Myös demokratia tarvitsee johtajia

Tarkoitamme demokratialla yleisimmin parlamentaarista demokratiaa. Siinä kansalainen vaikuttaa yhteisiin asioihimme puolueen kautta. Se minkä puolueen kautta kansalainen uskoo parhaiten asiansa tulevan ajetuksi, muodostuu monista tekijöistä. Huolimatta kiihkeistäkin vaalikampanjoista mitään äkillisiä mullistavia muutoksia puoluejakautumaan ei usein tule. Hallitus muodostuu sitten myös monipuoluejärjestelmässä käytännön blokkijaon mukaan. Hallituksen, siis maan johtoon valikoituu suurimman puolueen johtaja, jonka tärkein ansio on puolueensa kannatuksen kasvattaminen. Tämä tapahtuu yleisimmin siten, että johtaja pitäytyy kannanotoissaan puolueen perinteisten iskulauseiden ja retoriikan tasolla varoen ohjeistamasta niitä, joilla on poikkeavia tai uudistusmielisiä ajatuksia. Valta on se, jota tavoitellaan ja sen saaminen ei riipu sanoman tai ohjelman sisällöstä vaan kannatuksen määrästä.

Populismi, siis vaikeiden asioiden yksinkertaistaminen, ennakkoluulojen levittäminen ja ihmisten luokittelu on lisääntynyt kannatuksen hakukeinona. Uusien puolueiden syntymisen lisäksi myös vanhat puolueet ottavat käyttöön populismin menetelmiä säilyttääkseen kannatuksensa. Niissäkin kannanotot hämärtyvät entisestään, johto ei uskalla luopua kaiken hyväksyvästä roolistaan ja mahdolliset perinteiset aatteet vesittyvät. Kaiken lisäksi populismi, jolla ei ole kokonaisohjelmaa mutta viesti on selkeä, ottaa vallan.

Suomessa selkeimmin tällä aatteiden vesittymisen tiellä ovat kokoomus ja sosialidemokraatit. Ei ole näkyvissä, että ne muuttuisivat nykyisellä johtamistavalla kannatuksen hakemisesta ja laskelmoidusta vallantavoittelusta tietynlaisen yhteiskuntaan liittyvän kokonaisohjelman ajajiksi. Tämä tapahtuu vain, jos niiden johto muuttuu tällaisen ohjelman ajajaksi. Uskon kyllä, että jos toinen muuttuu, niin toinenkin muuttuu.

Poikkeus suomalaisessa puoluekentässä on vasemmisto. Puolueen puheenjohtajan selkeä, asiapitoinen ja rohkea esiintyminen on tuonut sille kannatusta. Vasemmisto on vielä kannatukseltaan sen verran pieni, ettei se säikäytä isompiaan mutta suurissa puolueissa kytee joka tapauksessa ajatus siitä, että selkeäsanaisen ja -tahtoisen johtajan johtamana voitaisiin vallan saanti ja kansallinen hyvä kytkeä yhteen.

Kansalliselta pohjalta aikanaan noussut keskusta(maalaislitto)-aate odottaa aktivoijaansa. Valintaa ahtaan populismin, kaunokielen ja todellisen kansallisen hyvän välillä odotetaan uudelta johtajalta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu