Olisiko aika löytää ratkaisuja vammaisten työllistymisen suhteen?

Lauantaina 20.1.24 kymppiuutisissa puhuttiin vammaisten työllistymisestä ja siitä, kuinka moni vammainen ei uskalla hakemuksessa kertoa vammastaan https://www.mtv.fi/lyhyet/152c84912192abae2184 Olen sitä mieltä, että jos vamma ei vaikuta työstä suoriutumiseen, niin miksi siitä pitää kertoa? Uutisessa puhuttiin myös siitä, kuinka vammaiset kokevat syrjintää työelämässä. Tottahan se on, mutta samaa mantraa on hoettu kymmeniä vuosia, missä on konkreettiset ratkaisut? Meillä on Suomessa Työkanavaa, vammaisjärjestöjä, yrityksiä, te-palveluita jne. Se, että asia nousee välillä esille ja todetaan, että vammaiset kokevat syrjintää ei tuo kaivattua muutosta. Tarvitaan ratkaisukeskeisyyttä, konkretiaa ja vaihtoehtoja vaikka ne ei välttämättä heti toimisikaan, mutta sanat ilman tekoja on kuin ampuisi haulikolla taivaalle tai etsisi neulaa heinäsuovasta.  Konkretia tarkoittaa esimerkiksi kohtaamista nähdä erilaisia ihmisiä, koulutusta työnhakijoillle ja työnantajille, esteettömyyttä, saavutettavuutta, työvalmennusta jne.

On myös virheellistä ja väärää luulla, että henkilö, jolla on vamma on vammastaan johtuen automaattisesti osatyökykyinen – väärin – ei ole! Ihminen on aina ja maailman tappiin asti yksilö, kuka pystyy ja tekee sellaisia työtehtäviä, joihin vammat ei vaikuta millään tavalla. Esimerkiksi henkilö X voi olla liikuntarajoitteinen tai käyttää liikkumisen apuvälineenä pyörätuolia, joka toimii ihmisen jalkoina. Se ei ole rullatuoli, eikä sähkötuoli, vaan pyörätuoli tai sähköpyörätuoli. Se ei myöskään tarkoita sairasta tai vaivaista. Meistä kaikki ihmiset ovat erilaisia, jotkut ovat pitkiä, toiset lyhyempiä, osa käyttää silmälaseja, jotkut liikkuu autolla, toiset menee julkisilla ja osa käyttää taksia. Ei se sen kummempaa ole, mutta miksi on niin vaikeaa viedä näitä asioita konkreettisesti eteenpäin ja istua vaikka yhdessä sen kuuluisan pyöreän pöydän ääreen ja lähteä miettimään RATKAISUJA? Ei ole varmasti vaikea saada työnantajia ja työnhakijoita yhteen nokakkain ja lähteä miettimään, että nyt tälle kokonaisuudelle on tehtävä jotain. Haemmeko rahoitusta, lyömmekö osaamisemme yhteen, sparraammeko toisiamme vai mitä? Vaihtoehtoja on, kun vaan saadaan kaikki tarvittavat osapuolet saman pöydän ympärille ja sitoudumme yhdessä edistämään näitä asioita niin työnhakijoiden, kuin työnantajien näkökulmasta – muutetaan sanat teoiksi!