”Niin on, jos siltä näyttää”- epäpyhiä alliansseja
Näyttää siltä, ja niin onkin kuten Luigi Pirandello sanoisi, että maahamme on konstruoitu rintamajako, joka voi olla kohtalokasta sekä osapuolille että koko maalle.
Meillä on ryhmä, jonka kelakuvaksi ovat asettuneet pääministeri ja erityisesti valtiovarainministeri ja meillä on ryhmä, jossa eturintamaan on työntynyt ammattiyhdistysliike ja sen taustalla osa poliittisesta vasemmistosta. Nimeän ensimmäisen ryhmän friedmanilais – populistiseksi ja toisen duunarinostalgia-ryhmäksi.
Ensimmäisen ryhmän ideologisena innoittajana on friedmanilaisen uusliberalismin ohella ihmisiä kelvollisiin ja kelvottomiin luokitteleva populismi, jonka ajankohtaisia johtotähtiä ovat Trump ja hänen kotimaiset jäljittelijänsä. Tämä ryhmä koostuu Suomessa varsin erilaisista intressipiireistä: oikeistopuolueet, suuryritykset, aidot pk-yritykset, yksinyrittäjät ja äärimmäisenä puhtaat rasistit. Jo pintapuolinen tarkastelu osoittaa, että yhteenliittymä on keinotekoinen, eihän esimerkiksi suuryrityksen ja pienyrittäjän, yksinyrittäjästä puhumattakaan intressit ole lähelläkään toisiaan ja ainakin suuryrityksille rasismin täytyy olla kiusallista. Tavoitteen täytyy siis olla vain poliittisen vallan hankinta, jotta yhteiskunnan rakenteet ja lainsäädäntö saadaan ”omiin käsiin”.
Toinen ryhmä on muodostunut velvollisuudentuntoisista mutta myös aidosta liberalismista innoituksensa saavasta joukosta. Ammattiyhdistysliike kokee jo perinteiden vuoksi ja asemansa säilyttääkseen pakolliseksi mukana olon tässä ryhmässä, jopa eturintamassa, kun vasemmistopuolueista vain pienempi, vasemmisto, on tosissaan ensimmäisen ryhmän vastavoimana. Tähän ryhmään kuuluu löyhästi myös tutkimuksen ja oikean tiedon puolustajia ja yleisidealisteja.
Hallituksen tasolla ei missään mielessä ole kysymys konsensushallituksesta kuten olisi laita kokoomuksen ja demarien yhteishallituksessa. Tavoitteen täytyy olla vain toisaalta vallan rakenteiden muutos ja toisaalta puolueen etu kuin myös henkilökohtainen maine ja kunnia- ja hyvä toimeentulo. Kuitenkin saadaksemme maamme taas ”maailmankartalle” ja nousuun on hallituksen tehtävä koota yhteen näin pieni kansa. Silloin tänne tulee myös kansainvälisiä meitä vahvistavia toimijoita. Tärkeätä on myös huomata se, että yhä harveneva joukko suomalaisia suuryrityksiä joutuu toimimaan, säilyäkseen suuryrityksinä, maailmassa kuitenkin laajasti hyväksyttyjen arvojen mukaisesti, ainakaan rasismi ei tule kysymykseen. Muuten ei kauppa käy, eikä myöskään pienyrityksillä ole töitä.
”Hyvä hallitusohjelma” olisi varminta panna uusiksi – ehkä myös hallituspohja.
No tavallaan, mutta vain realistisen hallituspohjan suhteen.
Kannattaa huomata, että nyt reservissä olevista, demareilla jopa keskustalla on halua uudistuksiin. Tämä on varman yksi selityskin demarien hampaattomuudelle.
Ilmoita asiaton viesti
Demarithan eivät edes halunneet osallistua hallitusneuvotteluihin.
Kuinka heillä olisi halua uudistuksiin?
Syy on ilmiselvä. Eivät halunneet osallistua oman, totaalisesti epäonnistuneen politiikan siivoukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Blogin kerronta on minusta kulkujuonen tajuamiseen perustuvaa.
Ryhmittymästä liberaalimpi osa on selkeä itselleni, jälkimmäinen ei samalla tapaa.
Voi toisaalta ajatella, että se etuja ja tilaa samana pitävä osuus liberaaliuden kautta uhattuja koskien, on yhtä heterogeeninen toimijoiltaan kuin se, mitä liberaalisiiven taakse on laittaa
Kytkentä menee näissä automaationa, ja hiljaisuus on hyväksyntää, ja toimet tapahtuvat automaattisesti, ellei tosiaan aktiivista tulkintaa kokonaisuuden viemisestä, ja reagoimisesta tähän.
Että on pois näistä liikkeistä, vaatii käytännössä (aktiivista) tiedostamista, ja aktiivisuutta etenkin toimien puolesta.
Aktiivisuuden tarkoitus voi vaihdella, kun passiivisuus on aina mukanaoloa mainituissa perusdimensioissa.
Aktiiviote voi tosiaan tarkoittaa aktiivista liikeryhmän tukemista, vastapuolen aktiivista vastustamista, tai aktiivista neutraalisuutta.
Neutraalius tässä voi olla sopiva sana kuvaamaan kolmatta ryhmää, mikäli neutraaliutta ajattelee sen kautta, mitä on jokin tasapainoisempi tai toisliikkeisempi tarkasteluote 2-vääntäviin (mukaansa tempaaviin, tempautuvaistot).
Oleellista on tässä se kolmannen mahdollisuus, joka kanavoi etu molemmista liikkeistä, mutta tarkoitus tosiaan yksipuoleista.
Kolmannen tilanne tarkoittaa tässä kirjoa, jota vaikea listata edes abstraktisti, mitä voi olla. A-priorisen kaltainen etukäteistarkastelu on jotain, mikä kertoo mahdollisista ja mahdottomista. Siten on relevantti abstrakti lähestymistapa prosessiin, joka enemmän ajautumallista, ilman kolmannen otetta (objektiivisuuden jokin-asteinen ulottuvuusaskel).
Objektiivisuus on näissä helposti ongelma, koska tavoite on tosiaan reaalisempi, ja tulosodotteisempi.
Vaaleja ja politiikkaa (demokratiaksi katsottuja käytäntöjä) ajatellut tuon takia vaarallisena järjestelynä, vaikka perusajatusta on vaikea ilmaista tartuttavasti, mihin perustuu, selkeäsanaisesti kuvaten.
Kun demokratian käytäntöjä ei tarkastella aktiivisesti, voi sanoa suoran oletteisesti, että demokratiassa kannattaa olettaa olevan jotain hankalasti asettautuneena niin, että Dn mukaista ei välttämättä ole matkassa.
Kyse on vähän kuin tieteestä, vailla siihen kuuluvaa perus-menetelmää, sen löytämistä, soveltamista ja myös mahdollista t-idean toimivuuden tarkastelua (tieteen filosofia, prosessi-nimike px, … ts integrointi osaksi kokonaisempaa).
Ilmoita asiaton viesti
Mainittua jakoa koskevasti, voisi viitata myös TP-vaaleihin, ja niiden kärki-inkarnoitumiin, ottamatta kantaa siihen, mihin inkarnaatiotulkinteisemmat voisivat perustua.
Oli Stubbia, ja sitä Haavistoa, ja jälkimmäinen punaviherotettavampi, vaikka yritti hätäpäissään askeltaa kohden oikeistoa, varmaan kannatuksellisista syistä.
Kun ajattelee noita osapuolia, toisessa ilmeni minusta aidommin jokin juurettuneemman mahdollinen, mutta kuitenkin epäonnistuneena, ja sellaista ahmimaan erehtyvänä, joka ei niin luontaista kuin mitä on oikeiston natiiviedustajan tapauksessa automaattisesti.
Itsetunto ja varmuus jota edustajat toivat esiin… ovat paljolti heijastumaa ympäristöstä, joka määrittää paremmuutta.
Vaikka paremmuus olisi tosi hetkellis-painottuvaa, voi tulla relevantimmaksi kuin kestävyyspohja, joka vaikka tiedetään tärkeäksi, on käytännössä mennyt tärviölle, vaikka toisaalta tätä voi esiintyä silti paljon, kunhan ei ole se, mitä Haavisto sijoittumaltaan.
Ilmiö on jänski. Tuli mieleen myös työmarkkinoiden yhteydessä:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sjphki/paaministeri-orpo-kutsuu-tyomarkkinatoimijat-koolle/#comment-4092464
Jos peruspohjan roolit ovat tätä… mitähän olemassaolevana mahtaa olla. Miten noin ylipäätään, ne instituutioina otettavat.
Melkoista sekoomuksen mahdollista.
Ilmoita asiaton viesti