Politiikan ja median työnteon tavat leviävät kansan pariin

Kaikki mitä tässä kirjoitan on ehdottomasti epätieteellistä, todeksi osoittamatonta, subjektiivista, jopa asenteellista.

Olen näet havainnut, että yhä laajemmat kansalaispiirit etsivät keinoa tulla julkisesti nähdyksi tai ainakin kuulluksi tai vähintään nähdä nimensä painettuna.

Miksi näin?

Julkinen näkyvyys on yhä suuremmalle joukolle ”henkisen työn” tekijöitä ainoa mahdollisuus edetä uralla tai päästä uuteen työpaikkaan. Facebook, Twitter, Linkedin ovat pakollisia työkaluja tässä. Mielipide- ja keskustelupalstoilla esiintyminen tuo lisäbonusta. Haastattelu tai lausunnonanto medialle on ehdoton huippu.

Alati suureneva osa ainakin tulosmittarittomilla aloilla työskentelevistä tekee päätyönsä somessa, so kirjaa ja kuvittaa työympäristöstään aineistoa, jonka tuloksena syntyy mielikuva, että kirjaaja tekee siinä jotakin tähdellistä. Kokonaan keksittyjä lavastettuja tilanteita on myös. Etätyön lisääntyminen antaa valtavat mahdollisuudet tälle toiminnalle. Medialla tekemisen mallilla saavutetut tulokset, siis usein uralla ylenemiset, kannustavat käyttämään tätä mallia.

Monet eläkeläiset tekevät julkisuuden kautta uusiksi elämänuraansa, jotkut jopa luovat uutta uraa.

Jonkinlaisen harmaan alueen medialla tehtävän työn piirissä muodostavat yhä kasvava joukko varsinaisesta päivätyöstä irti olevia professoreja, dosentteja (myös emerita, emeritus), työelämäprofessoreita, tutkijatohtoreita ja jopa lääkäreitä, joilla luulisi olevan oikeatakin tekemistä.

Itsestään selvinä hyväksyttyinä aloina, joilla julkinen näkyvyys on työtä, ovat politiikka ja media. Kilpailu molemmilla paljolti toisiinsa kietoutuneilla ammattialoilla on kiristynyt äärimmilleen. Kun edellä esitellyt ryhmät tunkevat mukaan julkisuuteen, on siis tässä ryhmässä kovennettava keinoja: on luotava yhteistyöverkostoja, on ivailtava, venkoiltava, etsittävä katkeria vuotajia, on paisutettava pikkujuttuja, sotkettava historia ja nykytila, on luotava erikoistoimittajabrändejä, on pantava omiaan. Kaikki mitä saadaan irti hallituksen esillä olevista ministereistä, erityisesti pääministeristä on käyttökelpoista. Presidentti sentään on suojassa, vielä. Oikeastaan päinvastoin: hänethän on esimerkiksi jossakin gallupissa äänestetty tärkeimmäksi koronatoimien johtajaksi.

Korona assosioi mieleeni tämän onnettoman maski-teeman, jota kehdataan pyörittää mediassa kun ei asiallisiin asioihin oikein viitsitä paneutua. Toinen mainio esimerkki on se, että maailman hybridivaikuttamisen huippuasiantuntijoiden laskelmoitu toiminta höynäytti pahan kerran myös meillä opposition ja median joutavaan sivuraiteelle ohjautuvaan keskusteluun Suomen turvallisuusratkaisuista.

Tästä eteenpäin on kyllä jo jonkun tiedehenkilön analysoitava, että miten kehitys jatkuu.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu