Voisiko yltiöpositiivisuus olla Stubbin heikkous?
En ole ole nähnyt yhtään jaksoa tuosta mediaa ja siten myös suurta yleisöä elähdyttävästä ja lohduttavasta ohjelmasta ”Elämäni biisi”. Luin kuitenkin mediasta innostuneita kuvauksia tästä viimeisimmästä, jossa presidenttiehdokkaiden valiojoukko esiintyi.
Kirjoitin tänne joku aika sitten Alexander Stubbia, jos ei nyt ylistävän, niin ainakin häntä myönteisesti arvioivan tekstin. Olihan Stubbin puhe Dipolissa juuri sellainen, jollaista presidentiltä toivoisi ja oikeastaan pitäisi myös edellyttää. Siis laajaa tietämystä ja ymmärrystä maailmasta, arvojohtamistahan kansa tarvitsee, ei pelottelua. Nyt kuitenkin nuo mediassa olevat fragmentit ”Elämäni biisi”-ohjelmasta säikäyttivät minut. Onko Stubb yltiöpositiivinen, haluaako hän olla kaikkien kaveri, siis myös ymmärtää ja kaveerata täysin vastakkaista arvomaailmaa edustavien kanssa? En tässä tarkoita neuvotteluvalmiutta vaan yliymmärtämistä, joka on liian lähellä hyväksymistä. Kansan yhtenäistäminen on ehdottoman välttämätöntä ja se olisi pitkän polarisoivan vaiheen jälkeen vielä nyt mahdollista, mutta eihän yhtenäistäminen tarkoita vahingollisen ja lakien vastaisen toiminnan hyväksymistä. No, voidaan sanoa tietysti, että viihdeohjelmat on viihdeohjelmia, mutta onhan meillä ennakkotapauksia niiden vaikuttavuudesta.
Presidenttiehdokkaan puheet ovat tietenkin eri asia kuin presidenttinä toimiminen. Onhan presidentillä tukemaan myös oma kansliansa, jonka kokoonpano vaikuttaa presidentin nimissä tehtäviin toimiin. Onpa presidentti kuka hyvänsä, kansliaan on saatava varmuuden vuoksi valistunutta, rohkeaa väkeä. Niinkin rohkeaa, että rohkenee tarvittaessa toppuutella presidenttiä. Pää- ja ulkoministerit vaikuttavat myös ja tietysti perustuslaki.
Itse katsoin tuon ohjelman eilen juuri osallistujien takia. Muuten en jaksa katsella tälläistä musiikkiviihdettä.
Kyllä tuossa ohjelmassa erottui selvästi kolme presidentillistä henkilöä. Kahdessa muussakaan ei voi sanoa varsinaista vikaa olevan mutta ovat enemmän asiantuntijoita.
A.Stubb on positiivinen mutta ehkä se kansaa jo uppoaa paremmin kuin kymmenen vuotta sitten. Perinteinen suomalainen hymyilemätön mies Olli Rehn saattaa jo olla out.
Pidän blogistanne koska se on poikkeus tässä Puheenvuoron hyvin ilkeässä ilmapiirissa.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin katsoin ohjelman. Pekka Haavistolla oli paras biisi (Leonard Cohenin Halleluja) mutta Alexander Stubbilla paras tarina.
Ilmoita asiaton viesti
Oliskohan Alexander Stubb liian duurihenkinen suomalaisille mollihenkisille jurottajille – suomenruotsalainen kun on.
Ilmoita asiaton viesti
Hukkahan meidät perii jos joudumme luopumaan slaavilaisesta perimästämme ja mieltymyksistämme musiikissa. Itsekin hyräilen vuorotellen Tsaikovskin Evgeni Onegista tarttunutta Lenskin aariaa ja Toivo Kärjen ”Siks oon mä suruinen…”.iskelmää.
Mutta ”Die fahne hoch”- laulusta meitä tuleva presidentti varjelkoon.
Ilmoita asiaton viesti
Stubb on kaksikielisestä perheestä, äitinsä suomenkielinen:
Äitinsä puolelta Stubb kuuluu Kokemäeltä lähtöisin olevaan Setälän sukuun, jonka tunnetuin jäsen on 1800–1900-lukujen vaihteen molemmin puolin vaikuttanut kansanedustaja, ministeri ja kielentutkija E. N. Setälä.
Ja presidentille kuuluu ulkopolitiikka kansainvälisine kontakteineen, ei siinä seurassa ole suomalainen kankeus eduksi.
Ilmoita asiaton viesti
En muista, että Stubb olisi kampanjoinut samaa sukupuolta olevien avioliiton puolesta ennen kokoomuksen puheenjohtajaksi nousua. Sen aiheen hän kuitenkin jyräsi puolueessa läpi ensi töikseen. Mitään muuta ei sitten saanut aikaan.
Stubbin ajattelumaailma on vähintäänkin erikoinen. Mitäköhän hankkeita mies lähtisi ajamaan presidenttinä? Niistä ei näköjään tarvitse kertoa etukäteen. Stubb on melkoisen tempoilevan oloinen kaveri.
Jos pitää valita Haaviston ja Stubbin kesken, niin paha on valita. Ehkä Haavisto on enemmän ennakoitavissa oleva.
Ilmoita asiaton viesti
Hukkahan meidät perii jos joudumme luopumaan slaavilaisesta perimästämme ja mieltymyksistämme musiikissa. Itsekin hyräilen vuorotellen Tsaikovskin Evgeni Oneginista tarttunutta Lenskin aariaa ja Toivo Kärjen ”Siks oon mä suruinen…”.iskelmää.
Mutta ”Die fahne hoch”- laulusta meitä tuleva presidentti varjelkoon.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta Stubbin heikkous on juuri tuo kaikkien kaverina oleminen, haluaa olla suosittu ja siksi sanoo mitä arvelee toisen haluavan kuulla. Tämä nousi esille Ahvenanmaalla, jossa kysyttäessä kehui demilitarisoinnin olevan Suomen vahvuus. Myöhemmin kielsi sanoneensa mitään sellaista.
Minulla on yksi tuollainen tuttu: mihin tahansa menee, kaikki pitävät hurmaavana ja huippujätkänä. Toimii, kunnes pikkuhiljaa alkaa näkyä naamion taakse ja käytös on vain falskia toisten miellyttämistä.
Pätevyyttä virkaan varmasti löytyy, niin Stubbilta kuin monelta muultakin. Presidentiltä toivoisin omia mielipiteitä ja niiden puolustamista myös tilanteessa, jossa toinen on eriä mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä olet oikeilla jäljillä. Kyllä Stubbin kohdalla joutuu harkitsemaan paitsi yltiöpositiivisuutta niin myöskin hänen tekemiensä virheiden määrää. Esim. Venäjän kohdalla hän itsekin kertoo tehneensä 4 virhettä. En nyt viitsi luetella niitä, koska ne ovat yleisessä tiedossa ja olivat aika suuria. Olisikohan hän presidentiksi liian nopea perusteellista harkintaa vaativissa ratkaisuissa. Harmin paikka kokoomukselle, jolle kyllä soisin Presidentin pestin.
Ilmoita asiaton viesti
Stubbilla on lahjakkuuksia, joista ei ole mitään hyötyä politiikassa. Se ei riitä, että on oikeita mielipiteitä, jos kyky niiden edistämään puuttuu. Olin siinä käsityksessä, että Stubbin ja Niinistön ristiriidat johtuivat Niinistöstä, mutta syynä taisi olla Stubbin heikkoudesta kumpuava miellyttämisen halua. Yltiöpositiivisuus ei toimi kyynisyyteen ja itsekkyyteen perustuvassa maailmassa. Mitä helvetin järkeä ja mitä fantsua oli tekstarin lähettämisessä Lavrovilla? Pelkkä oma lahjakkuus on heikkous, jos vastapuoli ei ole yhtään lahjakas.
Ilmoita asiaton viesti
Olli Rehn voi yllättää.
Ilmoita asiaton viesti