Sote-mallin uudistamiseen on liitettävä hoitoprosessien uudistaminen aluksi ainakin nuorten osalta

Julkisuudessa asiantuntijat ja poliitikot asettavat toiveita sote-uudistukseen, joskin kantavat myös huolta hoidon toimivuudesta uudessa sote-mallissa. Päähuolina kuitenkin ovat systeemin vallankäytön malli, yksityisen liiketoiminnan osuus sekä raha- ja henkilöresurssien määrä, kustannukset. Asiakkaan näkökulmaa tavoitellaan korostamalla palvelujen saatavuuden merkitystä.

Toisaalta yleisönosastoissa on tosielämän kertomuksia, jotka viittaavat siihen, että resurssien määrä ja uudenlainen sote-toimintojen organisointi eivät riitä potilaan tai asiakkaan tarpeisiin.

Asiakkaat, potilaat ja rivityöntekijät, siis yleisesti ne, joilla ei ole voimia, harjaannusta ja aikaa muotoilla kannanottoja mediaan, näkevät alan yhä pahenevan ongelman, joka on hoitoresurssien tiuha vaihtuminen. Kun vaihtuvuus kiihtyy myös johto- ja esimiestasoilla, syntyy melkoinen sekamelska, jossa loppuasiakas on uusien metodien ja uusien ihmisten harjoittelun kohteena. Somaattisella puolella kuvat ja eksaktit analyysitulokset mahdollistavat jotenkin turvallisen hoitohenkilöstön lennossa vaihdon, mielenterveyden alueella asia on toisin. Nollatilasta uudelleenlähtöjä, lisääntyvää vaihtuvaa lääkitystä ja metodin vaihtoja tapahtuu liian usein. Hoitosuhde pitkittyy oikean tiedon ja rohkeuden puutteen vuoksi. Iän karttuminen ja elämäntilanteen muuttuminen pitkän hoitoprosessin aikana saattavat nollata tapahtuneen edistyksen.

Vaikeasti mitattavilla alueilla huoli nuorten mielenterveydestä on vanhustenhoidon lisäksi sinänsä hyvin esillä. Korkeimmalla asiantuntijatasollakin ilmeisesti nähdään ja rohjetaan sanoa, että monet erityisesti nuorten fyysiset terveysongelmat liittyvät arjen todellisuuteen ja elintapoihin ja sitä kautta myös mielenterveyteen.

Mitä seuraa siitä, että nähdään periaatteellinen yhteys terveyden ja elintapojen ja -olojen välillä?
Jokaisen terveysongelmaisen tilanteeseen on mentävä sisälle. Kun tämä tehdään erityisesti nuoren tapauksessa “luonnossa”, ei yksin pöydän ääressä keskustellen, löytyvät myös oikeat hoitokeinot.

Nuoren käytöshäiriöiden ja mielenterveyden hoito vaatii jalkautumista hänen ympäristöönsä. Rohkeus vuorovaikutuksessa ja toiminnallisuus olisivat nuorelle usein parasta hoitoa.

Hoitoresurssien on oltava asiakkaan arjessa kiinni ja vastattava hänen tarpeeseensa. Nuoren tapauksessa koulu on hyvä perustiedon antaja. Opettaja näkee halutessaan paljon asioita, myös kodin osuuden. Samaten tietysti muukin koulun henkilöstö. Nuoret oppilaat tulevat tutuiksi jos aikuinen niin haluaa. Koulusta on luonnollinen kanava kotiin.

Kaikkien mukaan tulevien resurssien on perustettava toimensa nuoren todellisuuteen. Se vaatii prosessin alussa paljon oikeita resursseja,
mutta nopeuttaa kokonaisuutta. Tulokset lisäävät työtyytyväisyyttä ja vähentävät vaihtuvuutta. Johtamista muutos tietenkin vaatii.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu