Syyria ja turvallisuuspolitiikan linjaukset

Syyrian pitkittynyt ja alati syvenevä
sisällissota on osoittanut, että YK on jälleen kerran juuttunut
turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten erimielisyyksiin. Myrkkykaasuhyökkäys
elokuussa kärjisti tätä tyytymättömyyttä entisestään.

Euroopan unionissa Britannia ja Ranska
olivat valmiit suoriin toimiin Yhdysvaltain rinnalla.  Muutamat pienemmät jäsenvaltiot ovat
ilmaisseet valmiutensa osallistua niihin, EUn enemmistö näyttää istuvan sillä
Niinistön aidalla.

Kylmän sodan jälkeiselle ajalle
ominaiseen tapaan intervention puuhaajat pyrkivät kokoamaan kansainvälisen
yhteisön nimissä toimivan sotilaallisen liittokunnan. Poliittisesti ja
moraalisesti tällaiset perustelut ovat vähintään kyseenalaisia, sillä periaatteessa
myös YKn yleiskokous voisi puuttua asioihin, jos turvallisuusneuvosto ei
pysyvien jäsenten erimielisyyksien vuoksi kykene toimimaan. Väliintuloa
puuhaavat länsivallat eivät kykene kokoamaan sellaisen päätöksen edellyttämää
enemmistöä, joten ratkaisua etsitään YKn ulkopuolelta.

Presidentti Obama vakuutti, ettei
Yhdysvallat pyri toimimaan kansainvälisen yhteisön poliisina. Näinhän se on,
jos siltä näyttää. Mutta voisiko Suomi kenties toimia edes yövartijana?

Länsivaltain osoittama ylimielisyys ja
luottamus voimankäyttöön on tarjonnut poliittista pelitilaa syrjään jätetylle
Venäjälle.  Sitä tietysti nykyään arastellaan. Mutta asiaan liittyy meidän
kannaltamme katsoen yleisempiäkin pulmia, joten kokonaisuutta olisi syytä arvioida ennakkoluulottomasti.

Miten meidän tulisi suhtautua siihen,
että joku satunnainen ryhmittymä rankaisee sinänsä ilmeiseen rikokseen syyllisiä
oman käden oikeudella? Syylliset saisivat ansaitsemansa rangaistuksen.  Nopean kostoiskun pelko pitäisi muut
tällaisia rikoksia hautovat aloillaan.

Riittääkö tällaisen ehkäisevän iskun
perusteluksi se, etteivät YKn ja kansainväliset oikeuslaitokset toimi riittävän
nopeasti ja tehokkaasti?

 

YK selvittää parhaillaan, mitä
tapahtui. Se vie aikansa. Syyllisten löytäminen ja kiinni saaminen ovat sitten
vielä oma lukunsa. Oikeuden myllyt tulevat näin ollen pyörimään hyvin hitaasti,
monien mielestä toivottoman hitaasti. Mutta näin asiat ovat olleet ennenkin.
Nopeasti oikeutta on jaettu kansainvälisissä tuomioistuimissa vain voittajan
tahdosta Nürnbergissä 1945-1947 ja Tokiossa 1946-1948.

Syyrian sodan osalta tällaista
voittajan tahtoa ei ole näköpiirissä. Pikemminkin kysymys on siitä,
myönnetäänkö Assadin hallinto poliittiseksi realiteetiksi vai yritetäänkö se
syrjättää.

Meidän on näin ollen tyydyttävä siihen,
että kansainvälinen yhteisö vetää ajallaan elokuun hyökkäykseen syylliset
vastuuseen. Kaikkia oikeuden koura ei tavoita, mutta uskoa lainmukaisen
järjestyksen mahdollisuuteen pitää yllä sekin, että aina joku tavoitetaan ja
tuomitaan asianmukaisessa järjestyksessä.

Kansainvälistä yhteisöä ylläpitäviin
pelisääntöihin Obaman hallinnon suunnittelema yksipuolinen preventiivinen
voimankäyttö ei sovi. YKn peruskirja tunnustaa jäsenvaltiolle oikeuden käyttää
voimakeinoja vain itsepuolustukseen ja YKn turvallisuusneuvoston määräämiin
pakotteisiin. Näin ollen myöskään puolustustarkoituksiin perustettu
sotilasliitto tai muu sotilaallinen yhteenliittymä ei voi poliittisin perustein
turvautua preventiiviseen voimankäytöön.

Kansainvälistä yhteisöä yllä pitävät
pelisäännöt, normit ja ennakkotapaukset koskevat yhtä lailla voimankäytöä ja
sillä uhkaamista. YKn peruskirjan lisäksi tällaisesta voimakeinojen sääntelystä
sovittiin 1975 Euroopan osalta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin
päätösasiakirjassa. Myös Yhdysvaltain hallitus hyväksyi silloin Helsingin
asiakirjan ensimmäisen korin periaatteet.  

Suomen kaltaisen pienen maan on aina
syytä pitää esillä ajankohtaisten tarkoituksenmukaisuusseikkojen ohella
kansainvälistä yhteisöä ylläpitäviä periaatteita ja sovinnaistapoja. Suotavaa
olisi, ettei poliittinen lojaalisuus aja näiden pitempiaikaisten etujen edelle
juuri nyt, kun Syyrian sisällissodasta on muodostumassa koko kansainvälisen
yhteisön kannalta keskeinen ennakkotapaus.

Ulkoministeri Tuomioja on ilmaissut
selvän kantansa, että Syyrian myrkkyhyökkäykseen syylliset on etsittävä ja
asetettava vastuuseen kansainvälisessä tuomioistuimessa. Mutta preventiivisen
voimankäytön osalta sekä hallituksen että EUn linja on luvattoman epämääräinen.
Presidentti Niinistö on viittonut YKn suuntaan mutta tavalla, joka ei sulje
pois muitakaan keinoja. Mitä ne ovat, on jäänyt arvailun varaan. Puolustusministeri
Haglund on selkeimmin hyväksynyt Syyrian hallitusta vastaan kootun näytön ja preventiivisen
voimankäytön, jos YK ei kohtuuajassa kykene asiaa hoitamaan.

Venäjän hallitus on nyt vedonnut
voimakeinoista pidättymisen periaatteeseen, joten kannanottoa ei voida enää
vältellä. Preventiivisen voimankäytön hiljainen tai avoin hyväksyminen näin
hatarin perustein olisi pitkä harppaus kansainvälisen anarkian suuntaan.

 

Mutta Syyrian pulmalla on tietysti myös
käytännölliset puolensa.

Presidentti Obama on katsonut, että
preventiivisen voimankäytön avulla voitaisiin ehkäistä kemiallisten
joukkotuhoaseiden käyttö Syyriassa ja muuallakin. Se on kuitenkin määrä
saavuttaa pelotteen avulla, ei poistamalla kyseiset aseet tai ottamalla ne ulkopuolisten
valvontaan.

Jo kylmän sodan aikana kävi ilmeiseksi,
että sotilaallinen pelotepolitiikka voi toimia vain hyvin yleisellä tasolla,
mutta joihinkin yksityiskohtiin kohdennetun pelotepolitiikan onnistumisesta ei
ole uskottavaa näyttöä.

Presidentti Obaman kongressilta
pyytämien rajoitettujen voimankäyttövaltuuksien vaikutus Syyriassa olevien
kemiallisten aseiden käyttöön on näin ollen täysin arvailujen varassa. Rajoitettu
väliintulo voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että näiden aseiden
hallinta ja käyttö leviäävät laajemmalle. Siviiliväestön suojelua tällaiset
iskut eivät edistäisi millään tavoin.

Suomi on vuosikymmeniä tukenut
kemiallisten ja biologisten aseiden kieltämistä ja hävittämistä ja jopa
kehittänyt 70-luvun alkupuolelta lähtien niiden valvontaan sopivaa tekniikkaa.
Olisi näin ollen varsin luontevaa, jos Suomen hallitus nyt asettaisi Syyriassa
olevien kemiallisten aseiden valvonnan ja hävittämisen etusijalle ja tukisi
sellaisia kansainvälisiä neuvotteluja, joiden avulla siihen voitaisiin päästä. 

Suomen atlanttinen ja eurooppalainen
orientaatio on niin selvä, ettei myönteistä suhtautumista Putinin aloiteeseen voida tulkita Venäjän
myötäilyksi.  Eri asia on, jääkö siihen
atlanttiseen kumppanuuteen tällaista liikkumatilaa tiukan paikan tullen.

 

Preventiivisen voimankäytön
hillitseminen ja kemiallisten aseiden hävittäminen eivät sinänsä Syyrian pulmaa
ratkaise. Myrkkyhyökkäyksen seurauksena ulkopuolisten valtojen ote Syyrian
sisällissotaan tiivistyy. Hyväkin sopimus kemiallisista aseista olisi näissä
oloissa enintään alun loppua, ei merkki kansainvälisen selkkauksen
vakaantumisesta. Kun tilanne on tällainen, Suomenkin olisi hyvä pitää
puheyhteyttä mahdollisimman monelle taholle ja toivoa, että erityisesti
suurvallat  pidättyisivät sellaista toimenpiteistä
ja vaatimuksista, jotka pahentaisivat tilannetta.

YKn toimintaedellytyksiä ja
kansainvälisen yhteisön sovinnaissääntöjä tukeva ketterä turvallisuuspolitiikka
edistäisi parhaiten myös niitä EUn yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan
periaatteita ja tavoitteita, jotka toistaiseksi ovat jääneet pelkiksi
eurooppalaisiksi unelmiksi.

 

0
osmoapunen
Sosialidemokraatit Tampere

Emeritusprofessori, vanhasuomalainen realisti, Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus (TAPRI), Tampereen yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu