”Pappa se sano, että ostetaan me talo, mutta milläs me sitten juodaan”

Kirjoitusteni ”asiasisältö” alkaa yhä enemmän etääntyä otsikosta. Olen siis vähitellen omaksumassa median yleisen käytännön, jossa klikkiotsikot ohjaavat median kuluttajaa, eikä sisällöllä ole enää väliä. Kuten mahdollinen lukija huomaa, en kuitenkaan käytä otsikossa klikkauksen takaavaa entisen poliitikon nimeä.

Mutta asiaan!

Otsikolla ja sisällöllä on kyllä tässä tapauksessa yllättävä yhteys. Se on pohjalaisuus. Olen aina ihaillut pohjalaista ilmaisutapaa ja asian ytimen löytämisen ja asiassa pysymisen tapaa. Usein asian ydin tulee esiin sarkastisessa lyhyessä kommentissa. On toki hämäläisilläkin vastaavaa kykyä. Minua on aina elähdyttänyt Väinö Linnan Leppäsen Preetille kirjoittamat vuorosanat Pentinkulman isolle isännälle: ”Se on semmosta meitin tämmösten ihmisten, nin sinun ninkun minunkin”.

Pohjalaiset ystäväni ovat ensisijainen havainnoinnin kohteeni, mutta kansamme historia tarjoaa lukuisia esimerkkejä pohjalaisen rohkean ja suoranuottisen ajattelun voimasta. Tämä ajattelu poikkeaa selkeydessään nyt vallalla olevasta varsinaisuomalaisesta epäselvästä tulkinnanvaraisesta ilmaisusta. Tuo ilmaisutapahan tuo epäilyksen myös noiden ilmaisujen takana olevien ajatusten epäselvyydestä. Näitä tarkoittamiani pohjalaisia historian vaikuttajahenkilöitä ovat ainakin Jaakko Ilkka, Antti Chydenius, Isontalon Antti, Rannanjärvi, Santeri Alkio, Kyösti Kallio, Konsta Jylhä eikä Kekkonenkaan kaukaa ollut. Sen tason rohkeutta, jota esimerkiksi Kyösti kallio esitti puheessaan Nivalan kirkossa v 1918, ei nykyään tapaa valtaapitävien joukossa. Eheyttämiselle sinänsä olisi nyt iso tarve.

Pohjanmaalta on taas apua odotettava.