Helsinki tarvitsee vaikuttavuuden arvioinnin ohjelman

Olen viime vuosina tutustunut Helsingin toimintaan varsin
laajasti. Suomen suurimman työnantajan palvelutuotanto asukkailleen on laajaa
ja monipuolista. Mutta onko siitä mitään hyötyä?

Otetaanpa esimerkki: Vuosaareen keskitettiin jokin aikaa
sitten koko itäisen Helsingin alkoholistien ja narkomaanien hoito. Työ on
varmasti tärkeää ja tarpeellista, sillä ilman korvaavaa trippiä deeku sortuisi
helposti epätoivoisiin tekoihin. Yhteiskunnan kannalta on erittäin tärkeää,
että juopoilta saadaan putki pois ja miehet metsistä työn tekemisen pariin.

Sama koskee sosiaalihuollossa asiakkaana olevia perheitä. Minulta
oli pudota purkka suusta kun kuulin sossutätien tehtävien sisällöstä. Stadin
palkkalistoilla oleva työntekijä saattaa ihan oikeasti tulla perheen kotiin ja
keittää aamupuuroa, patistaen samalla angstaavaa teiniä heräämään ja kouluun.

Maahanmuuttajapuolella on tarjolla lukuisia suomen kielen
kursseja, nuorille tarjotaan kaljankittaamista mielekkäämpää tekemistä, ilmastonmuutosta
torjutaan erilaisilla seminaareilla, liukkautta torjutaan aktiivisella hiekoitamisella,
ikääntyviä aktivoidaan vanhuspalvelutoiminnalla ja niin edelleen.

En ole libertaari; minusta Stadin palvelut ovat
pääsääntöisesti järkeviä ja on ihan paikallaan, että Helsinki tuottaa
palveluita, joita sen väestö tarvitsee. Erityisesti ennaltaehkäisevissä
palveluissa on periaatteessa paljonkin järkeä.

Mutta.

Helsingin palvelutarjonta on hajautunut ja pirstoutunut
erittäin laajalle alueelle. Erilaisia toimijoita on kymmenittäin ja järjestöt
mukaan lukien sadoittain.

Onkin erittäin aiheellista kysyä tiukka kysymys: mikä on tuotettujen palveluiden vaikutus?

Otetaan esimerkiksi ensin esiin nostamani Vuosaaren
alkoholi- ja nistihuoltola. Kun tapasin yksikön johtoa, kysyin heiltä millä
tavalla he seuraavat asiakkaittensa selviytymistä ja toimenpiteittensä
vaikuttavuutta.

”Emme seuraa”, oli
vastaus.

Sama käytäntö on lukemattomissa muissa kaupungin ihmisiä
varten tuottamissa palveluissa. Helsinki antaa hoitoa ja tarjoaa palveluita,
mutta ei millään tavalla seuraa, onko
näillä toimenpiteillä haluttu vaikutus asiakkaisiin. Palveluihin kuitenkin
käytetään valtava määrä rahaa joka vuosi ja niiden tarjontakirjo on melkoinen.

Kannattaako alkoholisteja hoitaa katkaisuhoidolla,
keskustelevalla terapialla vai kenties akupunktiolla?
Mikä tuottaa parhaat tulokset? Mikä on kustannustehokkainta? Meillä ei ole faktatietoa
erilaisten hoito-ohjelmien vaikuttavuudesta­ – koska tätä ei seurata.

* * *

Jos Helsinkiin rakennetaan edes metri uutta rautatietä, kehitystyön
yhteydessä käydään raskas ympäristövaikutusten arviointimenettely. Vaikutukset
liikenteeseen arvioidaan perusteellisesti ja näitä seurataan aktiivisesti
rakentamisen jälkeen. Samaa ei tehdä ihmispalveluiden suhteen.

Uutta katkaisuasemaa perustettaessa tiedetään korkeintaan
sen kustannukset ja jotain asiakasmäärästä. Asemalla tehtävän työn
vaikuttavuudesta emme oikeasti tiedä yhtään mitään muuta kuin sen, että keskuksen
ympärillä notkuvien juoppojen määrä Vuosaaressa on kuluvana kesänä silmämääräisesti
arvioituna lähtenyt nousuun.

Me tarvitsemme Helsinkiin kokonaisvaltaisen ja
järjestelmällisen tavan arvioida palvelutuotannon vaikutuksia asiakkaiden,
asukkaiden ja ympäristön kannalta. Vain tämän avulla pystymme saamaan faktatietoa
päätöksenteon perusteeksi ja pystymme kohdistamaan kaupungin resurssit sinne
missä ne vaikuttavat tehokkaimmin.