Johtaja voi persoonallisuudestaan riippumatta valita roolinsa

Sain kimmokkeen tähän tekstiin Hesarin pormestari Juhana Vartiaista käsittelevästä jutusta.

Jo löysähkökin mediaseuranta näyttää suuren muutoksen Helsingin johtamiskulttuurissa. Edellinen pormestari halusi profiloitua kovaksi johtajaksi. Puoluetausta tuki mallia, jossa melkeimpä mitä tahansa ”vihervasemmisto-suvakki”-hallituksen esitystä vastustettiin ja jarrutettiin sen määräämiä tai suosittelemia toimia. Helsingin erityisasemaa korostettiin kaikissa yhteyksissä. Nyt Helsingissä vallitsee asiajohtamisen, ihmisten työtä arvostava kulttuuri.

Muodollisesti molemmat johtajat ovat samasta puolueesta. Eron täytyy siis johtua persoonallisuudesta tai sitten tietoisesti valitusta roolista.
Ajattelen näet, että monet julkisuuteen ponnahtaneet vaikuttajat ovat ainakin osin valitsemiensa roolien vankeja.

Vai voiko mitenkään muuten selittää sitä törkyä, jota aina kansanedustajatasolta asti suuntautui Krista Kiurua kohtaan kun hän ilmoitti raskaudestaan? Tietysti se kertoo myös pelosta menettää ”mielipidejohtajan” paikka ”kovien miesten” joukossa.

Kolmannen esimerkin voi ottaa ulkopolitiikan, tarkemmin ottaen Venäjä-suhteiden hoidon alalta. Nythän käytössä on malli, jossa suhteiden hoito tapahtuu valtiojohdon tasolla. Venäjän vahvasti sen omaan perinteeseen nojaava hallintomalli tukee tätä tapaa. Se antaa myös valmiin roolimallin Suomen puolelle. Kuitenkin meillä on mahdollisuus valita myös ”demokraattinen” yhteydenpitomalli. Se on ainakin teoreettisesti konstruoitavissa. Muutoksia se kyllä vastisi. Valtiojohdon otteen hellittämisen ja valtiotason kontaktien laajentamisen lisäksi tarvitaisiin ehdoton turvatakuu jostakin omasta viiteryhmästämme. Tämän mallin vahvuuksia olisi oletettavasti kaupallisen kanssakäymisen vapautuminen ja oman valtiojohtomme vapautuminen kansallisen ”arvojohtajan” rooliin. Se ainakin alkaa olla tarpeen.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu