Luovuttaisiinko parkkipaikkojen normeista

Olen viime aikoina tutustunut Helsingin kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneiden ajatuksiin Helsingin parkkipaikoista ja parkkipaikkanormeista. Varsinkin vihreiden joukossa on herätelty ajatusta siitä, että Helsinki voisi luopua parkkipaikkojen rakentamisen normeista ja heittelee Kokoomusta kohden piikkejä siitä että parkkipaikkojen täytyisi olla ”markkinaehtoisia”.

On toki päivänselvää miksi vihreät kannattavat tällaisia ajatuksia. He tekevät mielellään kaiken mahdollisen autoilun vaikeuttamiseksi. Auton omistaminen ja käyttäminen on monille vihreille suuri synti ja kaupungissa pitäisi asua autotta. Mikäs se on tällaisia ajatuksia laukoessa jos sinkkukämppä sattuu sijaitsemaan kolmosen ratikan varrella.

Mutta siinä vaiheessa kun elämäntilanne tarvitsee lisää neliömetrejä esimerkiksi perheen myötä, lähiöasuminen on käytännössä ainoa järkevä vaihtoehto. Ja lähiöasumisen sekä perheen arjen pyörittämiseen auto on käytännössä välttämättömyys – myös Helsingissä. Jos ei usko, niin kannattaa kokeilla: auto helpottaa elämää aivan mielettömästi julkiseen liikenteeseen verrattuna.

Auto kuitenkin tarvitsee pitopaikan.

Tällä hetkellä Helsinki edellyttää, että asuinalueille rakennetaan alueesta riippuen parkkipaikkoja noin 60 % tiiviydellä. Siis kuusi parkkipaikkaa kymmentä asuntoa kohden. Tämän seurauksena esimerkiksi Vuosaaren Aurinkolahden asuinalueella parkkipaikat ovat kalliita ja tienvarsipysäköinti käytännössä mahdotonta. Jos taloudessa on auto, on paikan vuokraus käytännössä välttämätöntä.

Vihreiden argumenteista markkinaehtoisuus on ideologisesti varsin mielenkiintoinen. Markkinaehtoisuus miellyttää kokoomuslaista ajattelua ja jos samalla mahdollistettaisiin parkkipaikkojen vapaa rakentaminen (esimerkiksi kaavoilla), tämä voisi olla hyvä vaihtoehto.

Parkkipaikkojen rakentamisnormituksen höllennyksellä voisi olla myös mahdollista saada asuntojen neliöhintoja alaspäin ja tämä olisi kaikkien helsinkiläisten etu.

Yhtä asiaa vihreät eivät kuitenkaan ole ottaneet huomioon: nimittäin asukasrakennetta.

Töissäkäyvä keskiluokka, eli juuri ne parhaat veronmaksajat, käyttää autoja joka tapauksessa. Oli julkinen liikenne miten hyvää tahansa, Helsingin kokoisessa kaupungissa auto helpottaa erityisen paljon vapaa-ajan menoja. Jos ja kun elintaso mahdollistaa auton ostamisen, jokainen kynnelle kykenevä hankkii moisen.

Ilmiö on nähtävissä esimerkiksi Japanissa. Asuessani Tokiossa tutustuin moniin tokiolaisiin salaryman-perheisiin ja joka ainoalla oli auto. Autoa ei käytetty työmatka-ajoon, vaan vapaa-ajan kulkuvälineenä. Ei ole mitään syytä uskoa, että Helsingissä kehitys toimisi jotenkin toisin.

Pelkään pahasti, että mikäli lähdemme hölläämään parkkipaikkojen rakennusnormeja, Helsinkiin alkaa syntyä asuinalueita, joissa ei käytännössä parkkipaikkojen puutteen takia ole mahdollista omistaa autoa. Tämä tarkoittaa sitä, että työssäkäyvät lapsiperheet ja hyvätuloiset ei-sinkut eivät pysty asumaan näillä alueilla.

Jos Helsinki ei pysty tarjoamaan asuinpaikkoja parhaille veronmaksajilleen, ympäröivät kunnat tarjoavat näitä mielellään.

Ei ole Helsingin etu ajaa ehdoin tahdoin asukkaita ympäröiviin kuntiin.