Suomettumista pakoon aavikolle ja aroille

Väittäisin Malin olevan meille suomalaisille suhteellisen tuntematon maa, yhteyksiä Suomella on ollut enemmän muihin Afrikan maihin, kuten vaikkapa Sambiaan, jonka kehitysavusta tosin jopa Suomi luopui jatkuvien väärinkäytösten takia. Suomi on ollut Malissa sotilaallisesti aktiivinen vuodesta 2013 ja 26.8.2021 päätettiin, että Suomi entisestään lisää läsnäoloaan Malissa. 17.9.2021 tuli kuitenkin kylmä suihku, kun selvisi, että Malin sotilashallitus kaavailee venäläisiä palkkasotilaita Maliin. Suomen valtiojohto ei ole halunnut kommentoida Malin tilannetta mitenkään, kun hallitusradio Yle asiaa (linkin uutinen) tiedusteli.

Ehkä vaiteliaisuudelle on syynsä, sillä afrikkalainen sotatantere, jossa suomalaiset joutuvat mahdollisesti vastakkain venäläisten sotilaiden kanssa ei ole erityisen houkutteleva ajatus, varsinkaan, kun Suomi ei mitään alueella voi saavuttaa. Ranskan reaktio on sen sijaan ollut voimakas ja maan puolustusministeri Florence Parly uhkasi Malia 29.9.2021″kansainvälisen yhteisön tuen menettämisellä”, jos se ottaa venäläisiä sotilaita maahan. Mitä ikinä tällä ”tuella” tarkoitetaan”, on jäänyt epäselväksi.

Ranska siis sallii oman sotilaallisen toimintansa entisissä siirtomaissaan, mutta entisillä siirtomailla ei olisi siis oikeutta valita, kenen kanssa ne tekevät yhteistyötä. Tässä on paralleeli suhtautumiselle, jota Ranska harjoittaa Suomeen, kun joku Suomessa edes muodollisesti puhuu vaikkapa EU:n velkasäännöistä. EU-eliitillä on aivan oma logiikkansa tässä, mutta omalla tavallaan se on johdonmukaista. Entinen komission pj Jean-Claude Juncker perusteli Ranskan budjettialijäämän hyväksymistä 2016 sillä, että ”Ranska  on Ranska”. Suomella on edessään siis iso päätös, mutta ehkäpä kaikessa hiljaisuudessa TP-UTVA voi mennä ”kansainvälisen yhteisön” selän taakse, jos Mali ei sattuisikaan enää kiinnostamaan. Ehkä kannattaisi tosissaan ottaa järki käteen?

Saksalainen Welt am Sonntag kertoo tänään, että EU suunnittelee suljettujen ovien takana sotilaskoulutusoperaatiota Ukrainaan. Weltin tietojen mukaan Puola, Romania ja Slovakia, mutta myös Suomi ja Ruotsi ovat ilmaisseet tukensa tälle ja tiedot perustuvat asiakirjavuotoon.

En tiedä, tietääkö ulkoasiainvaliokunta tai Ilkka Kanerva asiasta, mutta mahdollinen sotilaallinen toiminta Ukrainassa on Suomelle iso askel tuntemattomaan. Mauno Koivisto varoitti aikoinaan Kaarle XII:n tiestä ja Paavo Väyrynen toi tämän esiin ansiokkaassa kirjoituksessaan 30.8.2021 ”Sauli Niinistön Suomi Kaarle XII:n tiellä”.

On eriskummallista, että Suomen valtiojohto on niin irrallaan historiasta, että Suomi suorastaan pyrkii osaksi kansainvälisiä selkkauksia, vaikka parasta olisi pysyä erossa. Ukrainan aroilla ja Malin aavikollako sitä suomettumista sitten pääsee pakoon?

 

 

 

+2
OlliKotro
Perussuomalaiset Helsinki

Laura Huhtasaaren avustaja Euroopan parlamentissa. Kirjoittajan mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta minkään muun tahon kantaa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu