Voisiko uusliberalismi toimia Suomessa?

Uusliberalismin ideologian äärimmäinen tiivistelmä on Milton Friedmanin doktriini: ”Liiketoiminnan sosiaalinen vastuu toteutuu sen lisätessä voittojaan.” Osakkeenomistajien etu on ensisijainen, näin vastuu on myös osakkeenomistajilla. Vastuun kantamisen ylevin muoto on hankkia mahdollisimman suuri tuotto liiketoiminalle, siis osakkeenomistajille. Vastavoimana friedmanilaisuudelle voi mainita vaikkapa Hampurin yliopiston sosiologian professori Sighard Neckel, joka toteaa: ”Äärimmäinen vauraus johtaa miljardööriluokan muodostumiseen. Sillä on lähes rajattomat toimintamahdollisuudet politiikassa, taloudessa ja ekologiassa. Alkamassa on feodalismin aikakausi, aristokraattisen vallan yltäkylläisyys.”

Tuon Friedmanin ideologian sovittaminen Suomeen tuottaa hiukan päänvaivaa, Ketkä täällä ovat noita ”osakkeenomistajia”? Olenko minä S-ryhmän yhtenä ”omistajana” yksi tuotonkerääjistä ja siis myös vastuullisista?

Suomessa noiden merkittävien, vaikutusvaltaisten osakkeenomistajien määrä on vähäinen. Niitä on sen sijaan helppo löytää USA:sta, Venäjältä, Intiasta, Brasiliasta, Kiinasta. Kuitenkin meillä on alkamassa merkittävä uusliberalististen aatteiden kokeilu. On vaikea nähdä sille muuta selitystä kuin se, että täällä on joukko noille suuromistajille, ulkomaisillekin, lojaaleja toimijoita, jotka odottavat palkintoa toimilleen. Tietenkin tähän liittyy myös odotus siitä, että oikein toimiessaan ja olemalla ahkera yksilö, perhe tai pieni yrityskin saa palkinnon ja lisää välittömiä tulojaan, joista ylijäämän voi sijoittaa edelleen ja lukeutua näin noihin Friedmanin tarkoittamiin osakkeenomistajiin. Näin jokainen huolehtikoon itsestään, varmistakoon itse toimeentulonsa.

Paljon esillä pidetty pohjoismainen hyvinvointimalli sekä tietysti Suomen historian erityispiirteet johtavat siihen, ettemme houkutuksista huolimatta helposti taivu friedmanilaisen ideologia ohjaukseen. Se, että Suomi on nykyisessä asemassaan maailmassa, on vaatinut valistusaatteiden pohjalta syntyneen terveen kansallistunnon, yhteenkuuluvuuden, kansansivistyksen tärkeyden, tasapuolisuuden vaatimuksen sekä heikoista huolehtimisen itsestäänselvyyden periaatteiden laajan omaksumisen. 1900-luvun alun poliittisten liikkeiden, sosialidemokratian ja maalaisliiton, toimesta noita aatteita sitten vähitellen sovellettiin, tosin rankkojen vaiheiden jälkeen, myös tavallisen kansan elinehtojen parantamiseksi. Tätä nyt jo perinteistä pohjavirettä on vaikea muuttaa muuksi suuntaamalla huomio toisarvoisiin asioihin, yksinkertaistamalla monimutkaisia asioita, viihteellistämällä politiikkaa ja etsimällä syyllisiä omaan pahaan oloon marginaaliryhmistä.