Ulkoisen tuen lisäksi itsekin on toimittava oikein

Suomi on historiansa aikana kiinnittynyt aina vahvasti johonkin suurvaltaan, Nämä ovat historiallisessa järjestyksessä Ruotsi, Venäjä, Saksa, Neuvostoliitto/Venäjä ja viimeisimpänä nyt USA.

Ruotsin 700-vuotisen vallan aikana Suomi (Itämaa) tuotti Ruotsille riistaa, viljaa, sotilaita, hallintomiehiä ja Ruotsi puolestaan kiinnitti Suomen eurooppalaisen kulttuurin yhteyteen, loi hallinnon rakenteet ja antoi vaihtelevan tasoisen suojan Venäjän ruhtinaita ja tsaareja vastaan.

Venäjän vallan aikana Suomi itsenäistyi taloudellisesti ja henkisesti. Suomen vahvuudet olivat tässäkin vaiheessa resurssit. Koskivoima- ja metsävarat loivat pohjan mutta tärkeätä oli myös koulutetun valistuneen väen määrä sekä itsenäinen talonpoikaisto. Valistusaate loi pohjan taloudelliselle ja henkiselle liberalismille. Teollisuus tuotti vientiin tavaraa mutta myös itsenäisesti toimivat pienyrittäjät hyödynsivät valtavia Pietarin markkinoita, rannikoiden merenkulku kehittyi. Ulkomaalaisten investoijien, pienyrittäjien ja työntekijöiden rooli oli ratkaisevan tärkeä.

Itsenäistyminen 1917 irrotti Suomen Venäjän markkinoista. Saksan päästyä taloudellisesti jaloilleen vahvistui vankka taloudellinen ja henkinen suhde siihen. Sotilaallinen yhteistyö oli luonnollinen seuraus tästä.

Sodan seurauksena 1945 lähtien yhteistyö- ja riippuvuussuhteet muuttuivat. Poliittiset realiteetit, pakko ja sotakorvausten suorittamiseksi luotu valtion tuotantorakenne kiinnittivät Suomen Neuvostoliiton politiikan ja talouden yhteyteen. Yksityinen pääoma seurasi valtionyhtiöiden perässä Neuvostoliiton markkinoille. Sen hajoamista seuranneen välivaiheen jälkeen Venäjästä tuli vahva kumppani talouden alalla. Riskeistä huolimatta valtiolliset ja yksityiset toimijat laskivat henkilösuhteisiin luottaen valtavien markkinoiden varaan. Venäjän hyökkäys Ukrinaan 24.2.2022 päätti tämän vaiheen.

Nato-prosessi ja eurooppalaisen kiinnittymiskohteen puuttuminen on johtanut siihen, että hallitusvalta ja liike-elämä uskovat vahvasti USA-suhteisiin: Naton lisäksi puolustusyhteistyön puitteita on rakennettu, henkilösuhteita vaalitaan, kauppaa yritetään lisätä. Myös hallituksen tapailut uusliberalismin suuntaan voitaneen laskea USA:n mallin tavoitteluksi.

Verrattuna 1800-luvun lopun aitoon liberalismiin, joka nosti Suomen vauhdilla houkuttelevaksi kauppa- ja yhteistyökumppaniksi, on Suomen nykyhallituksen toiminta paradoksaalista. Toisaalta Suomi tekee itseään tykö USA:n suuntaan mutta torjuu tänne tulevia ihmisiä ulkonäön, uskonnon jopa pukeutumisen perusteella. USA:laisen suuryrityksen henkilöstö eikä myöskään muualta tuleva työvoima tunne näitä oloja koitoisiksi. Olisiko skotti Finlayson tuonut sähkölamppuaan nyky-Suomeen?

Kotimaisen pääoman on oltava nostamassa Suomen tuotantoa ja taloutta uuteen nousuun. Ulkomaiset tulevat perässä. Ilman aitoa liberalismia näin ei tapahdu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu