Ydinvoima on edelleen parasta Helsingille

Olen seurannut hämmentyneenä miten eräät vasemmistolaiset ovat hihkuneet onnesta kun S-ryhmä ja muutama muu pienosakas on päättänyt vetäytyä Pyhäjoelle rakennettavasta Fennovoiman ydinvoimalalaitoksesta. Eräskin vasemmistovihreä autovihaaja ehti jo visioida kuinka seuraavaksi osuuskauppaketjun marketeissa luovutaan seuraavaksi merilohen myynnistä.

Minua tällainen asenne hämmästyttää. Mitä ihmeen syytä on iloita päätöksestä, jossa kotimainen vähittäiskaupan osuuskaupparyhmä rakentaa mieluummin lisää ABC-myymälöitä ja Prismoja Pietariin kuin investoi kotimaiseen teollisuuteen? Jos päätöksen taustalla on kotimaisen teollisuuden heikko tulevaisuus, sillä on koko suomalaiseen yhteiskuntaan vakavia seurauksia.

Pohjoisen Suomen kannalta olisi erittäin paha juttu menettää esimerkiksi Outokummun terästehdas. Tällaisen toivominen on keltä tahansa poliittiselta toimijalta täysin edesvastuutonta.

* * *

Kun Fukushimasta ei ollutkaan maailmanlaajuisen ydintuhon aiheuttajaksi, Greenpeacen propagandakampanjassa ydinvoimaa vastaan on viime aikoina nostettu korostetusti esille miten huono investointi ydinvoima on taloudellisesti. Innokkaimpien väittäjien mukaan voimalaprojektien investoinnit ovat niin suuria, että voimalat eivät koskaan tuota sähköä taloudellisesti.

Luulo ikävä kyllä ei ole tiedon väärtiä.

Sähköntuotannon kustannuksia on tutkittu Suomessa hyvin laajalti erilaisissa teknisissä yliopistoissa. Esimerkiksi Lappeenrannassa ja tuoreimpana Aallossa. Tuukka Vainion julkaisu ”Sähkön tuotantokustannusvertailu” on Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun energiatekniikan laitoksen dokumentti. Työtä on ohjannut professori Sanna Syri.

Vainion paperissa todetaan yksiselitteisesti, että ydinvoima on jopa vuoden 2010 lukujen perusteella ylivoimaisesti halvin tapa tuottaa energiaa. Vuonna 2010 ydinvoiman polttoainekustannuksissa oli poikkeuksellinen piikki. Tämän takia ydinvoiman tuotantokustannukset ovat 43,5 € / MWh. Vuonna 2008 Tarjanteen Lappeenrannan yliopiston raportin mukaan kustannukset olisivat olleet 35 € / MWh.

Erityisen hämmästyttävää Vainion laskelmissa on se, että tuulivoiman investointi- ja käyttökustannukset ovat valtavan suuria. Tuulivoiman tuotantokustannukset ovat 52,9 € / MWh ja tästä pääomakustannuksia on noin 42 euroa! Ydinvoiman pääomakustannukset jäävät tästä alle puoleen!

Käyttö- ja kunnossapitokustannuksien osatakaan ydinvoiman ja tuulivoiman välillä ei ole merkittävää eroa.

Vainion raportti on myös melkoista myrkkyä kaikille niille maakuntien kyläpoliitikoille, jotka vouhkaavat ”hajautetun biopohjaisen energiantuotannon” puolesta. Suomeksi sanottuna siis puupellettien ja puuhakkeen poltosta. Puun polttaminen on kalleinta mahdollista energiantuotantoa – hinta megawattitunnille on lähes 90 euroa.

Jotkut semi-vihreät ovat myös olleet kovasti innoissaan maakaasusta – sillä voitaisiin korvata hiilen polttoa ja näin vähentää hiilidioksidipäästöjä.

Ikävä kyllä maakaasu on kivihiilen ja öljyn lailla fossiilinen polttoaine ja sen polttamisesta tulee myös hiilidioksidipäästöjä. Siinä missä kivihiilestä tulee päästöjä ilmakehään 95 gramma per megajoule, maakaasulla päästöt ovat 55 grammaa. Vähemmän toki, mutta ei siltikään mitenkään merkityksetön määrä.

* * *

Tulevalla valtuustokaudella tullaan taatusti käsittelemään Helsingin Energian sähköntuotantoa. Ja tällöin onkin tärkeää, että valtuutetut oikeasti ymmärtävät mistä päätöksissä on kyse. Helsingin talous on hyvin pitkälle oman sähköyhtiön varassa ja Helenin toiminta täytyy pystyä turvaamaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Tällä hetkellä turvallisin, edullisin ja vähäpäästöisin tapa sähkön tuottamiseen on kotimainen ydinvoima.

Helsingin energian on oltava mukana kotimaisissa ydinvoimalahankkeissa.