Assosiaatioita aitapuheista

”Aita itärajalle!” antaa monenlaista mietittävää aina filosofiatasolta maanpinnan, jopa sen alle menevälle tasolle.

Filosofiatason esimerkiksi käy hyvin ”Muurari”-laulun säe: ”Oi miksi minä tummana synnyin, miksen syntynyt vaaleana…”. Siis, että tulikin synnyttyä tälläiselle aitaamattomalle alueelle, suojattomaan korpeen. Toisaalta tänne jääneet ovat valintansa tehneet, sillä tunnettuhan on Stalinin tokaisu Paasikivelle: ”Maantieteelle emme me ettekä te voi mitään”.

Jos tästä edetään maan pinnan tasoa kohti, tulee vastaa kysymys mikseivät jo esivanhempamme rakentaneet aitaa? Juhani Ahon sankarin Shemeikan olisi ollut tosi vaikeata viedä Marjaa haaremiinsa. Kauppaa olisimme voineet käydä tutussa porukassa keskenämme, taiteemme olisi omaehtoista, metsämme olisi jo poltettu… Me olisimme puhtaampaa rotua (mitä?), puhuisimme vain ”kansankieltä” ja ruotsia, karhuja olisi vähemmän, mutta punkkeja ei aita olisi pidätellyt, ei ehkä muitakaan lentäviä olentoja ja laitteita, ei myöskään maan alla liikkuvia myyriä.

Mutta katsokaamme lähimenneisyyteen. Voisimme tällä ymmärryksellä hyvin kuvitella, että silloin kun todellinen pakolaisvirta tuli Suomeen, olisi jo aidat rakennettu sekä itä- että länsirajalle. Mutta ajatus ei-toivotun väen aitaamisesta hyvien ihmisten ulkopuolelle tuli hyväksyttäväksi vasta Trumpin toimien kautta. Nythän tuolta Meksikon rajalta saisi varmaan tännekin halpaa työvoimaa aidan tekoon. Vähintään pönkkäpuita sieltä kannattaisikin hankkia, jos siis aita tehdään. Voisi niistä olla apua ilman aitaakin.

Etteivät vaan aitapuheet olisi yritys ohjata ajatukset pois lähihistorian toiveikkaisiin tulevaisuudenkuviin ja sinänsä tarpeellisiin henkilösuhteisiin perustuvasta asioiden hallintamallista.

Tietekään emme voi pysähtyä taivastelemaan jahkailumme seurauksia, vaan on aina kulloisenakin aikana katsottava eteenpäin ja tehtävä sitä mikä on pakko tehdä. Fyysinen aita ei ole sitä.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu