet on lähellä Suomen hallitusta, jolle NS 2 on taloudellinen hanke. Baltian maat ja Puola (sekä Biden) ovat asiasta kovin eri mieltä, mutta jakolinja ei rajoitu vain tähän. Niiden suhtautuminen puolustuskysymyksiin on atlantistinen, kun taas Ranska ja Saksa (kuten edellä mainittu) haluavat eurooppalaisia puolustusjärjestelyjä eli esimerkiksi Suomen omien sotiensa kanssasotijoiksi. Tällehän tasavallan presidentti Niinistö näytti vihreää valoa suurlähettiläspäivillä 2019 pitämässään puheessa. Tosin Yhdysvallat ei taida olla näistä kaasuputkista ja puolustusjärjestelyistä yhtä innostunut?

Välimerellä nähtiin jokunen aika sitten kovin vähälle huomiolle jäänyt episodi, jossa Espanja ja Italia torppasivat kovemmat Turkki-sanktiot, vaikka Kypros ja Kreikka niitä vaativat. EU ei siis pystynyt antamaan minkäänlaista turvallisuuspoliittista selkänojaa Kreikalle ja Kyprokselle. Suomen Viralliselta Turpo-ekspertiltä hajosi myös kasetti, kun asiasta tiedusteltiin. Herkkään paikkaan osui. Varmaan Suomen turpospelialistia jännittää, sillä Turkin linja on kovenemassa ja se ei katso hyvällä EU:n räksytystä.

EU tosin kohtaa pieniä kriisejä siellä sun täällä, nyt hiertää, kun Britannia ei halua myöntää ”EU:n suurlähetystölle” Lontoossa diplomaattista statusta. Tämä on aivan oikein, sillä EU ei ole valtio. Kuvaavaa ja huolestuttavaa on, että se haluaisi itseään sellaisena kohdeltavan.

EU ja Kiina saivat pitkään suunnitteilla olleen investointisopimuksen solmittua. Tämä tuskin miellyttää Bidenia, mutta sitäkin enemmän Saksaa, jonka arvioidaan olevan suurimpia hyötyjiä siitä. Näin arvioi muun muassa 13.1.2021 Le Figaro-lehdessä ranskalainen taloustieteilijä Yves Perez. Saksa sai investointisopimuksen, Ranska elvytysrahaston, mutta mitä sai Suomi ison laskun lisäksi?

Biden joutuu myös tarkkaan miettimään, millaisiin hankkeisiin hän lähtee mukaan. Venäjän ja Kiinan lähentyminen ja mahdollinen strateginen kumppanuus ovat kehityskulkuja, joilla on todellisuuspohjaa. Se, että Biden nimitti Victoria Nulandin varaulkoministeriksi lisää todennäköisyyttä Venäjän ja USA:n välien kiristymiselle. Jos Suomi tukeutuu Saksan ja Ranskan ajamaan Kiina- ja Venäjä-linjaan, on ristiriita Yhdysvaltojen kanssa ilmeinen. Tätä ristiriitaa Suomen valtaapitävien piireissä kammoksutaan ja siksi sitä ei käsitellä julkisuudessakaan.

Entinen Yhdysvaltain armeijan korkea-arvoinen upseeri esitti asian aika suoraviivaisesti:

Risto Volanen tiivisti hyvin Ruotsin puolustusministerin haastattelua seuranneessa blogissaan, miten Suomi on jäämässä pohjolassakin kovin yksin:

”Haastattelun mukaan Ruotsi jatkaa sotilasliitto Naton osalta vuoden 1812 politiikkaansa, rakentaa Pohjolaan suoraan Yhdysvaltoihin kytkeytyvää sotilaallista kudelmaa eikä mainitse EU:ta turvallisuuspoliittisena tekijänä.”

Kun maailmanpolitiikan realiteetit tulevat vastaan, jopa EU pystyy muuttamaan mieltään. Kovalla tohinalla vuonna 2020 Venezuelan oppositiojohtaja Guaido tunnustettiin maan lailliseksi johtajaksi. Tammikuussa 2021 kelkka kääntyi kaikessa hiljaisuudessa. Tällainen organisaatio tuo Suomen konsensusmedian mukaan meille ”turvaa”. Tosin paljonko medialla on enää uskottavuutta, kun sen mukaan elvytyspakettikaan ei maksa mitään, kysykää vaikka HS:n Paavo Rautiolta.