Olisiko aika löytää ratkaisuja vammaisten työllistymisen suhteen?
Lauantaina 20.1.24 kymppiuutisissa puhuttiin vammaisten työllistymisestä ja siitä, kuinka moni vammainen ei uskalla hakemuksessa kertoa vammastaan https://www.mtv.fi/lyhyet/152c84912192abae2184 Olen sitä mieltä, että jos vamma ei vaikuta työstä suoriutumiseen, niin miksi siitä pitää kertoa? Uutisessa puhuttiin myös siitä, kuinka vammaiset kokevat syrjintää työelämässä. Tottahan se on, mutta samaa mantraa on hoettu kymmeniä vuosia, missä on konkreettiset ratkaisut? Meillä on Suomessa Työkanavaa, vammaisjärjestöjä, yrityksiä, te-palveluita jne. Se, että asia nousee välillä esille ja todetaan, että vammaiset kokevat syrjintää ei tuo kaivattua muutosta. Tarvitaan ratkaisukeskeisyyttä, konkretiaa ja vaihtoehtoja vaikka ne ei välttämättä heti toimisikaan, mutta sanat ilman tekoja on kuin ampuisi haulikolla taivaalle tai etsisi neulaa heinäsuovasta. Konkretia tarkoittaa esimerkiksi kohtaamista nähdä erilaisia ihmisiä, koulutusta työnhakijoillle ja työnantajille, esteettömyyttä, saavutettavuutta, työvalmennusta jne.
On myös virheellistä ja väärää luulla, että henkilö, jolla on vamma on vammastaan johtuen automaattisesti osatyökykyinen – väärin – ei ole! Ihminen on aina ja maailman tappiin asti yksilö, kuka pystyy ja tekee sellaisia työtehtäviä, joihin vammat ei vaikuta millään tavalla. Esimerkiksi henkilö X voi olla liikuntarajoitteinen tai käyttää liikkumisen apuvälineenä pyörätuolia, joka toimii ihmisen jalkoina. Se ei ole rullatuoli, eikä sähkötuoli, vaan pyörätuoli tai sähköpyörätuoli. Se ei myöskään tarkoita sairasta tai vaivaista. Meistä kaikki ihmiset ovat erilaisia, jotkut ovat pitkiä, toiset lyhyempiä, osa käyttää silmälaseja, jotkut liikkuu autolla, toiset menee julkisilla ja osa käyttää taksia. Ei se sen kummempaa ole, mutta miksi on niin vaikeaa viedä näitä asioita konkreettisesti eteenpäin ja istua vaikka yhdessä sen kuuluisan pyöreän pöydän ääreen ja lähteä miettimään RATKAISUJA? Ei ole varmasti vaikea saada työnantajia ja työnhakijoita yhteen nokakkain ja lähteä miettimään, että nyt tälle kokonaisuudelle on tehtävä jotain. Haemmeko rahoitusta, lyömmekö osaamisemme yhteen, sparraammeko toisiamme vai mitä? Vaihtoehtoja on, kun vaan saadaan kaikki tarvittavat osapuolet saman pöydän ympärille ja sitoudumme yhdessä edistämään näitä asioita niin työnhakijoiden, kuin työnantajien näkökulmasta – muutetaan sanat teoiksi!
Siinä on ongelmana se, että aikoinaan rajoitettiin vammaisten pääsyä työmarkkinoille oikeus palkkatukeen ja on oltava työtön 1 vuosi, jotta saisi oikeuden palata saman työnantajan töihin 12 kk.
Sittemmin on rajattu 2 vuotta työttömänä, nyt 3 vuotta. Tuen kesto riippuu päätöksistä, että 5-10 kk. Enimmillään voi olla 24 kk mutta koskee niitä ikääntyneitä, joilla on todettu pysyvä sairaus tai vamma.
Palkkatukea voidaan myöntää heti eri työnantajalle, joka hakee palkkatukea haluamastaan henkilöstä. Minulla Turun kaupunki olisi halunnut jatkavan töissä mutta laki ja säännöt estävät tekemästä muissa paikoissa töitä, kun on sama työnantaja vaikka työtehtävät erilaiset.
Ruotsissa oli kokeiltu menestyksellisesti 5 vuoden palkkatukimallia, kun vaikuttavuus oli, lähes kaikki työllistyivät vapailla markkinoilla kuin verrokkiryhmään 1 vuoden palkkatuella, jossa työllistyi vain harvat.
Ei siinä ole järkeä, että CV:ssä lukee 5-10 kk töissä ja 2-3 vuotta työttömänä, jos ei ole mitenkään onnistunut saamaan töitä niiden vuosien välissä.
Näin tuntee olevan yhteiskunnan ulkopuolella ja syrjintää on aina.
MTV3:n videota en voi katsoa, kun ei ole tekstitystä. Sekin on syrjintä ja tiedonsaannin estämistä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista. Tuo palkkatukimaailma on tosiaan mielenkiintoinen ja hyvin avasit sitä, kiitos. Oletko miettinyt / onko mahdollista työllistyä muuta kautta, kuin palkkatuella? Invalidiliitolla oli muutama vuosi sitten Sopivaa työtä kaikille – konsepti, jossa oli mukana työvalmentajia auttamassa esimerkiksi työpaikkojen hakemisissa, hakemisten tekemisissä, haastatteluihin valmistautumisessa jne. Se koettiin hyväksi erityisesti siksi, koska työvalmentajilla oli riittävästi aikaa työnhakijalle. Nykyään yksi vaihtoehto on myös Work pilots -keikkatyöalusta https://workpilots.fi/
Hyvä huomio jälleen kerran tuo saavutettavuus!
Ilmoita asiaton viesti
Eikö tämä etene?
”Suomeen perustetaan uusi, valtion omistama erityistehtäväyhtiö Työkanava Oy. Sen tehtävä on edistää vaikeimmassa asemassa olevien osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä. Yhtiö tukisi työllistettävien valmiuksia niin, että he Työkanavassa ensin työskenneltyään saisivat työpaikan avoimilta työmarkkinoilta.”
https://stm.fi/-/1410877/suomeen-perustetaan-valtionyhtio-tyollistamaan-vaikeimmassa-asemassa-olevia-osatyokykyisia
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista Antti. Tuo työkanava on yksi mahdollisuus ilman muuta. Sen toimivuudesta ja tuloksista ei ole tullut tietoon ainakaan vielä kovin paljon. Kuten kirjoitin, niin tässä olisi koulutuksen paikka kokoontua yhteen ja miettiä missä ollaan tällä hetkellä menossa, mikä on hyvää ja mitä pitää kehittää 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Vammaisuus kyllä usein johtaa joko työkyvyttömyyteen tai osatyökykyisyyteen, koska tämä on tietyllä tavalla myös määritelmäkysymys. Mikä vamma sellainen vamma olisi, joka ei vaikuttaisi toimintakykyyn? Olisiko se vamma lainkaan? Toki hyvin pieni vamma, kuten sormivamma yhdessä sormassa tai heikentynyt näkö toisessa silmässä, ei vaikuta kovin paljoa toimintakykyyn eikä rajaa läheskään kaikkia työtehtäviä pois. Toisaalta sitten lentokapteenilla on tarkat näkövaatimukset muistaakseni ja ammattipianisti tarvinnee kaikkia sormia, mieluusti ainakin.
Vammainenkaan ei voi poimia rusinoita kaikista pullista. Ei voi samaan aikaan saada 100% työkyvyttömyyseläkettä ja olla täysillä työelämässä. Toki tätä ei blogisti varmasti tarkoittanutkaan.
Tästä huolimatta, jos työelämän kulttuuri kehittyy niin, että yhä useampi osatyökykyinen pääsee työelämään, eikä siitä muodostu käänteistä syrjintää kokonaan työkykyisiin kohdistuen, niin sen parempi ilman muuta! Työ on lähtökohtaisesti hyvä asia, tärkeää elämänsisältöä mahdollisuuksien mukaan kaikille.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos koommentista Perttu!
Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että itselläni on lievä synnynnäinen CP-vamma, joka ei ole vaikuttanut millään tavalla työtehtäviini, joita teen tai olen aiemmin tehnyt. Kirjoituksellani tarkoitan myös sitä, että usein henkilöstä x nähdään vain vamma, mutta ei muuta. Pitää kohdata, tutustua, jutella yms. Tässä tullaan siihen, että on hyvin laaja repertuaari myös henkilöitä joilla on jokin ominaisuus, mutta sen ei pidä määrittää ihmistä esimerkiksi: ”Tuolla on se CP-vammainen Osku…” Toki vammasta pitää puhua enemmän, jos se vaikuttaa ihmisen toiminta- ja työkyvyn kautta alentavasti. Ihminen on aina yksilö ja kokonaisuus, johon kuuluu esimerkiksi käsitys ihmisyydestä. Se miten käyttäydyt, kohtaat muita, puhut jne. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Olen itse ns. ”nepsy” . Ulkoisesti poikkean vain vähän, mutta olen saanut tuntea sen, että erilaisena työn hakeminen on haastavaa. Minun Cv on tästä syystä kuin reikäjuustoa. Ns. pohjoismainen työnhaku oli minun osaltani erittäin huono juttu. Nyt minulla ei ole työtä edistäviä palveluja. Nykyinen työnhakumalli perustuu omatoimisuuteen, mutta minusta on liikaa vaadittu, jos vaikeasti työllistyvän pitää omatoimisesti hakea töitä ja työllistyä. Partiossa ja seurakunnissa olen arvostettu vapaaehtoistyön tekijä, joten en ymmärrä, miksi vahvuuksiani ei huomata vapailla työmarkkinoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Olen it-alalla, koodaaja Tampereelta. Työnhaussa olen nähnyt selvästi, miten lähes jokainen ohjelmistotalo kannattaa nettisivuillaan ”diversiteettiä”, mutta ymmärtääkö it-talot, kuinka LAAJA vähemmistökirjo on??? Diversiteetti-julistuksiin en usko, pitää olla näyttöä tasa-arvotyöstä….
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista Antto 🙂
Tämä kertoo hyvin konkreettisesti sen, että rakenteessa on korjattavaa jos työnhaku ei tue nimenomaan yksilön osaamista ja vahvuuksia. Siltä pohjaltahan koko prosessin pitää lähteä, tavoitteena työllistyminen. Eli koko rakennetta pitää muuttaa sellaiseksi, että prosessi tukee osaamista ja vahvuuksia. Sama ongelma heijastuu mm. Kuntouttavaan työtoimintaan, koska oma-valmentajien resurssit eivät riitä tekemään ns. alkukartoitusta, jossa em. asiat todetaan. Se johtaa siihen, että usein henkilö x ei edes tiedä minne kurssille on tulossa ja kartoitus lähtee vasta sitten käyntiin – eli myöhässä ja kokonaisvaltainen prosessi (tutustuminen, tausta ja tavoitteet)
Ilmoita asiaton viesti